Manna-kissa jätettiin betonilattialle muovipussissa ja Filiph löytyi autiotalosta – hylätyt ja unohdetut arvostavat kissanpäiviä

Löytökissa Filiphin alkutaival oli rankka. Ensimmäisessä kuvassa Filiph on juuri löytymisensä jälkeen, noin kolmen viikon vanhana. Toisessa kuvassa Filiph on Maija Laajalahden sylissä viisivuotiaana. 

"Lenkkeilijä kuuli surkeaa ääntä kulkiessaan autiotalon ohi. Se oli tämän kissan veli. Tämä oli aivan hiljaa, liikkumatta ja passiivinen."

Näin kertoo kankaanpääläinen Maija Laajalahti Filiphin löytymisestä.

"Veljekset vietiin hoitoon ja siellä miettivät, että onko jo liian myöhäistä tälle pienelle. Onneksi ei ollut. Muuten en olisi koskaan saanut tätä uskomatonta, hassua ja kilttiä ja kissaa. Filiph ei osannut ensimmäisenä vuotenaan pestä itseään. Se puri ja raapi kauheasti, mutta olen luvannut sille, ettei hän ikinä joudu vaihtamaan kotia, Laajalahti kertoo.

"Hyvitän molemmille kissoilleni heidän surkean aloituksensa tähän elämään ihmisten kanssa, koska olemme sen velkaa löytökissoille."

Löytökissa on salaperäinen otus. Mistä se on tullut ja mitä kokenut? Karut kokemukset voivat jättää eläimeen jälkeensä.

Toisaalta löytökissa voi vastata hyvään hoitoon suurella kiintymyksellä. MT:n kyselyn vastauksien runsaudesta päätellen löytökissat ovat lähellä monen lukijan sydäntä.

Suomessa on tällä yli 20 000 koditonta kissaa. Talvi tietää heitteillä oleville kissoille kovia aikoja. Niitä hylätään jopa pentuina.

Iittiläisen Tanjan löytämä Manna-kissa oli jätetty heitteille muovipussissa.

"Olin työpaikallani Helsingissä lähdössä tauolle kun kuulin rappukäytävästä vaimeaa miukumista. Työkaverini ei ääntä kuullut, mutta lähdin kuitenkin alas parkkihalliin asti asiaa tutkimaan.

Kuinka ollakaan, löysin kylmältä betonilattialta pikkuruisen kissanpennun joka oli taistellut itsensä ulos muovipussista, jossa joku oli sen paikalle tuonut.

Eläinlääkärissä pennun todettiin olevan 4–5 viikkoa vanha, kärsivän kuivumisesta, silmätulehduksesta ja korvapunkeista"; hän kertoo.

"Kiinteää ruokaakaan pieni tyttökissa ei vielä osannut syödä, mutta sinnikkyydellä ja rakkaudella saatiin reppana pysymään hengissä. Ihmeeksemme vuoden vanha poikakissamme päätti adoptoida tulokkaan. Hoiti, pesi ja leikitti kuin emo ikään.

Nyt Mannalla on ikää jo viitisen vuotta ja kaupunki on vaihtunut maaseudun rauhaan.

Johtuen ehkä surkeasta pentuajastaan on tyttö edelleen pienikokoinen, mutta muuten täysin terve ja ehdottoman kaunis ja komeaturkkinen. Vikkelänä saalistajana Manna on saanut arvostusta myös naapureiltamme.

Kotona tyttö on yhtä kehräystä ja rakkautta. Kun isäntä asettuu sohvalle, ei kulu kuin hetki niin pörröinen kissa ilmestyy kainaloon makaamaan pitkin pituuttaan, rapaiset tassut mukavasti lämmintä ihoa vasten.

Rakkaat ihmiset, leikkauttakaa kissanne. Suomessa on aivan liikaa pois heitettyjä ja ulos syntyneitä kissanpentuja, joita ei kukaan tule löytämään."