Miltä näytti naisten elämä Karjalassa ennen sotia? Miina Supisen romaani ei synkistele
Elämä Karjalassa on ollut hauskaa ja riehakasta, osoittaa Kultainen peura -romaani. Tarinan keskiössä on naisten ystävyys ja rakkaus.
Miina Supinen: Kultainen peura. Otava. 416 sivua. Kuva: Sabrina Bqain/Otava12.1.202523:00
Miina Supisen Kultainen peura on virkistävä historiallinen romaani.
1880-luvun Sortavalaan sijoittuva romaani ei kieriskele kurjuudessa vaan nostaa esiin naisen elämän ilot Karjalassa kauan ennen sotia.
Luovutetun Karjalan alueella seikkailevat kirjan kertoja, sivistyneen saksalaisen viipurilaisperheen tytär Mathilda eli Tilda Sommer, ja karjalaistyttö Jelena Päästäinen.
Tilda ja Jelena aloittavat kirjassa opinnot Sortavalassa, Kymölän saaressa sijaitsevassa opettajaseminaarissa. Suomalaisuuden heräämisen alkumetreillä heistä koulutetaan kansakoulun opettajia. Opettajien tehtävänä on ohjata kansaa suomalaisuuden aatteeseen.
Tavallisen kansan murheet naiset kohtaavat seminaarin lastentarhassa, torppien resuisten lasten ja piikojen kautta.
Romaani vie naiset niin Viipuriin Tildan kotiin kuin Jelenan kotikonnuille, Mantsinsaarelle Laatokan rannalle.
Romaanin keskiössä on naisten ystävyys ja rakkaus. Naisten elämä on Karjalassa ollut hauskaa ja riehakasta. Seksikään ei ole ollut aina vaarallista.
Matkaa värittävät kansantarinat ja Karjalassa kotoinen noituus hyvän onnen loitsuineen. Kirjan tarinat ovat osittain mukaelmia aidosta kansanperinteestä, osittain Supisen omia kehitelmiä.
Tilda kerää tarinoita muistikirjaansa. Hän ei ole ainoa kansanperinteen kerääjä, mutta suomalaisuusmiehiä kiinnostavat enemmän eepilliset runot kuin eläinuhrit, Tilda huomaa.
Matkaa värittävät kansantarinat ja Karjalassa kotoinen noituus hyvän onnen loitsuineen.
Varjonsa naisten suhteeseen heittävät Jelenan sedästä liikkuvat villit huhut. Jelena on varttunut suurliikemiessetänsä holhokkina. Omassa kotikylässäkin perhettä vierastetaan, sedän takia.
Romaani on saanut innoitusta kirjailija, toimittaja Supisen oman suvun vaiheista. Hänen sukujuurensa ulottuvat Mantsinsaarelle.
Omankin sukuni historia on sidottu Mantsinsaareen. Isoisäni pääsi saaresta juuri ja juuri pakoon sodan taisteluista.
Sotien myötä loppunsa kohtasi myös Sortavalan opettajaseminaari, joka evakuoitiin lopullisesti Raumalle kesällä 1944.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
