Veikko Vionojan taulujen värit ovat kuin Stradivarius-viulun ääni – Vionojan värimaailman tutkiminen on aivan loputon tehtävä: "Siitä ei ota selvää itse vanha kehnokaan"

Veikko Vionojan teosten taidenäyttely Taide Vionojassa on avoinna 15.6.–16.8. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Tarkoitus oli kirjoittaa lyhyt juttu. Piti kertoa ytimekkäästi, että Ullavan Taide Vionojassa aukeaa juhlanäyttely, joka esittelee laajasti taidemaalari Veikko Vionojan tuotantoa.

Ajatus tiiviistä tarinasta murskaantui varomattomaan kysymykseen, jonka esitin juhlanäyttelyn kuraattorille, taidegraafikko Esa Riipalle.

Tämä kysymys tuhosi suunnitelman pähkinänkuoreen puristetusta puffista: "Mikä on Vionojan teosten tyypillisin väri, minkä hänen käyttämistään väreistä nostat kaikkein leimallisimpana esiin?"

"Tuota, tuota", Esa Riippa aloittaa vastauksensa. "Tuo on aivan äärimmäisen laaja kysymys."

Taidegraafikko Esa Riippa ripustaa Vionojan maalauksia Taide Vionojalla. Öljyväri- ja guassimaalausten lisäksi kesänäyttelyssä on esillä muutamia Vionojan suunnittelemia ryijyjä. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Vionoja oli aktiivinen taiteilija useita vuosikymmeniä, hänen maalaustapansa ja myös värimaailmansa totta kai muuttui. Esa Riippa ottaa esimerkiksi Taide Vionojan tämän kesän näyttelyn vanhimman työn.

"Minusta tuntuu, että se on maalattu alla prima -tekniikalla eli kerralla valmiiksi -periaatteella", Riippa kuvaa teosta, jota hän luonnehtii "oikeastaan hyvin impressionistiseksi".

Pikkuhiljaa Vionoja alkoi kuitenkin kehittää väritekniikkaa, jossa hän maalasi kuultavilla väreillä kerroksittain.

"Tästä syystä Vionojan käyttämän värin määrittely jossakin maalauksen yksityiskohdassa on äärimmäisen hankalaa. Se on hankalaa, koska siinä sekoittuu monta väriä. Väri muodostuu lopulliseksi vasta teoksen kokijan silmässä", Riippa pohtii.

"Uskon, että kukaan ei pysty Vionojan väriskaalan salaisuutta selvittämään. Värit olivat hänelle täysin vaistonvaraisia."

Käytettävä väri määräytyi teoksen luonteen ja kulloisenkin yksityiskohdan mukaan. Riippa kertoo neuvon, jonka Vionoja antoi oppilaalleen väriongelmassa:

"Kahto, mikä färi siihen tulee."

Samaan tapaan "kahtomalla" Vionoja toimi itsekin.

"Värin valinta ei ollut suunnitelmallista. Teoksen värikerrokset saattoivat muotoutua hyvinkin intuitiivisen, vaistonvaraisen pohdinnan tuloksena."

Riipan mukaan Vionojan värimaailman tutkiminen on aivan loputon tehtävä.

"Siitä ei ota selvää itse vanha kehnokaan."

Veikko Vionoja: Omakuva. 1949. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Vionojan värien vangitseminen valokuviin on vaikeaa, Riippa sanoo.

"Samoista teoksista on kirjoissa todella monennäköisiä valokuvia. Värimaailmojen erot ovat isot, vaikka kuvattu teos on sama."

Kuvauspaikkojen valaistus vaihtelee, mutta suurin syy eroihin on Riipan mielestä Vionojan väritekniikka.

"Hänen käyttämänsä kuullotustekniikan vuoksi värikerrokset sekoittuvat keskenään. Lopullinen värikokemus on kunkin kokijan silmässä."

Tässä piilee Vionojan värimaailman kiehtovuus.

"Se on kuin Stradivarius-viulun ääni", Riippa sanoo.

"Kaikki osaavat sanoa, että Stradivariuksen ääni on hieno, mutta kukaan ei osaa tarkasti eritellä, mistä hienous oikein muodostuu. Vionojan hienojen värien kanssa on sama asia."

Pohjalaistalo Korpelan ja näyttelyrakennuksen lisäksi Taide Vionojan viehättävässä pihapiirissä on useita vanhoja rakennuksia, esimerkiksi aittoja. Kuva: Esko Keski-Vähälä

Esa Riippa on valinnut teokset Taide Vionojan tämän kesän näyttelyyn. Kyse on juhlanäyttelystä: Vionoja-säätiö täyttää 30 vuotta.

Riipan kokoama ja suunnittelema näyttely täyttää Ullavan Haapalan kylässä sijaitsevan näyttelytalon kaksi kerrosta. Kolme vuosikymmentä esillä ollut perusripustus on purettu.

"Se on dokumentoitu, joten ripustus voidaan palauttaa ennalleen."

Tänä suvena esillä on kuitenkin aivan uusi kokoelma.

"Lähtökohta oli, että näyttely koostuu vain maalauksista", Riippa kertoo.

Suurimmalta osin näin onkin: esillä on öljyvärimaalauksia ja lisäksi joitakin guasseja.

"Lisäksi on muutamia Vionojan suunnittelemia ryijyjä. Ne ovat hieno kuriositeetti hänen tuotannossaan."

Juhlanäyttelyn töistä iso osa tulee K. H. Renlundin museosta Kokkolasta sekä Vionoja-säätiön omista kokoelmista. Lisäksi nähtävänä on yksityisten kokoelmien Vionoja-aarteistoa.

"Pari kolme teosta on todennäköisesti ensimmäistä kertaa julkisesti esillä. Ainakin ne ovat sellaisia, joita ei ole kuvattu Vionojan taidetta esitteleviin kirjoihin."

Riippa lupaa näyttelyyn myös yllätyksen.

"Erittäin mielenkiintoinen yllätys on tulossa. Siitä en kuitenkaan tässä vaiheessa kerro enempää", kuraattori kertoo salaperäisesti.

Martta Linnarinne vilkaisee ikkunasta, kuinka sujuu lampaiden ympäristötyö Taide Vionojan pihapiirissä. Hyvin varmaankin – ainakin niiden suu käy jatkuvasti. Kuva: Esko keski-Vähälä

"Oman tiensä vankkumaton kulkija", Riippa tiivistää Vionojan tuotannon tärkeimmän ominaisuuden.

Vaikutteita aikalaistaiteesta on toki havaittavissa. Riipan mukaan vaikutteita näkyy myös Vionojan "idolien tuotannosta". Idoleilla hän viittaa italialaiseen taiteeseen, hyvinkin vanhaan.

Kohtalaisen aikaisessa vaiheessa Vionoja kuitenkin teki ratkaisunsa ja lähti kulkemaan omaa tietään. Ratkaisu syntyi jo opintojen aikana Ateneumissa, Riippa arvioi.

"Niinpä Vionoja näyttää aina Vionojalta. Ihan niin kuin Picasso näyttää aina Picassolta vaikka mitä teki."

Näyttelyn koonnut ja ripustanut Esa Riippa silmäilemässä Korpelan rakennusta, joka oli Vionojan kesäkoti. Kuva: Esko Keski-Vähälä

"Teosten kirjon laajuus yllätti minut jälleen, kun kävin Vionojan tuotantoa läpi", Esa Riippa sanoo.

Joskus saatetaan sanoa, että Vionoja maalasi vain "niitä latoja ja ukkospilviä". Liian yksioikoista!

"Hänen tuotantonsa on erittäin laaja myös aihepiiriltään."

Riippa korostaa Vionojan persoonallista otetta.

"Se on voimakas. Juuri tuo persoonallisuus jaksaa kiehtoa joka kerta, kun Vionojan taidetta lähestyn."

Synnynnäinen näkijyys nousee esiin Vionojan töistä.

"Se tulee valtavan hienosti näkyviin esimerkiksi Ullavan kirkon alttaritaulussa, jonka silloinen Veikko Laine maalasi alle 20-vuotiaana ja täysin oppimattomana. Työ on hämmästyttävä suoritus ihmiselle, joka ei vielä silloin ollut saanut käytännössä mitään oppia taiteilijan työhönsä."

Alttaritaulussa näkyy Riipan mukaan "selkärangasta tuleva taiteilijuus".

Oman taiteilijanlaadun vahva tajuaminen kuuluu Vionojan vastauksessa, kun häneltä kysyttiin opintojen merkitystä.

"Haastattelija kysyi Vionojalta, että mikä merkitys sillä oli, kun pääsitte opiskelemaan Ateneumiin", Riippa kertoo.

"Minusta ei mitään", Vionoja vastasi.

Ullavan mies tiesi itse, mitä hänen oli tehtävä.

"Tuota näkyään Vionoja toteutti aivan loppuun asti."

• Taidemaalari. Professori. Syntyi 30.10.1909 Ullavassa, kuoli 15.9.2001 Espoossa.
• Pro Finlandia -mitali vuonna 1959
• Alkuperäinen sukunimi Laine, jonka vaihtoi Vionojaksi vuonna 1943.
• Opiskeli 1936–1938 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.
• Debytoi taiteilijana 1939. Maalasi alttaritaulun kotipitäjänsä Ullavan kirkkoon jo 18-vuotiaana vuonna 1928.
• Vionoja-säätiön ylläpitämä Taide Vionoja Ullavan Haapalan kylässä esittelee Vionojan taidetta myös tänä kesänä.
• Vuonna 1990 perustetun säätiön 30-vuotisen toiminnan kunniaksi Taide Vionojaan on ripustettu uusi näyttely.
• Juhlanäyttely avoinna 15.6.–16.8., ti–su klo 11–18. Muina aikoina sopimuksesta.
• Taide Vionojan osoite: Haapalantie 121, Yli-Ullava