Perjantaivieras Monikulttuurisuus ja monikulturismi
Kansanedustaja Olli Immonen (ps.) ei näe ongelmaa siinä, että mies itse (siis istuva kansanedustaja) pistää nettiin, Facebook-päivitykseensä, kuvan, miten poseeraa Eugen Schaumanin patsaalla yhdessä Suomen vastarintaliikkeen edustajien kanssa. Tämä vastarintaliike on uusnatsistinen järjestö, joka pyrkii yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen.
Jyväskylässä saman vastarintaliikkeen miehet pahoinpitelivät miehen puhtaasti ideologisista syistä. Lehtitietojen mukaan ympärillä olleet vastarintaliikeläiset videoivat pahoinpitelyn. Kyse on siis ideologisesta rikollisuudesta, jolla ylpeillään.
Sen sijaan kansanedustaja Immonen jakaa eräänä päivänä aamukuudelta Facebookissa päivityksen, jossa poliittisen retoriikan hehkuvimmalla kielellä puhuu englanniksi ilmiöstä ”monikulturismi”, joka hänen mielestään pyrkii länsimaisen ja suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen.
Katsotaanpa tätä ”monikulturismin” teemaa tarkemmin. Netissä on aiheesta paljon luettu artikkeli otsikolla monikulturismi. En pysty sanomaan, kuinka kauan se on siellä ollut. Artikkelin tyyli muistuttaa tyylikeinoiltaan ja yksityiskohdiltaan sitä, miten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps.) ilmaisee käsityksiään. Monikulturismi on artikkelin kirjoittajalle peitesana, joka todellisuudessa tarkoittaa ”islamisoitumista”. Sen yhteydessä on joukko linkkejä, muun muassa Gates of Vienna, jotka vievät suoraan joukkomurhaaja Anders Breivikin ajatusten juurille.
Kun Immonen julkisuudessa sanoo olevansa tietämätön Breivikin kirjoituksista, en suostu asiaa uskomaan. Retoriikassa on niin paljon samankaltaisuutta ja viimeisten aikojen taistelun sävyä. Netin monikulturismiartikkelin linkit puhuvat puolestaan. Voisiko kansanedustaja muka olla noin tietämätön asiassa, joka on häntä eniten kiinnostanut koko poliittisen uransa ajan?
Immonen ja osa perussuomalaisista sekoittavat ilmeisen tarkoituksella monikulttuurisuuden ja monikulturimismin. Se tehdään kuitenkin tavalla, josta aina voi livahtaa vapaaksi vastuusta.
Monikulttuurisuus on moniarvoisuutta ja sosiaalista monimuotoisuutta, jota maailma on täynnä. Esimerkiksi Suomessa kulttuuriimme kuuluvat suomen, ruotsin ja saamen kieli, luterilainen ja ortodoksinen uskonto sekä kaikki muut uskonnon harjoittamisen muodot.
Kulttuuriimme kuuluvat maakunta- ja heimoerot, romanit, tataarit, juutalaiset. Jos historiaa katsoo tuhansien vuosien taa, on Suomi ollut aina monikulttuurinen, hirvi- ja karhukulteista lähtien. Monikulttuurisuuteen voidaan myös lukea Kalifornian tapaan seksuaalivähemmistöjen alakulttuurit.
Monikulturismiksi kutsuttu ideologia sisältää Coca Colan ja HM:n kaltaisia mainonnan kuvastoja, menneiden vuosikymmenten utopistista uusvasemmistolaista multikult- ajattelua sekä yhtenä esimerkkinä sosiologi Stuart Hallin edustaman teorian identiteettien kirjavoitumisesta.
Mutta näiden täysin erillisten ja eriaikaisten ilmiöiden yhteen nivominen Suureksi Suomalaisuuden Uhkaksi on täysin keksittyä. Jos teemaa tosissaan halutaan käsitellä, puhutaan sitten globalisaatiosta ja ihmiskunnan yhdentymisestä.
Yhteiskuntajärjestyksemme perustuu yhteiskuntasopimukseen, jossa kukin kansa ja yksilö kehittävät kohtalolta saamansa lahjat suurimpaan mahdolliseen kukoistukseen. Se tarkoittaa, että ihmiset ovat tulevaisuudessa yhä enemmän yksilöitä, ovat siis yhä erilaisempia. Yksi tapa tuottaa yksilöllistä vaihtelua ja näitä hybridikansalaisia on se, että eri osakulttuureista tulevien vanhempien lapset yhdistävät kulttuuriperimänsä.
Suomalaisuus on siis tasavaltaista yhteiskuntajärjestystä. Ei kuviteltu yksi yhtenäiskulttuuri.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

