”Kahden vuoden tutkimisen jälkeen ymmärrän ilmastonmuutoksesta vain, miten vähän ymmärrän”, Saku Tuominen myöntää.
Saku Tuominen tunnustautuu puunhalaajaksi, joka uskoo talouskasvuun – ”Ihminen haluaa muuttua vain, jos se johtaa johonkin parempaan”
”Uudistavassa viljelyssä maaperä paranee ja sen ansiosta sato kasvaa. Voisiko sama olla löydettävissä ilmastonmuutoksen ja kasvun suhteeseen?” tietokirjan ilmastonmuutoksesta kirjoittanut Tuominen toteaa.
Saku Tuominen haluaa välttää sormen heristämisen ja viisastelun. Kirjanteko herätti hänet huomaamaan, kuinka paljon nykyihminen arjessa sivuuttaa. ”Puiden välinen verkosto, sienten rooli. Joka päivä on mahdollista astua maailmaan, joka huumaa hienoudellaan.” Kuva: Jaana KankaanpääIlmastonmuutos ja puiden kasvu eivät ole välttämättä aiheita, joihin ajattelisi Saku Tuomisen tarttuvan.
Tällä hetkellä opetus- ja ravintola-alan yrittäjänä toimiva Tuominen on kirjoittanut 15 tietokirjaa. Aiheet ovat liittyneet luovaan ajattelun ja työelämän teemoihin. Neljä käsittelee ruokaa ja ruokakulttuuria.
Eipä ajatellut Tuominen itsekään ilmastonmuutosta työprojektiksi. Hän koki olevansa aivan väärä ihminen pohtimaan monisyistä ilmiötä.
”Yksi arvostamani ihminen sanoi, että jokainen tietää, ettei ole edistystä ilman sivistystä. Jäin miettimään, onko sittenkään näin? Metsissä, maaperässä ja merissä on valtavasti edistystä riippumatta siitä, mitä me ihmiset tehdään.”
Hän päätti sittenkin paneutua, ihan vain oppiakseen itse.
Luettavaa riitti. Hän esimerkiksi suoritti verkossa BSAG:n uudistavan viljelyn kurssin, koska hän halusi oppia maaperän roolista hiilen kierrossa.
Biohiili, sienet, yhteyttäminen, jopa puiden kyky verkostoitua toistensa kanssa.
Tuominen löysi hienoja, herkkiä ja mutkikkaita luonnon prosesseja, joita ihminen on omasta mielestään luomakunnan kruununa katsellut ylhäältä päin. Näin hän itsekin teki.
Jatkuvan kehityksen ja yrittäjyyden puolestapuhuja törmäsi siihen, kuinka talouskasvu ja ilmastonmuutos nähdään toisilleen vastakkaisina.
”On muodikasta sanoa, että kasvusta pitäisi luopua. En ole vakuuttunut, onko se oikea tai edes mahdollinen polku. Luontoonkin kuuluu kasvu. Kasvit kasvavat, kunnes ne kuolevat.”
Pentti Linkolakin puhui kehittyneemmän elintason käsitteestä, joka Tuomisen mukaan hieno ajatus, kun sitä tarkasti ajattelee.
”Oleellistahan on, millaista kasvun pitäisi olla 2020-luvulla, ettei se tuhoaisi maapalloa jälkipolvilta.”
Suoraselkäiseksi kasvuksi hän määrittelee talouden, jossa kannetaan huolta niin eläimistä ja luonnosta kuin asiakkaista ja työntekijöistä.
Kestävän kehityksen peruspilareiden lisäksi hän pohtii, miten luonnon ja ihmisen elämä on modernissa maailmassa vinksallaan. Se näkyy monenlaisena pahanaolona kuten kyvyttömyytenä kuunnella toisia.
”Oltaisiin vähän kiinnostuneempia ympäröivästä maailmasta, vähän vähemmän ahneita eikä heti tuomita kaikkea erilaista”, hän toivoo.
Saku Tuominen on viettänyt perheineen 15 viime vuotta kolmanneksen vuodesta oliiviviljelmällä keskisessä Italiassa.
”Meni pitkään, että opin ymmärtämään, miten paikallista luontoa luetaan. Siksi minulla on syvä kunnioitus viljelijöiden luontosuhdetta kohtaan.”
Kaupunkilaisen on siis kovin helppo huudella siirtymistä luomuun. Kuinka monta mutkaa siihen on tarvittu, sen Tuominen nyt tietää.
Viljelijöiden piikkiin ladataan kohtuuttomia haasteita ilmastotyössä. ”Tämähän on koko ketjun ongelma, ja siinä hirveän isossa roolissa on kuluttaja. On siis hyvä katsoa peiliin. Kestävätkö omat toimintatavat tarkastelua?”
Globaali ruokaketju on mennyt jatkuvan halpuuttamisen malliin, jossa viljelijän osuus on pennosia.
”Emme maksa riittävästi laadusta. Joku voi sanoa, että ajatus siitä, että hyvien raaka-aineiden pitää olla kalliimpia, on elitististä. Silti ruokaa heitetään pois joka päivä – paljon.”
Nykyihminen on siis asettanut itsensä kaikessa luonnon yläpuolelle, ja samalla ylimielisyydellä katsotaan myös koko systeemin ongelmia.
”Monsanto kehitti maailman vahvinta rikkamyrkkyä kymmeniä vuosia. Vuodessa sen käyttöönoton jälkeen luonto kehitti entistä vahvemman rikkaruohon”, Tuominen vertaa.
Tosiasiat pitää silti tunnustaa. Koko maapallon mittakaavassa on tehty monia asioita väärin sata viime vuotta, eikä maa- ja metsätalous ole isossa kuvassa poikkeus.
”Olennaista ei ole, missä olemme vaan mikä on tavoite. Parhammillaan suunta voisi olla suomalaiselle maaseudulle ja luonnolle tosi hyvä, kunhan uskallamme edetä sitä kohti.”
Siispä vähemmän lennätettyjä raaka-aineita ja lisää kasviksia, enemmän luonnonmukaista, lihasta ja riistasta käyttöön kaikki osat. Istutetaan puita. Kierrätetään. Mietitään energiaratkaisut ja autoilu.
Niin ne arjen valinnat. ”Kaikki lähtee siitä, että ei saa tehdä sitä ja tätä. Lista on valtava.”
Ei ihme, että ilmastonmuutos ahdistaa varsinkin nuoria.
”Jos oikeasti haluamme muuttaa maailmaan, luulen, että teemme lähes kaiken väärin sen suhteen, mitä muutoksesta tiedetään”, kouluttajanakin toiminut Tuominen muistuttaa.
Syyllistäminen, pelottelu tai suoranainen ahdistus ei motivoi ketään. ”Ihminen haluaa muuttua vain, jos se johtaa johonkin parempaan.”
Vastuullisuus on inhimillistä, samoin ahdistus. Oleellista on huomata, että mahdollisuuksien etsiminen ei tarkoita samaa kuin ongelmien vähättely. Mistä siis toivoa?
”Opeteltaisiin ymmärtämään, mistä kaikesta tässä on kysymys. Minimi on olla pilkkaamatta niitä, jotka tekevät enemmän kuin itse.”
Omaa tilannetta voi arvioida pohtimalla: Olenko suoraselkäinen tai selkärangaton? Haluanko, että maailma jää parempaan vai huonompaan kuntoon?
”Jos sanon haluavani sen jäävän parempaan kuntoon, mutta en tee mitään, sehän on selkärangattomuuden ydin.”
Armollisuuttakin tarvitaan. ”Meistä jokainen on täynnä virheitä. Mutta ainakin itselläni on selkeä halu mennä joka päivä vähän parempaan. Se ajatus tuo heti hyvää mieltä.”
Saku Tuominen myöntää kuuluneensa siihen hyväosaisten muutosjarrujen joukkoon, joille nuorten ahdistus ei tahdo mennä läpi. Se, että Elokapinan mielenosoittajat ärsyttävät keski-ikäisiä autoissa istuvia ihmisiä, on nykyisen Tuomisen mielestä pieni hinta ja tarpeen.
”Nuoret ja monet aikuisetkin eivät koe tulevansa kuulluiksi. Ymmärrä turhautumisen.”
Hän ei halua olla myöhäisherännyt, joka nyt paasaa kaikille, kuinka elää. Silti hän tunnustaa rohkeasti muuttuneensa puidenhalaajaksi, vaikka sanaan liitetäänkin pilkkaleima.
”Italian kodin pihassa on 200 vuotta vanha tammi, joka tarjoaa happea paitsi konkreettisesti myös henkisesti. Kuinka vähän itselläni on ollut arvostusta sitä kohtaan aiemmin!”
Puut siis onneksi kasvavat. Mutta mitä tehdä taloudelle? Se, että lopetamme kasvun ja kituutamme, ei ole maailman kasvavalle väestölle mahdolllista. Mutta mahdoton polku on myös jatkaa nykyisellään.
Yhtä ratkaisua ei tietenkään ole Tuomisellakaan. Vertaus kuitenkin löytyy:
”Uudistavassa viljelyssä maaperä paranee ja sen ansiosta sato kasvaa. Voisiko sama olla löydettävissä ilmastonmuutoksen ja kasvun suhteeseen niin, että kaikki hyötyvät?”
Saku Tuominen
- Tietokirjailija ja yrittäjä Saku Tuominen asuu Helsingissä.
- Toimii luovana johtajana HundrED -järjestössä, joka etsii ja levittää opetusalan innovaatioita.
- Luova johtaja hän on myös Financier Groupissa, joka pyörittää Helsingissä ravintoloita Palace ja Savoy.
- Aiemmin hän toimi myös media- ja koulutusalan yrittäjänä.
- Tuomisen perhe asuu kolmanneksen vuodesta Italiassa Le-Marchen maakunnassa tilalla, joka tuottaa luomuna oliiviöljyä.
- Perheeseen kuuluvat puoliso ja koira sekä aikuinen tytär.
- Saku Tuomisen vasta ilmestyneen kirjan nimi on Kuinka puut oppivat ja mitä me voimme siitä oppia (Otava).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
