Viime vuonna Hänninen palasi poikkeusajan takia kotitilalleen. Treenit kuitenkin jatkuivat. Kuva: Kuvakaappaus Twitter
Jaakko Hänninen on kovissa olosuhteissa menestyvä maantiepyöräilijä, mutta sydän vetää yhä kotitilalle Ruokolahdelle – "Suomalaista maaseutua ei pysty täällä edes selittämään"
Jaakko Hänninen edustaa suomalaisen ammattipyöräilyn kovinta kärkeä, mutta sydän on yhä kotitilalla Ruokolahdella. Sisukas ja solakka ruokolahtelainen on parhaimmillaan kovissa olosuhteissa.
Jaakko Hännisen harjoittelu on intensiivistä. Tällä hetkellä pyörän mittariin kierähtää vuodessa noin 30 000 kilometriä. Mäkispesialistina tunnettu ruokolahtelainen pärjää usein parhaiten kuumissa olosuhteissa. "En tiedä yhtään, mistä se tulee." Kuva: Vincent CurutchetTaas tulee yksi. Ei tarvitse seurailla kauaa tien laitaa tehdäkseen huomion: pyöräilyhuuma on vallannut suomalaiset.
Ammattipyöräilyn kärki on silti yhä kapea – mutta sitäkin lupaavampi.
Tällä hetkellä maailmalla on yksi suomalainen miesajaja. Ruokolahtelainen Jaakko Hänninen kilpailee maantiepyöräilyn korkeimmalla tasolla. Hän vastaa puhelimeen Ranskan kaakkoisosissa Nizzassa.
”Täällä mie asun, kaupungin laidalla.”
Monelle pyöräilijälle ei ole ilonaihe, että vuoristoinen ylämäki alkaa kotiovelta. Hänniselle se takaa hyvät harjoitusolosuhteet.
Tärkeä syy Nizzassa asumiseen on sää. Leutojen talvien ansiosta alueella on Euroopan ihanteellisimpia talvipyöräilyolosuhteita.
Hänninen ei koe uhranneensa mitään siirtyessään ammattilaiseksi, vaikka hänellä ei ollut joukkuetovereidensa kanssa aluksi edes yhteistä kieltä.
”Mie en edes miettinyt asiaa kun tulin Ranskaan 2017. Puoleen vuoteen en ymmärtänyt yhtään mitään.”
Kaikilta sellainen tuskin luonnistuisi.
”Ehkä asenne on maanviljelijämäinen. Tilalla tietää, että kukaan ei tee hommia puolestasi. Ja kun jonkun asian aloittaa, se on tehtävä loppuun asti.”
Kilpapyöräilijän sydän onkin Nizzan sijaan yhä kotitilalla Ruokolahdella.
Viime talvena Hänninen riemastutti Twitterissä tekemällä kyykkyjä vasikka olallaan.
Ayrshire-karjan kanssa käytössä on putkilypsy. ”Isä jatkoi aikanaan sitä, mitä hänen isänsä teki.”
Keskusteluja sukupolvenvaihdoksestakin on käyty. Pyöräilijän ura voi kestää pitkään, joten lähivuosien suunnitelmista ei ole kyse.
Hänninen on pohtinut muitakin tuotantosuuntia. ”Henkilökohtaisesti tykkään kanoista ja lampaista.”
Maatilan tenhossa ei ole kyse vain eläimistä, vaan luonnosta laajemmin.
On hiljaista, vesistö lähellä. Saimaan saaristossa pääsee kalalle milloin vain. Ranskassakin hän kaipaa tunnetta, että ympärillä on vain luonnon rauha.
”Sellaista maaseutua ei pysty täällä edes selittämään. Että yksi talo on tuolla ja toinen jossain muualla. Suomessa on ensin rakennettu talo ja pellot ovat siinä ympärillä. Ranskassa talot ovat supussa, ja pellot kylän ympärillä. Kun ranskalainen ajaisi suomalaisen kylän läpi, hän tuskin huomaisi edes sellaisessa olleensa.”
Pyöräily on suosittu laji, mutta toistaiseksi enemmän harrastuksena kuin kilpaurheiluna. "Tie ammattilaiseksi on tosi hankala", Jaakko Hänninen myöntää. Kun tulee Suomesta maahan jonka kieltä ei osaa, pelissä on muitakin tekijöitä kuin tulos. Kuva: Yves PerretLapsuuden ensimmäinen pyörä oli isoveljen vanha. Homma lähti liikenteeseen ennen kuin se oli mitenkään kilpailullista.
”Haettiin lehmiä pellolta polkupyörillä ja kisailtiin samalla leikkimielisesti.”
Neljä vuotta vanhempi isoveli kilpailikin tuolloin pyöräilyssä. Jaakko osallistui kilpasarjaan ensimmäisen kerran 9-vuotiaana.
Pitkien etäisyyksien maaseudulla pyörä oli ensimmäinen vapauden tunnetta tuova asia. Vapaus on säilynyt ammattiuralle asti.
”Se, että saa harrastuksesta ammatin ja vielä sellaisesta harrastuksesta, mistä nauttii, tuo vapauden tunnetta.”
Ensimmäinen vuosi ammattilaisena oli kuoppainen. Hänninen kaatui kisoissa ja mursi peukalonsa ja rintalastansa. Sen jälkeen soppaa sotki korona.
Huippulentoa kevät ei ole ollut, mutta Hännisen päätähtäin on muutenkin syksyssä.
Tälle vuodelle päätavoite on Espanjan ympäriajo. Ympäriajot kuulostavat äärimmäisen raskailta, mutta Hännisen mukaan omalla tavallaan kovimpia ovat silti viikon mittaiset kilpailut.
”Viikon mittaisissa kisoissa ajetaan joka päivä täysiä. Isoissa ympäriajoissa jokainen tietää sen, että jos ensimmäisellä viikolla ajaa kuin viimeistä päivää, viimeisellä viikolla tulee noutaja.”
Kuva: Vincent CurutchetHänninen pyöräilee arvostetun ranskalaistallin, AG2R Citroën Teamin joukkueessa. Hyvät yksilösijoitukset maistuvat, mutta se ei ole kilpapyöräilyssä olennaisinta.
Kilpapyöräily on ennen kaikkea joukkuelaji, Hänninen sanoo. Joukkueessa on noin 30 pyöräilijää, joista valitaan kuhunkin kilpailuun noin 6–8 kuskia.
Heidän sijoittumisensa kannalta olennainen on apukuljettajien rooli. Jos esimerkiksi kilpailijan täytyy pysähtyä tarpeilleen, joukkueen apukuski auttaa edellä pyöräillen halkomaan tuulta, jotta tämä pääsee takaisin pääjoukkoon.
Hännisellä on kokemusta myös apukuskin roolista. Toisaalta hänestä on vapauttavaa, ettei ole painetta omasta tuloksesta. Toisaalta painetta tuo se, että haluaa tehdä kaikkensa toisen pärjäämisen eteen.
Se auttaa tekemään pyöräilystä myös yhteisöllisen lajin.
”Totta kai jokaisella on kilpailutilanteessa adrenaliinia pelissä ja siinä tulee kaikennäköistä huutelua, mutta aika nopeasti sen jälkeen tehdään sopu.”
On paljon kuskeja, jotka eivät välttämättä koskaan ole lähelläkään palkintokoroketta.
”Silti he saattavat olla korvaamattoman tärkeitä joukkueelle”, Hänninen pohtii.
Kilpailuissa hänet tunnetaan erityisesti mäkispesialistina.
”Kun ajetaan mäkeä, tehon tuotto on suorassa suhteessa omaan painoon”, Hänninen kertoo.
”Mitä painavampi kuski, sitä enemmän tarvitaan tehoja.”
Tasamaalla taas korostuu aerodynamiikka. Kohtuullisen kevytrakenteisena Hänninen pystyy tuottamaan mäessä paljon tehoja.
”Ei voi sanoa, että joku syntyy pyöräilijäksi. Esimerkiksi koripallossa perimä ratkaisee kohtuullisen paljon siitä, onko mahdollisuuksia pärjätä kansainvälisesti. Pyöräilyssä on mäkispesialisteja ja kirispesialisteja – jokaiselle jotakin.”
Pyöräilyn erikoisuus on pisimmillään tuhansien kilometrien kilpailusuoritukset. Viime lokakuussa Hänninen osallistui Giro d'Italiaan.
Siinä poljetaan 3 360 kilometriä Sisiliasta Milanoon. Kolme viikkoa kestävälle urheilusuoritukselle vetävät pituudessa vertoja lähinnä pitkät kilpapurjehdukset.
Autoilun ja pyöräilyn suhteesta on puhuttu pitkään. Pahimmillaan pyöräilijät on nähty itsepäisinä teiden tukkoina, autoilijat taas saastuttavina tyranneina, jotka kuvittelevat teiden kuuluvan yksin heille.
Ammattipyöräilijä Hännisen mielestä vastakkainasettelu on mennyt turhan pitkälle.
Suomessa pitäisi osata yhdistää eri kulkuvälineitä nykyistä paremmin. Itse hän ei omista autoa.
Ranskassa on tavallista, että auto jätetään keskustan ulkopuolelle ja loppumatka siirrytään esimerkiksi pyöräille.
Autosumat tukkivat Ranskan vanhojen kaupunkien kapeat tiet ja nostavat päästöjä. Nyt huolena on myös ilmastonmuutos.
”Aiemmin on ollut helppoa, kun ilmastonmuutosta ei ole tarvinnut miettiä. Nyt se tuo uuden lisän, joka tulee muuttamaan asioita nopeastikin. Olen siinä mielessä todella vihreä. Vastustan ylikulutusta ja kannustan ihmisiä pyöräilyyn, jos sillä voi korvata polttomoottorin käyttöä.”
Maaseudulla pelkästään pyörällä kulkeminen on kuitenkin hankalaa.
”Pitää olla tosi motivoitunut, että pystyy menemään vain pyörällä paikasta toiseen. Edelleen maaseudulla on melkein mahdoton elää ilman autoa.”
Jaakko Hänninen
- 24-vuotias ammattipyöräilijä Ruokolahdelta
- Maantiepyöräilijä, osallistunut mm. Italian ympäriajoon
- Kilpailee AG2R Citroen Teamin joukkueessa
- World Tourin arvostetussa Il Lombardia -kilpailussa Hännisen suoritus oli paras suomalaissuoritus historiassa
- Asunut viisi vuotta Ranskassa, Nizzassa
- Heinäkuun 9. päivä alkavalla Saimaa Cycle Tourilla järjestetään oma Jaakon nimikkolenkki.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
