Talvella kuohuissa liikkuu vain koskikara, mutta kesällä Jyrkänkoski ja sen historia heräävät eloon
Rautateollisuuden lobbaus oli 1800 luvulla monipuolista, sillä ala oli kirjaimellisesti naimisissa virkamiesten kanssa.
Ruukintuvassa toimii kesäisin kahvila. Talveksi nähtävyys hiljenee ja kaikki alueen rakennukset lukitaan. Kuva: Terhi Pape-MustonenPohjois-Savossa sijaitsev a Jyrkänkoski kiinnostaa sekä historian että luontoelämysten ystäviä. Vanhassa ruukkiympäristössä riittää ihmeteltävää.
Helena Ylisirviön kirjoittaman historiikin mukaan rautateollisuudesta tuli Venäjän vallan aikaan 1800-luvulla Suomen senaatin lempilapsi.
Rautateollisuus varmisti menestyksensä kultakahlein: sen asioista päättävien virkamiesten ja rautapatruunoiden sukujen välillä oli toteutunut kymmeniä avioliittoja.
Raahelainen kauppias ja laivanvarustaja Zachris Franzén sai senaatilta luvan Jyrkänkosken masuunille ja kankirautavasaralle 23.2.1831.
Raudantuotantoa varten koskeen piti rakentaa pato, jonka vesivoimalla käytettiin kankivasaraa.
Ruukin käyttämä rautamalmi nostettiin järvistä tai soista. Prosessiin tarvittava hiillettävä puu saatiin lähialueelta, kalkkikivi jouduttiin tuomaan kauempaa.
Ruukki oli toiminnassa yhtäjaksoisesti vuoteen 1909, jolloin se suljettiin kannattamattomana. Toiminta elvytettiin ensimmäisen maailmansodan aikaan vuosiksi 1914–1918.
Nyt Jyrkänkosken ruukkialue on valtakunnallisesti merkittävä teollisuushistorian muistomerkki.
Paikalla ovat nähtävissä vanha ja uusi masuuni, hiiliuuneja, keluveneitä, hiilihuoneita sekä ruukintupa.
Koskea lukuun otattamatta Jyrkänkosken alue on talvella syvässä horroksessa. Kesäkahvila on kiinni ja kaikki alueen rakennukset lukossa.
Koskessa sukeltelee koskikara, ja hangessa näkyy monien eläinten jälkiä.
Matkailuyrittäjä Henri Jauhiainen kertoo, että alueella käy vuosittain satoja koskikalastajia. Määrä riippuu paljon taimenten istutuksista. Jyrkänpadossa ei ole kalaporrasta, joten luontaisesti taimenet eivät pääse nousemaan.
”Patoa käytetään yhä säännöstelemään vedenpintaa ylä- ja alajuoksulla sijaitsevien vesivoimaloiden takia.”
Uuranholin rotkon luontoalue, Hankalammen lintutorni ja valtion maiden metsästysalueet houkuttelevat matkailijoita.
”Metsästettävät lajit ovat metsäkanalinnut, hirvi, sorsa, kyyhky, jänis ja pienpedot. Ruukin Tuvalta voi tilata myös opastusta perhokalastukseen ja perhojen sidontaan.”
Vaelluksesta kiinnostuneen kannattaa suunnata ruukilta Volokinpolulle, jonka mitaksi kertyy noin 30 kilometriä.
Reitille voi lähteä myös melomalla, jolloin ensimmäisen 15 kilometrin taipale taittuu vesitse.
Kesällä Jyrkkä herää eloon. Majoitusta kosken äärellä tarjoavan Herralan kartanon emäntä Seija Botty van den Bruele kuvailee, että saaret kosken uomissa tuhansine kieloineen ja villiruusuineen sekä toista sataa vuotta vanhoine puineen ovat rauhoittava elementti kaiken kiireen keskellä.
”Kosken ja järven rantaa kartanon puolella reunustavat turkoosin ja vihreän väriset kivet, jotka ovat jääneet jäljelle, kun rautamalmi on niistä poistettu.”
Jyrkällä järjestetään vuosittain erilaisia tapahtumia, esimerkiksi juhannusjuhlan kokkoineen, syksyllä valoshow, kesäteatteri ja konsertteja. Kartano tarjoaa kylpylä- ja juhlapalveluita sekä luomuruokaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
