Itsenäisyyttä puolustanut sotaveteraanipariskunta arvostaa sivistynyttä Suomea, mutta on huolissaan itsekkyyden noususta

Suomea talvi- ja jatkosodassa puolustaneet Mailis ja Pentti Paavola viettävät Suomen sadatta itsenäisyyspäivää kotonaan Helsingin Kulosaaressa. "Ymmärrämme, mitkä asiat ovat tärkeitä ja puolustamisen arvoisia", Pentti Paavola summaa. Kuva: Kari Salonen

Kun talvisota syttyi, sekä Mailis että Pentti Paavola olivat koulutunnilla: Pentti Haminassa ja Mailis Viipurissa.

"Meillä oli fysiikan tunti meneillään, kun sireenit alkoivat soida. Opettaja keskeytti tunnin ja meidät komennettiin koteihimme", Pentti Paavola kertoo.

Talvisodassa Mailis Paavola suoritti ilmavalvontaa Karjalankannaksella. 17-vuotias nuori lotta seisoi paukkupakkasessa ilmavartiotornissa lähellä kotikuntansa Koiviston kauppalaa.

"Kerran olen kirjoittanut kirjeeseen, että 18 hävittäjää teki syöksyä. Kuulaa tuli mahdottomasti, mutta meihin ei osunut", Mailis Paavola muistelee.

"Nuori kun olin, ei sitä osannut pelätä tai ajatella, että joutuisimme Karjalasta luopumaan. Sitä oli niin isänmaallinen, että oletti kaiken menevän hyvin."

Mailis Paavola oli ilmavalvontatornissa, kun kenttäpuhelimella ilmoitettiin lähellä sijaitsevan Summan murtumisesta. Koivisto evakuoitiin nopeasti. Mailis Paavola lähti kotikunnastaan viimeisellä junalla, jonka perässä vetämä laite repi kiskot käyttökelvottomiksi.

Evakkotaival toi perheen Haminaan, jossa Mailis luki ylioppilaaksi vuonna 1941, yhdessä Pentti Paavolan kanssa.

Seuraavaksi oli edessä jatkosota. Mailis palveli osan sodasta esikuntalottana ja Pentti Suomenlahden saarilla merisotakoulun käytyään.

Sodan jälkeen nuoret muuttivat Helsinkiin opiskelemaan. He alkoivat myöhemmin seurustella ja avioituivat 1950. Mailis työskenteli proviisorina pariskunnan tyttären syntymään asti, Pentti eläkeikään asti juristina.

Nykyään pariskunta asuu Kulosaaressa. Veteraanijärjestöjen kautta he saavat esimerkiksi siivousapua. 94-vuotias Pentti Paavola toimii Helsingin Sotaveteraanikuoron puheenjohtajana.

Pariskunta arvostaa Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä. Pentti Paavolalle on tärkeää, että maassa on hyvä järjestys.

"Meillä suhtaudutaan kansalliseen olemassaoloon suurella kunnioituksella", hän arvioi.

"Olemme kansainvälisesti katsottuna korkeasti sivistynyt maa. Näin ymmärtäisin, että meitä arvostetaan suuresti maailmalla."

Sivistyksen arvostaminen näkyy myös Paavolan perheessä. Pariskunnalla on kolme lastenlasta, joista kaksi vanhinta on jatkanut yliopistoon ja nuorin saa pian valkolakin.

"Minusta on hyvä, että on peruskoulu", Mailis toteaa. "Lapsuudenystäväni Koivistolta sanoi kadehtineensa, kun minä pääsin aikoinaan jatkamaan oppikouluun Viipuriin."

Huolenaiheitakin löytyy. Mailis Paavola huomauttaa englannin kielen kasvavasta roolista. Hyvä vanhainhoito vaatii maksukykyä. Myös yleinen asennepiiri on vuosikymmenten varrella muuttunut.

"Jotenkin nykyisin on itsekkyys voimassa. Sotien jälkeen rintamaihmiset saivat hakea asuntoa tai tonttia. Monet eivät hakeneet, koska ajateltiin, että aina on huonompiosaisia, jotka saavat ensin hakea."

Toisaalta Pentti Paavola arvelee, että suomalaisilla ovat monet asiat hyvin. Esimerkkeinä hän mainitsee niin oman sivistyneistön kuin armeijan. Hän arvioi, että maassa tehdään töitä hyvän nykytilan säilymiseksi.

"Olemme kokeneet niin paljon negatiivisia seikkoja, että ymmärrämme, mitkä asiat ovat tärkeitä ja puolustamisen arvoisia", Pentti Paavola summaa.