Maatilan elämä tukee ikäihmisten hyvinvointia
Päivä farmilla -hankkeen keskeinen tavoite on kehittää ikääntyneille uusi palvelu, jolla tuetaan kotona asumista, hyvinvointia ja toimintakykyä.
Konnevetinen Reetta Hakonen ruokki suuria ylämaankarjalehmiä. Vierestä tilannetta seurasivat isäntä Hannu Vetikko, aviomies Arvo Hakonen ja projektityöntekijä Laura Kymäläinen. Kuva: Petteri KivimäkiKeski-Suomessa pilotoitiin vuosina 2016–2018 ikäihmisten hyvinvointia tukevaa maatilatoimintaa.
Nyt asiaa edistetään tutkimus- ja kehittämiskeskus Gerocenterin hallinnoimassa Päivä farmilla -hankkeessa.
”Tulokset olivat rohkaisevia, joten päätimme jatkaa hanketta kerätäksemme lisää kokemuksia siitä, mitä tarjottavaa maatilaympäristöllä voisi olla ikääntyneiden hyvinvoinnille”, projektityöntekijä Laura Kymäläinen kertoo.
Euroopan maaseudun kehittämisrahaston rahoittamaan hankkeeseen valikoitui mukaan 12 maatilaa eri puolilta Keski-Suomen maakuntaa.
Päivä farmilla -hankkeeseen on valikoitunut kotihoidon piiriin kuuluvia ikäihmisiä, jotka osallistuvat toimintaan vapaaehtoisesti.
”Jokainen ryhmä käy yhdeksän kertaa samalla maatilalla. He osallistuvat jaksamisensa mukaan tilan arjen askareisiin, viettävät aikaa eläinten kanssa ja tutustuvat tilan väkeen sekä toisiinsa”, Kymäläinen sanoo.
Gerocenterin projektityöntekijät mittaavat hankkeeseen osallistuvien hyvinvointia fyysisin, psyykkisin ja kognitiivisin metodein.
”Testaukset tehdään ennen hankkeen alkua ja sen päättymisen jälkeen. Yhteensä tähän osallistuu 150 henkeä”, projektityöntekijä Salla Partala toteaa.
Hankkeen keskeinen tavoite on kehittää ikääntyneille uusi palvelu, jolla tuetaan kotona asumista, hyvinvointia ja toimintakykyä.
”Samalla myös maatiloille kehitetään uudenlaista palvelumuotoa, joka voisi monipuolistaa tilojen liiketoimintaa. Tästä voisi jalostaa valtakunnallisen toimintamuodon”, Partala väläyttää.
Hanke toteutetaan kolmessa vaiheessa, joista ensimmäinen on käynnissä paraikaa. Helmi–maaliskuussa tilavierailut toteutetaan neljällä maatilalla, touko–kesäkuussa jälleen neljällä tilalla, ja viimeinen neljän tilan jakso on elo–syyskuussa.
Suopirtin ylämaankarjatila Konneveden Istunmäellä haki oma-aloitteisesti mukaan hankkeen yhteistyötilaksi.
Tilan isäntä Hannu Vetikko on kiinnostunut erikoisryhmien ja matkailijoiden maatilavierailuista.
”Olin kuuntelemassa edellisen hankkeen päätösseminaaria ja silloin jo ilmoitin, että jos homma jatkuu ja tarvitsette maatilaa, olemme mielellämme mukana. Teemme tätä veloituksetta ja kerrytämme samalla osaamistamme”, Vetikko kertoo.
Vetikko uskoo, että vastaava toimintamuoto voisi jatkossa muodostaa yhden uuden taloudellisen tukijalan monilla maatiloilla.
”Kunnat pitäisi saada käsittämään, että kyseessä on yksi kotipalvelun muoto. Esimerkiksi Hollannissa on jo aika paljon maatiloja, joissa muistisairaille on tehty asuntoja.”
Vesannolta syntyisin oleva, Konnevedellä asuva eläkeläinen Maija Sirkka on ollut lypsykarjan kanssa tekemisissä käytännössä koko elämänsä ajan.
”Olen maatilan tytär, joten totta kai tällainen toiminta kiinnostaa ja ilahduttaa. Lehmät pantiin pois 20 vuotta sitten omalta tilalta.”
Reetta ja Arvo Hakonen Konnevedeltä ovat olleet tyytyväisiä maatilavierailuihin.
”Tämä on ollut hieno kokemus. Sitä aina odottaa hartaasti seuraavaa tiistaita, että taas pääsee maatilalle. Kohta tämä on valitettavasti ohi, tällaista saisi olla enemmän”, Arvo sanoo.
Reetta kiittelee hankkeen sosiaalista ulottuvuutta.
”Kaikki nämä kotipitäjän ihmiset olivat itselle ennestään tuntemattomia. Nyt me tunnetaan kaikki toisemme, ja meillä on niin hauskaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
