Kirja-arvio: Vahva dekkariesikoinen näyttää hyytävän huumetodellisuuden

Anu Ojala näyttää, miten helposti verkkoon sotkeutuu ja miten vaikeaa hairahtuneen on pyristellä irti. Kuvioon tulee nopeasti kiristämistä ja väkivaltaa. Kuva: Kirjailijan Like Kustannus

Rovaniemeläinen juristi Anu Ojala (s. 1972) on aiemmin kirjoittanut nuortenromaaneja ja tietokirjoja. Nyt hän lataa hyytävän aikuistenromaanin huumemaailman pimeydestä.

Lappiin ilmaantuu ennen tuntematonta synteettistä huumetta. Nuoria käyttäjiä ja alaportaan levittäjiä alkaa kuolla yliannostukseen. Poliisi jäljittää tuontikanavaa pysäyttääkseen kasvavan tarjonnan.

Alan kovat lait tunnetaan. Anu Ojala näyttää, miten helposti verkkoon sotkeutuu ja miten vaikeaa hairahtuneen on pyristellä irti. Kuvioon tulee nopeasti kiristämistä ja väkivaltaa.

Poliisin toimia seurataan inhimillisen, jaksamisen rajoilla sinnittelevän Ronja Jentzschin näkökulmasta. Rankan työtahdin ohella hän uupuu kotona, muistisairaan äidin omaishoitajana.

Jännitys huipentuu nuoreen tullimies Kristianiin. Hän elää karmeassa avioliitossa väkivaltaisen psykopaattivaimon kanssa. Häpeä naisen nöyryyttämäksi tulemisesta, rakkaus päiväkoti-ikäiseen lapseen ja rahan puute pitävät häntä loukussa. Löytynyt rahareppu merkitsisi vapautta.

Sosiaalityötä tekevän vaimon persoona kaipaisi enemmän ulottuvuuksia kuin silkan hillittömän sadismin puolisoa kohtaan lastaankin välikappaleena käyttäen. Tosin mielisairaudeksi edetessään käytös on mahdollinen.

Huumetuonnin kansainväliset kuviot jäävät tarkentumatta, sillä Ojala keskittyy narkkarien perheitten ahdinkoon. Miten mahdottomassa tilanteessa niissä pienet lapset voivat olla. Tai koukkuun jääneen nuoren vanhemmat, kun jälkikasvua on pelättävä henkensä edestä.

Toivonpa kirjan osuvan huumemyönteisten käsiin. Se riisuu hohdon aineitten huvikäytöstä.