Yonan yhdeksäs albumi julkaistaan syksyllä. ”Haluan, että vinyyli ehtii mukaan julkaisuun. Se on minulla itse asiassa suhteessa myyvin formaatti.” Kuva: Petteri Kivimäki
Muusikko Yona alkoi kaivata maadoittumista – nyt hän haaveilee metsän keskelle nousevasta hirsitalosta ja loppuelämän kodista
Yhdeksännen studioalbuminsa syksyllä julkaiseva Yona kokee itsensä maalaiseksi.
Luonto on vahvasti läsnä Yonan musiikissa ja hänen elämässään. ”Se on jopa tärkeämpää kuin musiikki. Onneksi niiden välillä ei kuitenkaan tarvitse valita”, hän sanoo koiransa Vanjan kanssa. Kuva: Petteri KivimäkiOn selvää, että muusikko Yona eli Johanna Rasmus pitää haasteista. Paitsi kunnianhimona musiikin suhteen se näkyy niin, että hän asettaa vuoden alkaessa itselleen jonkin tavoitteen, jota kohti mennä.
”Tänä vuonna lupasin kuluttaa vähemmän kuin viime vuonna. Vähempi kuluttaminen on nykymaailman uusi luksus”, hän tuumii.
”Elämästä saa nauttia ja mässäily on joskus ookoo, mutta kaikessa voi yrittää valita vähän kestävämmän vaihtoehdon.”
Hänellä on itsellään ollut taipumus ostaa kirpputoreilta turhaa. Se pitää osaltaan kuluttamisen pyörää yllä.
Ruokavaliossaan Yona ei ole tiukkapipoinen mutta kertoo pyrkivänsä eettisistä syistä suurimmaksi osaksi kasvisruokaan. ”Syön kyllä lihaakin, varsinkin poroa tai jos saan riistaa metsästettynä. Myös lammasta hankin joskus suoraan tuottajalta.”
Kaupasta mukaan saattaa lähteä alennettua lihaa, koska Yona pitää tärkeänä, ettei ruokaa päätyisi hävikkiin. Hän ajattelee silti, että lihaan pätee sama kuin vaatteisiin. Niitä saisi tuottaa vähemmän ja myydä korkeampaan hintaan.
Arvoista paasaminen ei muusikon mukaan ole hänen tehtävänsä, mutta yhteen hän suomalaisia kannustaa: menemään ulos ja tarkkailemaan vaikka taivasta. Luontosuhdetta voi kukin kehittää omista lähtökohdistaan.
”Usein kuulee varsinkin kaupunkilaisten sanovan, että olisipa ihanaa mennä metsään. Koen, että luontoyhteys on meissä kaikissa, mutta monilla se on hyvin uinuvana.”
Yonan lapsuutta leimasi, että perhe muutti tietyin väliajoin isän työn perässä.
”Olin iltatähti. Leikin aika paljon yksin. Metsästä talon takana tuli leikkikaverini.”
Luonnon rauhasta ja lapsen mielikuvien satuolennoista tuli jonkunlainen oma turvapaikka.
Vanhempien rakkaus luontoon opetti myös havainnoimaan pieniä ilmiöitä. Erityisesti Yona kiittää sen sanoittamisesta isäänsä.
”Meillä on paljon kaunista ympärillä. Arjen perusrutiinissa sitä ei ehditä huomata. Koen, että voin muusikkona olla siinä apuna.”
Lauluntekijänä hän arvelee, että suosiota lisäisi, jos sanoituksissa keskityttäisiin harvemmin luontoon.
Moni hänen keikallaan käynyt sanoisi ehkä jopa päinvastoin. Yleisön joukossa on kaiken ikäisiä ja erityylisiä ihmisiä, jotka lähtevät mukaan laulamaan juuri niitä luontobiisejä.
Ura musiikin parissa alkoi parikymmentä vuotta sitten taustalaulajana, kun Yona Jyväskylässä opiskellessaan tutustui rap-muusikoihin.
Tänä vuonna lupasin kuluttaa vähemmän kuin viime vuonna. Vähempi kuluttaminen on nykymaailman uusi luksus.
Harva nykymuusikko on tehnyt töitä yhtä monialaisesti. Ensilevy liikkui folkin, jazzin ja popin välimaastossa. Sen jälkeen hän on levyttänyt tangoa ja luonnollisesti yhden räpätyn albumin. Tapiola Sinfonietan kanssa julkaistu kahdeksas levy tuotti hänelle uran toisen Emma-palkinnon.
Valmistella on yhdeksäs albumi, ja aiempien tapaan Yona toimii sanoitusten lisäksi säveltäjänä sekä osatuottajana.
”Aiheet ovat samanlaisia kuin ennenkin. Luontokuvia ja olemassaolon perusteellista pohdintaa, myös rakkauden riipaisevuutta. Musiikillisesti mukana on enemmän konevaikutteita.”
Toissa vuonna Yona lähti – tarkan harkinnan jälkeen - television suosittuun Vain elämää -sarjaan. Ohjelmassa muusikko kertoi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, jonka kanssa elämistä auttaa lääkitys.
”Sarjanteon aikana kaikki tuntui hetkittäin kaaokselta, pääsin sen läpi hakeutumalla omaan sisäiseen turvapaikkaani.”
Niistä kokemuksista syntyi uusi levy.
Muusikon työ ei hänen arvionsa mukaan ole omaa personallisuutta ajatellen kovin hyvä ammatinvalinta.
”Musiikki on silti niin iso intohimo. Sen parissa on helpompi tarkentaa keskittyminen ja onnistun siinä myös viemään loppuun projektit.”
Arjen asioiden hoito on sitten ajoittain jotain muuta. Nykyisin sitä varten on onneksi tukena manageri.
Suoratoistopalveluiden algoritmit kertovat samaa kuin keikat. Yonalla on ystäviä tasaisesti ympäri maata. Hän haluaa jättää jäljen musiikilla, jossa taiteellisuus ja iskelmällisyys voivat sopia yhteen. Kuva: Petteri KivimäkiTv-ohjelman tuoma suosio on ollut muusikolle hämmentävää, vaikka hän siihen tiesi varautuakin. Pysähtymistä on tarvittu, jotta hälinän on voinut ”buutata” pois.
Samalla on voinut käydä läpi uraa. Yona ei ole tähdännyt hipsterien suosioon, vaikka hänet onkin tunnettu parhaiten pääkaupunkiseudulla.
”Olen halunnut tehdä aina musiikkia kaikille. Siksi menin aikanaan myös Tangomarkkinoille, ja pidän tosi paljon monista Suomi-iskelmistäkin.”
Nykybisneksessä tehdään yksittäisiä hittejä, vaikka ne myös unohdetaan pian. Yona luottaa pitkäjänteisyyteen.
”Raha ei aja mua ainakaan paljon. Haluan pystyä olemaan ylpeä urastani sittenkin, kun joskus lopetan.”
Olen halunnut tehdä aina musiikkia kaikille. Siksi menin aikanaan myös Tangomarkkinoille, ja pidän tosi paljon monista Suomi-iskelmistäkin.
Yona on asunut suurimman osan aikuisikäänsä Helsingissä, vaikkei se aina tuntunut omalta paikalta. ”Olen vähän aisti-yliherkkä. Kovat äänet ja kirkkaat valot ovat väliin epämiellyttäviä.”
Hän päätyi Lappiin keikan vuoksi 2010-luvun lopulla. ”Iski kerta laakista Lapin hulluus”, hän nauraa.
Silloinen aviomies osti Inarista mökin. Yonankin piti muuttaa sinne, ja hän ehti toimia jonkin aikaa safarioppaana. Tuli ero.
”Kaiken jälkeen olen iloinen, että kävi näin. Järvi- Suomi tuntuu mun paikalta. Maisemat on aika polveilevia”, Jyväskylään palannut muusikko sanoo.
”Haluan elää luonnon ympäröimänä. Mulla on myös mummonmökki, missä on sähköt mutta kaivosta vesi ja lämmitän puilla.”
Inariin jäi ystäviä ja sinne hän matkaa usein.
”Toki mun sydän sykkii myös kaupungissa. Nyt kun on tarpeeksi etäisyyttä Helsingistä, sinne on kiva palata työn takia. Koen olevani enemmän maalainen, mutta minussa on molemmat puolet.”
Yonaa huvittaa, että Helsingissä ihmetellään, miksi hän asuu metsässä.
”On ihana vetäytyä omaan rauhaan. Mutta jossain vaiheessa alan kaivata humputtelua. Silti jos olisi pakko valita kaupunki vai maaseutu, niin ehdottomasti maaseutu.”
Sukupuoli näkyy Yonan mukaan yhä musiikkialalla, vaikka metoo-ilmiö ja nuorempien muusikoiden asenteet muuttavatkin tilannetta. ”Minuun ei suhtauduta muusikkona vaan vain laulajana. Koen, että se johtuu siitä, että olen nainen.” Kuva: Petteri KivimäkiYona
Muusikko Yona, oikealtaan nimeltään Johanna Rasmus, asuu Jyväskylässä.
Hän on syntynyt Itävallassa vanhempien työn vuoksi.
Yonan lapsuusvuodet perhe asui Oulun Kuivasjärvellä, Kuopiossa ja Helsingissä.
Täyttää tänä vuonna 40 ja julkaisee syksyllä yhdeksännen albuminsa.
Saanut kaksi kotimaisen musiikin Emma-palkintoa ja sijoittunut Tangomarkkinoilla kakkoseksi.
Kiertueella ympäri Suomea 28.3.-20.4.
Yona arvelee saaneensa liikkuvaisen elämäntavan perintönä. ”Perheessä kaikki ovat muuttaneet useamman kerran. Olemme vähän kulkureita, jotka kaipaavat vaihtelua.”
Maan omistaminen on hänen mielestään absurdia. Se on ihmisen kehittämä käsite tontin rajoista ja maan arvosta. Silti hänestä on alkanut omistamassaan mummonmökissä tuntua, että Keski-Suomeen saattaisi juurtua.
”Kaipaan lopullista residenssiä, ja olen ostanut täältä metsätontin. Jos se vaikka olisi se mun koti, mun maa ja mun paikka maailmassa.”
Ammatissaan hän on katsellut elämää aina noin kymmenen vuoden paloina. Ensin oli haave tehdä monta levyä ja yksi niistä sinfoniaorkesterin kanssa.
Ne on saavutettu. Mitä siis seuraavalla kympillä?
”Voisin tehdä vielä harvemmin, mutta isompia konsertteja. Tähtään, että tekemiseni perusajatus on vähemmän mutta laadukkaasti”, Yona sanoo.
Yksi tavoite on selkeä. Metsätilalle nousee hirsitalo, joskin rakennusurakan aika ei ole ihan vielä. Vaikka paikka onkin hänen omaisuuttaan, vaan hän toivoo sen toimivan myös muiden taiteilijoiden tilana rauhoittua ja tehdä luovaa työtä.
”Siitä tulee Johanna Rasmuksen säätiön residenssi. Olen testamentannut sen jo. Säätiö pitää vaan myös perustaa.”
Yona arvelee saaneensa liikkuvaisen elämäntavan perintönä. ”Perheessä kaikki ovat muuttaneet useamman kerran. Olemme vähän kulkureita, jotka kaipaavat vaihtelua.” Kuva: Petteri KivimäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
