Maisa Krokfors polkaisi musiikkileikkikoulun pystyyn lähes tyhjästä 60-luvulla – suosio yllätti kaikki

Maisa Krokfors vierailee usein Kauniaisten kaupunginkirjastossa, jossa on säilytetty vanhojenkin lastenlaulujen nuotteja. Hänestä jo alle kouluikäiset on hyvä saada innostumaan musiikista. "Se on ihan hukkaan mennyttä aikaa, jos lapsi ei saa musisoida." Kännykkänsä soittoääneksi hän on nauhoittanut lapsenlapsensa tulkinnan Teletapit-laulusta. Kuva: Jarkko Sirkiä

"Lähtekäämme metsään, metsään, metsään, lähtekäämme metsään retkelle."

"Se on varmaan yksi niistä lauluista, jotka jäävät elämään jälkeeni", toteaa Maisa Krokfors laulettuaan monelle tutun laulun ensimmäisen säkeistön Kauniaisten kirjaston kirjavalla sohvalla istuen.

Marraskuussa 80 vuotta täyttänyttä Krokforsia on kiittäminen siitä, että nykyään lähes jokaisessa suomalaisessa musiikkioppilaitoksessa toimii alle kouluikäisille suunnattu musiikkileikkikoulu.

Hänen ansiokseen voidaan mainita myös monien rakkaiden lastenlaulujen kirjoittaminen. Tunnetuin Krokforsin tuotannosta taitaa olla Tuiki tuiki tähtönen.

Musiikkia ei Krokforsin elämästä ole koskaan puuttunut. Nelilapsisen perheen esikoinen kuunteli jo ennen syntymäänsä äitinsä vatsanahkan läpi pappipariskunnan perustaman kuoron moniäänistä laulua.

Sisarustensa kanssa Krokfors lauloi usein yhdessä. Esimerkiksi Kesäpäivä Kangasalla kuului ohjelmistoon vuodenaikaan katsomatta – ja äänissä laulettuna tietysti.

"Minun on vaikea ymmärtää, miten ihmiset voivat pitää juhlia, joissa ei ole laulua. Me lauloimme aina neliäänisesti hengellisiä ja isänmaallisia lauluja."

Isosiskon rooli sekä pienten partiolaisten ohjaaminen sytyttivät innon lasten kanssa työskentelyyn. Hän päätyikin opiskelemaan oppikoulun musiikinopettajaksi.

Jo opiskeluaikanaan vuonna 1964 häntä pyydettiin järjestämään toimintaa alle kouluikäisille Munkkiniemen musiikkiopistossa Helsingissä.

Suomessa oli ollut muutamia pienten lasten musiikkikerhoja, mutta toiminta ei ollut vielä vakiintunut. Oli mietittävä kaikki aivan alusta alkaen aina osallistujien ikähaarukasta lähtien.

Musiikkileikkikoulusta julkaistiin pieni ilmoitus paikallislehdessä. Kun tuolloin tuore musiikkileikkikoulun opettaja saapui ottamaan ilmoittautumisia vastaan, hän ihmetteli pitkäksi paisunutta jonoa.

"Ihmettelin, mitä täällä tapahtuu. Mutta he olivatkin kaikki tulossa ilmoittautumaan musiikkileikkikouluun", Krokfors muistelee.

Hän aloitti niin monta ryhmää kuin opintojensa ohella pystyi ohjaamaan, mutta silti kaikille halukkaille ei riittänyt paikkoja.

Suuri ongelma musiikkileikkikoulujen alkuaikoina oli sopivien lastenlaulujen puute. Laulujen sanat olivat ankaran valistavia tai sitten niiden sävelkulut olivat niin vaikeita, etteivät edes aikuiset olisi pysyneet niiden mukana lapsista puhumattakaan.

"Lastenkulttuuri oli tuntematon käsite vielä 1960-luvulla."

Musiikkileikkikoulujen leviämistä hidasti koulutettujen opettajien puute. Jossain vaiheessa Krokforsia alettiin pyytää luennoimaan musiikkileikkikouluista ympäri Suomea.

"Minua kohdeltiin asiantuntijana, vaikka en ollut opiskellut enempää kuin muutkaan."

1970-luvulla Krokfors kävi suorittamassa maisterintutkinnon Yhdysvalloissa, ja hiljalleen Suomessa alettiin järjestää koulutusta varhaisiän musiikinopettajille.

Vähitellen musiikkileikkikouluja alettiin perustaa musiikkioppilaitosten yhteyteen.

"Etenkin 1980-luvulla ne levisivät. Tämän vuosituhannen puolella oli varhaisiän musiikinopettajien kokoontuminen, ja iso sali oli täynnä väkeä ympäri Suomea. Se oli ihana kokemus."

Myös kotimainen lastenmusiikkikenttä näyttää ja etenkin kuulostaa tällä hetkellä Krokforsin mielestä erinomaiselta.

"Nyt tehdään paljon hyvää lastenmusiikkia, eikä mitään himphamppua. Kun c-kasetit yleistyivät, alkoi kauhea roskavaihe. Kun kuka tahansa pystyi äänittämään, lapsille yritettiin tarjota aivan hirveää roskaa."

Marraskuussa Krokfors täytti 80 vuotta. Hän juhlisti merkkipäiväänsä jo elokuussa Mansikan rönsyjä -runokirjansa julkistamistilaisuuden yhteydessä. Juhlat järjestettiin Kauniaisten kaupunginkirjastossa, jossa lähellä asuva Krokfors pyrkii käymään niin usein ennättää.

Kymmenen vuotta sitten Krokfors osti 70-vuotislahjaksi itselleen kajakin, joka on tosin ollut kolme viime vuotta käyttämättömänä perheen lomakodissa Heinolassa. Parkinsonin tautia sairastavan miehen omaishoitajana toimiminen on viime vuosina vienyt kaiken Krokforsin ajan.

"Nyt ostin itselleni lahjaksi bassoukulelen. Sitä voi hyvin harjoitella kotona ilman vahvistinta."

Varsinaisena syntymäpäivänään 20. marraskuuta edessä olivatkin vähän toisenlaiset juhlat, kun Krokforsille myönnettiin elämäntyöpalkinto ensimmäistä kertaa järjestetyn valtakunnallisen lastenmusiikkipäivän iltagaalassa.

Laulutervehdyksiäkin riitti. Joku Krokforsin nuoremmista kollegoista oli kehottanut ihmisiä ympäri Suomen laulamaan muskariopen syntymäpäivänä Tuiki tuiki tähtösen ja lähettämään videon esityksestä suoraan Krokforsille.

Syntymäpäiväsankari pääsikin nauttimaan monista lauluesityksistä. Erityisen paljon mieltä lämmitti karkkilalaisen eläkeläiskuoron video.

Joulunviettoon Krokfors hiljentyy yhdessä perheensä kanssa – joululauluja unohtamatta.

Sydämeeni joulun teen on uudemmista joululauluista Krokforsin mieleen. En etsi valtaa loistoa lauletaan perheessä puolestaan ruotsiksi.

Maa on niin kaunis on myös yksi Krokforsin ikisuosikeista. Sitä lauletaan tosin muutenkin kuin jouluna.

"Sen osaavat jo lastenlapsenikin laulaa äänissä."