EU tarvitsee suomalaisia töihin lähestyvän eläkeaallon takia – maatalouskonkarille Taru Haapaniemelle löytyi Karvian maaseutujuurien kautta oma urapolku

Euroopan komissio on Taru Haapaniemen mielestä hyvä työnantaja. ”Täällä voi todellakin tuntea olevansa ytimessä, kun EU:n ­maatalouspolitiikasta puhutaan.” Haapaniemi kuvattiin maanantaina kotonaan etätöissä. Kuva: Angela Lloret Alvado

Euroopan komissio hakee riveihinsä jälleen maatalouden asiantuntijoita miltei 20 vuoden tauon jälkeen. Vuonna 2002 julkaistun maatalouskilpailun läpäisi Suomessa, Pariisissa ja Belgiassa valtio-oppia ja EU-asioita opiskellut Taru Haapaniemi.

Voisi sanoa, että Haapaniemi on aito Euroopan kansalainen. Hän puhuu viittä kieltä sujuvasti ja matkusteli ennen koronapandemiaa säännöllisesti kolmen kodin väliä. Kodit löytyvät työkaupungista Brysselistä, puolison kotikaupungista Espanjan Alteasta sekä kotipaikkakunnalta Karviasta.

Juuret Karvialla vaikuttivat ammatinvalintaan Euroopan komission maatalouspääosastolla, kun 24-vuotiaan Haapaniemen silmiin osui työpaikkailmoitus maatalouden EU-tehtävistä.

”Ajattelin, että minähän olen maaseudulta kotoisin ja tehnyt mummuloissa maatilan töitä lapsesta saakka. Minut vietiin heinäpellolle ja perunan nostoon, kun olin kävelemään oppinut tai ehkä jo ennenkin. Lähetin paperit komission maatalouskilpailuun lonkalta.”

Monivaiheinen hakuprosessi sujui Haapaniemeltä hyvin. Hän opetteli maatalouspolitiikkaa ja agronomiaa iltaisin töiden jälkeen, ja ahkeruus vei eteenpäin.

”Tankkasin kemiallisia koostumuksia lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista. Viimeisessä vaiheessa minulta kysyttiin myös maatalouskysymysten lisäksi, mitä eroa on suomalaisella ja kanadalaisella jääkiekolla. Tällä tavoin testattiin sitä, pystyykö hakija olemaan esiintymiskykyinen ja sanavalmis”, Haapaniemi muistelee.

Taru Haapaniemi on opiskellut kaksi maisterin tutkintoa, jotka valmistivat häntä EU-uraa varten. Kuva: Kuvakaappaus / Teams

Haapaniemi kannustaa suomalaisia hakemaan EU-tehtäviin. Työ on haastavaa, kansainvälistä ja innostavaa.

”Olen itsekin yllättynyt siitä, miten meillä on tehtäviä laidasta laitaan. Meillä on yli 50 yksikköä maatalouden pääosastolla ja mielenkiintoisia työmahdollisuuksia vaikka millä mitalla. Maatalouspolitiikan ytimen, eli suorien tukien, maaseudun kehittämisen ja markkinatukien lisäksi asiantuntijatehtäviä löytyy vaikkapa innovaation, luomun ja kansainvälisten asioiden parissa.”

Seuraavan vuosikymmenen aikana eläkeaalto uhkaa vähentää suomalaisten määrää EU:ssa entisestään. Kaikkia kansalaisuuksia tarvitaan, Haapaniemi muistuttaa.

”Kun ajatellaan pohjoista maataloutta, on hyvä asia, että täällä olisi suomalaisia kollegoita tulevaisuudessakin. Vaikka me emme edusta jäsenmaita, vaan komissiota ja koko unionia, on hyvä voida kysyä työkavereilta, miten jokin asia hoituu eri maissa.”

Haapaniemi nostaa työnsä parhaiksi puoliksi juuri kollegat. Työpäivän aikana tutuksi tulevat eri maiden tavat ja perinteet. ”Jo pelkkä työpuhelu vie eri kulttuureiden syövereihin. Täällä Eurooppa oikeasti yhdistyy ja kaikki kansallisuudet ollaan yhdessä.”

EU-uralle halajavan ei tarvitse olla henkeen ja vereen EU-fani. Riittää, että on kiinnostusta ja motivaatiota tehdä töitä unionin arvojen puolesta. ”Ei tarvitse olla yltiöpäinen EU:n rakastaja tai ajatella, että täällä vain lauletaan EU:n hymniä. Ihan tavallisia ihmisiä siis olemme. Eurooppa ja unioni ovat meille tärkeitä asioita, joiden eteen haluamme työskennellä.”

Agronomin papereista on maataloushaussa hyötyä, mutta tärkeintä on kyky hahmottaa suuria kokonaisuuksia, priorisoida ja etsiä tietoa. Virallinen vaatimus maataloushakua varten on alan tutkinto tai vankkaa työkokemusta maatalousalalta.

”Tämä on iso virkakoneisto, sitä ei käy kieltäminen. Ne, jotka lisävastuita haluavat, ne sitä myös saavat. Tietovirtojen määrä on valtavaa. Sieltä pitää osata suodattaa ne tärkeät asiat.”

Karvialainen metsä on Haapaniemen sielunmaisema, jonne hän säännöllisesti palaa. ”Minulla on kunnianhimoinen tavoite, että näen kaikki Suomen vuodenajat.” Kuva: Taru Haapaniemen kotialbumi

Haapaniemi on päässyt vaikuttamaan EU:n maatalouteen monessa eri tehtävässä. Ensimmäisessä työtehtävässään hän matkusti tiuhaan Balkanin maissa. Se oli unelmien urastartti nuorelle asiantuntijalle.

”Vastasin Romanian, Bulgarian ja Makedonian jäsenyyttä edeltävistä ohjelmista maatalouden ja maaseudun kehittämisen aloilla. EU:n laajentuminen oli silloin poliittisella agendalla hyvin korkealla. Pääsin EU:n hakijamaihin sekä mukaan tapaamisiin ministereiden ja valtiosihteereiden kanssa. Se oli jännittävää.”

Seuraavassa tehtävässä Haapaniemi perehtyi maatalouden tukipolitiikan saloihin edellisen maatalouden cap-uudistuksen parissa. ”Se oli samanaikaisesti sekä maatalouspolitiikan sisällön hiomista että lainsäädännöllistä hommaa, jossa vastuu-alueenani olivat luonnonhaitta-alueiden ja metsäpuolen tuet sekä eläinten hyvinvointipalkkiot. Työtehtäviin kuului artiklojen ohella ohjeistusten kirjoittamista sekä osallistumista parlamentin ja neuvoston välisiin kolmikantaneuvotteluihin.”

”Komissio valmistelee unionin lainsäädäntöesitykset ja on EU:n yhteisen edun vartija. Komission työllä on suorat vaikutukset maatalouteen. Esimerkiksi tässä tehtävässä konkretisoitui maanviljelijöille se, mistä voi saada maksun ja mistä ei.”

Sen jälkeen Haapaniemi työskenteli suorien tukien yksikössä tilatukitiimin vetäjänä. Nyt hän on Suomen maaseutuohjelmien ohjelmavastaava sekä vetää Suomi-työryhmää liittyen tulevaan cap-uudistukseen. Hän on iloinen linkistä kotimaahan. ”Nyt olen 20 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen Suomen kanssa tekemisessä. Voin puhua työssäni suomea ja ruotsia ja odotan työmatkoja kotimaahan.”

Komissiosta Haapaniemellä ei ole kiire pois – ainakaan vielä. ”Mielelläni vielä asuisin Suomessa joskus ja olisin Suomessa töissä. En ajatellut, että olisin vain kansainvälisissä hommissa koko elämäni. Mutta ehkä minä olen.”

Rakkaus on yksi syy, miksi hän on jäänyt Brysseliin. ”Bryssel on erityisesti nuorelle kiinnostava paikka, jossa on vaikka minkälaista tapahtumaa. Lisäksi Brysselistä voi löytää puolison, kuten minulla kävi.”

”Elämässäni ihanin asia on se, että kun olen Belgiassa, olen osa belgialaista yhteisöä keskustellessani hevostallin sivukoijassa paikallisten ystävien kanssa laukkapirueteista. Mutta kun menen viikonlopuksi Espanjaan, olen täysillä osana espanjalaista elämänmenoa, osa yhteisöä. Ja sitten, kun kävelen Karvian kylänraittia, tunnen suuren osan kylän ihmisistä ja olen osa omaa kotikylää. Menen Kirkkojärven rannalle ja ajattelen, etten ole täältä koskaan lähtenytkään.”

”Eurooppalainen elämä matkustamisineen on tietysti välillä väsyttävää, mutta minulla on elämä oikeasti kolmessa eri maassa ja tunnen kaikissa niissä olevani kotona. Se tässä unionissa onkin niin hienoa, että olemme yhtä eurooppalaista perhettä.”

Euroopan komission maatalouskilpailuun voi hakea maaliskuun 9. päivään mennessä.

Lue myös:

Tie EU:n palkkalistoille on pitkä, eikä suomalaisesta vaatimattomuudesta ole sillä hyötyä

• Ikä: 42 vuotta
• Synnyinpaikka: Helsinki
• Asuinpaikka: Bryssel, mutta koti lisäksi Espanjan Alteassa ja Karviassa
• Koulutus: Hallintotieteiden­ maisteri sekä toinen ­maisterin tutkinto Eurooppa-­tutkimukseen keskittyvästä oppilaitoksesta College of Europesta Bryggestä
• Harrastukset: Hevoset, kilparatsastus, pilates ja lukeminen
• Perhe: Puoliso ja kaksi hevosta