Välittämisellä päästään pitkälle
Yhteisöllisyyttä pitää vahvistaa, piispa Kaarlo Kalliala arvioi. Mallia voidaan ottaa 50-luvun kylistä. ”Ilman yhteisöllisyyttä ei maaseudun kylissä olisi pärjätty. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoTurun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala kävi elämän korkeakoulunsa merimiespappina ja diakoniajohtajana.
Vuodet Rotterdamin merimiespastorina saivat hänet pohtimaan ihmisen oikeutta olla sellainen kuin hän on. Syntyi kirja Muukalaisuuden aika.
Ihmisten hätä tuli lähelle, kun Kalliala aloitti viime laman kynnyksellä työnsä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohtajana.
”Diakoniatyö yhteiskunnallistui silloin vahvasti. Perustimme ruokapankkeja ja annoimme velkaneuvontaa. Aloimme puhua lamasta kärsivien ihmisten puolesta sillä perusteella, mitä työssä oli itse nähty.”
Nykyistä lamaa varjostaa aiempaa raskaammin väestön ikärakenne: työssä käyviä on liian vähän kartuttamassa julkisia varoja.
”Mikään sosiaalitoimen rakenne eikä yritystoiminta kykene vastaamaan edessä olevaan hoivan tarpeeseen. Siihen tarvitaan vapaaehtoistyön organisointia.”
Kallialan mielestä on osuvaa puhua välittämisen vallankumouksesta. Kansalaisten asennoitumisen pitää muuttua niin, ettei vastuuta lykätä totuttuun tapaan pelkästään julkiselle vallalle. Molempia tahoja tarvitaan.
Tavoitteena on Kallialan mukaan uusyhteisöllisyys, joka tuo hänen mieleensä 1950-luvun kylät. ”Ilman yhteisöllisyyttä ei maaseudun kylissä olisi pärjätty.”
Maahanmuutto nousi diakoniatyössä tapetille jo viime laman aikana. Kalliala oli diakoniajohtajana perustamassa seurakunnan ensimmäistä maahanmuuttajatyön virkaa Turkuun.
”Yksi porras ylitettiin, kun somalinaiset tulivat keskustelemaan diakonissan kanssa. Vaikka uskonto on toinen, uskonnon maailmaa edustavaan ihmiseen syntyi luottamus.”
Diakoniatyö nojasi ajatukseen, joka pätee tähän päivään:
”Meidän pitää myös kirkkona oikeasti pitää huolta siitä, että maahan tulevat ihmiset voivat kokea Suomen ja Turun kotipaikakseen.”
Pakolaisten vastaanotto herättää nyt sosiaalisessa mediassa vihapuhetta, jota Kalliala nimittää ohihuuteluksi. Suomalaiset eivät kuuntele toisiaan vaan linnoittautuvat samanmielisten poteroihin myös Facebookissa.
Kuulluksi tuleminen vaikeutuu tällä me ja nuo pöljät -asenteella, Kalliala varoittaa.
”Yhteiskuntarauhaa ei vahvista sellainen kehitys, jossa ehdottomasti oikeassa olevat porukat vain vahvistavat omaa oikeassa olemistaan.”
Kalliala arvioi ohihuutelun kertovan osin siitä, että henkilö ei koe tulleensa kuulluksi oman elämänsä kannalta tärkeässä asiassa.
Kalliala on viime vuosina ollut edistämässä eri uskontoja edustavien ihmisten vuoropuhelua.
Viime maaliskuussa hänet nähtiin Helsingin kaduilla kulkemassa käsikynkkää Suomen muslimien ja juutalaisten kanssa. Matkaa tehtiin moskeijalta kirkolle ja sieltä synagogalle.
Ystävyyskävelyn järjesti uskontojen yhteistyötä ja yhteiskuntarauhaa vaaliva Uskot-foorumi ry, jossa Kalliala on varapuheenjohtajana.
”Meitähän on mahdoton usuttaa toistemme kimppuun. Pidämme tärkeänä levittää sitä kokemusta, jota uskontojen vuoropuhelussa syntyy.”
Uskot-foorumin julkilausumassa todetaan, ettei maahanmuutto vaaranna köyhien asemaa Suomessa.
”Lyhyellä aikavälillä voi näyttää siltä, mutta mehän yksinkertaisesti tarvitsemme tänne enemmän väkeä nykyisen ikärakenteen takia. Eivät maahanmuuttajat ja täällä jo asuvat tappele samoista ennalta määrätyistä euroista.”
Tarja Halla
Kallialan kolumni on Hengähdyspaikka-palstalla sivulla 10.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
