Metsän aarteista syntyy leikkisiä kuteita
Pujottele loimeen pihlajanmarjoja ja viljankorsia, jolloin myös linnut saapuvat ihailemaan luomusta.
Anu Kaarina Hämäläisen mielestä metsätekstiilin ei tarvitse olla tarpeellinen, vaan se voi olla hauska ja katoava. Kuva: Jaana KankaanpääVielä muutama vuosikymmen sitten monet osasivat kutoa kankaita ja mattoja. Käytöstä poistetut tekstiilit kudottiin räsymatoiksi, monimutkaisemmilla sidoksilla taiteiltiin raanuja, ryijyjä ja mattoja mielen ja silmien iloksi.
Kutoa voi edelleen, vaikka kangaspuut eivät mahtuisi omaan kotiin. Kansalaisopistot järjestävät kursseja alkeista alkaen. Taito-yhdistyksillä ja Martoilla on kudonta-asemia, joissa voi kutoa valmiiseen loimeen.
Pieniä, hauskoja kudontatöitä voi viritellä myös kotioloissa.
Metsästä poimittuun pieneen oksanhaaraan voi kokeilla kutomista parsinneulan avulla pujotellen. Lasten pikkuiset kudontakehykset sopivat myös aikuisen syliin: sukankutimien sijasta voi katsoa, mitä leffaillan aikana saisi pujoteltua loimeen. Kuteeksi käyvät vaikkapa kangassuikaleet, muovi ja tylli. Villaiset palaset voi yhdistää vaikka kaulaliinaksi.
Kudonnan ei tarvitse olla tarpeellista ja käytännöllistä, vaan se voi olla myös hauskaa, kokeilevaa ja katoavaa. Luonnonmateriaaleista villaloimeen kudottu metsätekstiili maatuu kompostissa, kunhan ei valitse kaikkein tiukkakierteisintä lankaa.
Kudotun metsätekstiilin voi ripustaa ulos pakkasöitä odottelemaan. Pihlajanmarjoilla ja viljankorsilla koristeltuna siitä tulee myös lintujen suosikki.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
