Matkailuyrittäjä heittää persoonansa peliin, eikä laske askelia – paletin on pyörittävä ja asiakkaat palveltava myös surun keskellä

Ilolan tilalla asustaa tusinan verran hevosia, muun muassa suomenhevosia ja pari ponia. Kirsi Ilola-Ollikan tytär Salla Ollikka hoitaa hevosia. Kuvassa on suomenhevosruuna Seppo. Kuva: Kari Salonen

Ilolan tilalle on tuotu rakennuksia myös muualta. Jokaisella hirrellä on oma tarinansa. Kuva: Kari Salonen

Kirsi Ilola-Ollikka järjestelee pöytiä puhuessaan puhelimessa. Ilolan maatilan ravintola on auennut koronahiljaiselon jälkeen ja majoitusvarauksiakin on saapunut.

Kiireen keskellä Ilola-Ollikan äänestä kuultaa suru, sillä hänen äitinsä on menehtynyt edellisellä viikolla ja tilan ratsastuskoulua pyörittävä sisko makaa sairaalassa tapaturman jäljiltä.

Onneksi kolmen sukupolven tilalla löytyy auttavia käsiä. Ilola-Ollikan parikymppinen tytär hoitaa tilapäisesti hevospuolta ja kenties jatkaa tulevaisuudessa koko tilan toimintaa. Myös siskon mies on suureksi avuksi.

Majoituspalvelun, ravintolan ja 12 hevosta kattavan ratsastuskoulun ohella tilalla asustaa aberdeen angus -lihakarjaa ja lampaita. Kaiken lisäksi Ilolassa on asiamiesposti. Ilola-Ollikan mukaan postipisteen pitäminen on hieman turhauttavaa, koska se ei tuo tuloa, mutta työllistää paljon. Perhe harkitsee siitä luopumista, vaikka onkin kokenut tärkeäksi säilyttää peruspalvelua kylällä.

Lisäksi suunnitelmissa on muuttaa ravintola vain tilausravintolaksi, jotta meno rauhoittuu ja maatilan töihin sekä itselle jää enemmän aikaa.

Moni asiakas odottaa matkailuyrityksen tarjoavan pedin lisäksi elämyksiä. Ilolassa vetonauloina ovat eläimet, ratsastus ja kotiruoka, jota eritoten ulkomaalaiset vieraat arvostavat.

"Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun saa paikan päällä syödä", Ilola-Ollikka muotoilee.

Oman viehätyksensä tuo se seikka, että tarjottava naudanliha tulee omalta tilalta. Lihaa myydään myös tilapuodissa, jonka valikoimiin kuuluu monia muitakin lähiseudun herkkuja: tilajäätelöä, juustoja sekä hunajaa Ilolan mailla sijaitsevista mehiläispesistä.

Majoituspuoli koostuu järvenrantamökeistä, päärakennuksen perhehuoneista sekä vierastuvan ja asemarakennuksen huoneista. Kerralla yöpymään mahtuu noin 40 henkeä. Tilalla onkin järjestetty yritysten tilaisuuksia, häitä ja muita juhlia.

Ravintolana toimii vanha asemarakennus, joka on tuotu tilalle junalla kokonaisena vuonna 1995. Korona-ajan rajoitusten ollessa voimassa sen sisätiloihin mahtuu 25 asiakasta ja terassille enemmän.

"Kun korona tuli, kaikki kokoukset, majoitukset ja ruokailut peruttiin. Tässä kärvistellään nyt, miten tullaan pääsemään eteenpäin, kun ei ole ruokatilauksia tai lähiseudulla tapahtumia, jotka toisivat ihmisiä majoittumaan", Ilola-Ollikka pohtii.

Sattuipa vielä niinkin, että juuri ennen koronan puhkeamista perhe ehti solmia kaupat naapurin vanhasta navetasta ja mökistä.

"Kaupat on tehty, mutta suunnitelmat kivinavetan remontoinnista on jäissä."

Ilolan tila sijaitsee passelisti Tampereen ja Hämeenlinnan puolivälissä. Pääkaupunkiseudun lapsiperheitä vetävät alueelle Särkänniemi ja Puuhamaa.

Pikkuväki pyritään aina huomioimaan tilalla. Juhannuksena poltetaan lasten kokko ja kyyditetään heitä traktorin kärryllä.

Toinen järvenrantamökeistä on vuokrattu melkein koko kesä-heinäkuulle, mutta isommassa mökissä varauksia on vasta parille viikolle.

Korona-aikaan ovenpieliä jynssätään puhtaiksi ja tarjolla on käsidesiä.

"Hoidamme ennaltavarautumisen maalaisjärjellä", Ilola-Ollikka toteaa.

Asiakaskunta koostuu pääosin suomalaisista. Ratsastuskoululle on varattu joitakin leirejä ja vakioratsastajia käy entiseen malliin. Ryhmätunneille otetaan 2–4 henkeä kerrallaan.

Vanhan aseman alasalissa Ilola-Ollikka pysähtyy katselemaan vanhoja kuvia. Niistä hänelle juolahtaa mieleen, että tilan historiaa voisi hyödyntää paremmin palveluiden markkinoinnissa.

Kaikella on oma tarinansa: hirsirakennuksilla ja vanhalla asemalla, VPK:n pohjattomilla ämpäreillä sekä esineillä, joilla aiemmat sukupolvet ovat lapsena leikkineet.

Maatilamatkailu käynnistyi vuonna 1983 rantamökistä, jota vuokrattiin Lomarenkaan kautta. Tilalla järjestettiin myös 4H-nuorille maatilalomia. Samalla Ilola-Ollikka ja hänen siskonsa oppivat maatilan töihin.

Lukiossa Ilola-Ollikka innostui ottamaan venäjän valinnaiseksi kieleksi opittuaan asiakkailta sanan sieltä toisen täältä.

"Silloin Neuvostoliitosta tuli palkintolomalle Suomeen työnsankareita, jotka halusivat tutustua suomalaiseen maaseutuun. Kun Neuvostoliiton tilanne alkoi rakoilla, tilalle tuli itäsaksalaisia ryhmiä."

Sittemmin maatilalla alettiin järjestää perhejuhlia, kuten häitä. Tälle kesälle niitä ei ole luvassa.

Onneksi kotimaanmatkailun ja lähimatkailun suosio on kuitenkin kasvussa, kiitos myös koronan.

"Kaikesta löytyy aina jotain positiivista. Vaikka sataisi kaatamalla, niin voi ajatella, että kaivo täyttyy ja kasvit saavat vettä."

Ilola-Ollikalla riittää aikaa myös lukuisiin luottamustehtäviin. Maaseutumatkailuyrittäjien puheenjohtajana hän houkuttelee matkailuyrittäjiä liittymään jäseneksi. Silloin palvelujaan pääsee markkinoimaan Matka maalle -sivustolla.

Ilola-Ollikan mukaan myös sosiaalisen median rooli korostuu. Facebook-sivujen kautta tulee yhä enemmän asiakkaita.

Pienyrittäjiä hän neuvoo tutustumaan lähialueen yrityksiin ja tekemään heidän kanssaan yhteistyötä. Kaikki hyötyvät, kun yrittäjät suosittelevat toistensa palveluita.

Matkailuyrittäjälle tärkeää on myös pistää oma persoona peliin, jotta asiakkaat viihtyvät ja paikka jää mieleen. Oman matkailutilansa vahvuutena Ilola-Ollikka pitää joustavuutta ja kotoisuutta.

"Asiakkaan toiveesta alasalin tila voidaan yhtäkkiä vaihtaa vaikka peliluolaksi biljardipöytineen."

Ilola-Ollikka on asunut koko ikänsä Metsäkansassa, saman tien varrella.

"Eli alle 50 vuotta voi vielä sanoa", hän naurahtaa.

Nuorempana Ilola-Ollikka joskus kaipasi kaupunkiin. Kaipuuta helpotti, että niihin aikoihin busseja kulki useasti, joten maalta pääsi helposti piipahtamaan keskustassa.

Nykyään julkista liikennettä on harmillisen vähän. Toijala-Valkeakoski -pistoraiteella kulkee välillä teollisuusliikennettä ja toisinaan kylillä piipahtaa vanha lättähattu.

Töitä Ilola-Ollikka on paiskinut myös tilan ulkopuolella ravintoloissa. Lämpimiä muistoja on kertynyt muun muassa hotelliravintolan diskon baaritiskin takaa.

1990-luvun loppupuolella vastuu tilasta alkoi siirtyä Ilola-Ollikalle ja hänen siskolleen. Sisko kouluttautui ratsastuskoulua silmälläpitäen ja Ilola-Ollikka kävi kauppaopistoa, valmistui kokiksi sekä suoritti maaseutumatkailuyrittäjän ammattitutkinnon. Yrittäjänä hän hankkii yhä aika ajoin täydennyskoulutusta.

Harrastuksekseen Ilola-Ollikka nimeää hyötyliikunnan, jonka määrää hän ei ryhdy mittailemaan.

"Olen saanut joululahjaksi jonkun hemmetin askelmittarin, enkä tule sellaista koskaan pitämään. Turha niitä askelia on laskea. Meitä on moneen junaan ja toiset jäävät vanhalle asemalle", Ilola-Ollikka naurahtaa.

• Suomen Maaseutumatkailuyrittäjät ry:n puheenjohtaja. Jäseniä yhdistyksellä on yli 200.
• Pyörittää Ilolan maatilaa Valkeakosken Metsäkansassa.
• Perheeseen kuuluvat 21-vuotias tytär, 15-vuotias poika ja mies, joka käy muualla töissä. Perhettä ovat myös isä ja sisko miehineen.
• Muita luottamustehtäviä: MTK Akaa-Sääksmäki johtokunnan jäsen, Eceat-Luomumatkailuyhdistyksen varapuheenjohtaja, Valkeakosken yrittäjät varapuheenjohtaja, Valkeakosken teknisen lautakunnan jäsen sekä Veronmaksajain keskusliiton Etelä-Pirkanmaan paikallisyhdistyksen jäsen.