Edes tulipalo tai nihkeät virkamiehet eivät estä luomutilallista tavoittelemasta haavettaan

Karisalmen Luomutilan lihaa ei ole vielä kaupan hyllyllä, mutta sekin siintää haaveena mielessä. "Haluja laajentaa on. Ensin pitää saada tuotantomäärää kasvatettua. Se, että meidän lihaamme löytyisi joidenkin pääkaupunkiseudun suurten kauppojen tiskistä, on tavoitteena." Kuva: Rami Marjamäki

Jämsäläisillä Terhi Karisalmella ja Tero Koponen-Karisalmella on tavoite ja suunnitelma sen toteuttamiseksi.

"Haluamme, että meidän tilamme eläimet teurastetaan lähellä, tuttujen ihmisten läsnäollessa. Ei pitkiä kuljetusmatkoja eikä stressiä. Se, jos jokin on eettistä", pohtii 42-vuotias luomutilan viljelijä Terhi Karisalmi.

Koska lähialueella ei kukaan tee rahtiteurastusta, Karisalmen tilan ylämaankarjaa on kuljetettu teurastettavaksi satoja kilometrejä Kangasniemelle asti.

"Kyllä se joka kerta on tuntunut itsestä pahalta. Teurastusmatkoista on tullut Suomessa aivan liian pitkiä."

Terhi Karisalmi irtisanoutui viisi kuukautta sitten vakituisesta palkkatyöstään metsätalousinsinöörinä ja ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaansa. Poliisina työskentelevät Tero Koponen-Karisalmi suunnittelee vuoden virkavapaata.

Nyt kaikki on jo niin pitkällä, että teurastamo on tilan vanhan kivinavetan tiloissa jo rakenteellisesti valmis. Teurastamo voi käsitellä nautaa, lammasta, hevosta, sikaa sekä riistapuolelta hirveä ja peuraa.

"Nyt odotetaan vain Eviran hyväksyntää. Pääsiäinen lähestyy ja toiveena olisi, että pääsisimme teurastamaan pääsiäissesonkiin lammasta."

Tilateurastamon perustaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu. Karisalmen tilalla teurastamo on rakennettu vanhaan kivinavettaan, jonka graniittilohkareseinät ovat luoneet haasteita. Suurin ongelma on ollut ruhokylmiö, joka olosuhteiden pakosta jäi toivottua matalammaksi. Ongelma syntyy naudan teurastuksessa.

"Nauta halkaistaan pituussuunnassa senkärankaa myöden kahtia ja ripustetaan kahteen koukkuun. Meidän matalassa ruhokylmiössämme nauta pitää halkaista vielä mahan kohdalta poikki neljänneksiin. Eläinlääkäri ei voi asetuksen mukaan tarkistaa ruhoa kuin puolikkaina vapaasti roikkumassa."

Tästä seuraa, että eläinlääkäri joutuu odottelemaan teurastamolla eläimen teurastuksen ajan. Siitä koituu ylimääräinen kulu ja turhaa odottelua eläinlääkärille.

Ruotsissa toimii vastaavia tilateurastamoja, joilla on matalia ruhokylmiöitä. Siellä ongelma on ratkaistu yksinkertaisesti. Ruotsin viranomaiset ovat hakeneet Brysselistä poikkeuslupaa lihan tarkastamiseen neljänneksinä. Ja saaneet sen.

"On hienoa, että Suomessa ollaan tarkkoja. Silti me maanviljelijät koemme joissain tilanteissa olevamme kuin rikollisia. Joka askelta seurataan eikä oman järjen käyttö ole sallittua."

Karisalmi on ottanut yhteyttä muun muassa keskisuomalaiseen kansanedustajaan, liha-alan keskusliittoon ja virkamiehiin Brysselissä asti.

"Joku lihantarkastuksesta vastaava virkamies vastasi Brysselistä viestiini ja selitti, että Suomen pitää vain hakea poikkeuslupaa."

Suomen päässä virkamiehet eivät halua lupaa hakea.

"Suomessa ministeriön virkamiehet eivät koe sitä mielekkääksi. Ei elämä aina ole mielekästä, mutta silti me yritämme", puuskahtaa Karisalmi.

"Haluaisin saada virkamiehiltä konkreettiset perustelut miksi ei voi tarkistaa neljänneksiä. Ja onko Ruotsissa ollut ihmisillä sairastumisia neljänneksinä tarkastuksesta johtuen? Voisimme esimerkiksi kuvata vapaasti roikkuvat naudan puolikkaat ja videosta eläinlääkäri näkisi ruhon symmetriat. Sitten varsinainen lihan leikkaaminen olisi ruhokylmiössä."

Lisähaaste projektiin oli vuosi sitten helmikuussa sattunut tulipalo. Tilalta ollaan harvoin poissa, mutta juuri sinä torstai-iltana tytöillä oli telinevoimistelua. Kun perhe palasi kotiin, lieskat löivät jo korkealla.

"Konehalli paloi. Itse ei voinut enää tehdä mitään."

Palokunnasta osa ajoi ensin ohi. Nopeimmin paikalla oli 18-vuotias vapaapalokuntalainen, joka kurvasi Escortillaan pihaan kuin rallimies.

"Hän ajoi traktorin pois korjaamohallista, vaikka katosta tippui jo palavaa tavaraa ja osa traktorin kattoa oli sulanut."

Mönkijän akun oikosulusta alkanut palo aiheutti isot tappiot.

"Kaikki työkalut, moottorisahat, hakkuri ja kyntöauraa myöten meni. Vain tuo traktori saatiin pelastettua. Silloin ajattelin, että en jaksa."

Vaikka vakuutus oli kunnossa, vastaavaa hyväkuntoista kalustoa ja välineistöä se ei korvannut. Lisäyllätys oli, että yritysvakuutuksen ehtojen mukaan yrittäjä joutuu huolehtimaan korjauskulujen alveista itse.

"Tulipalo teki ison loven teurastamohankkeen rahoitukseen. Vaikka luulin, että olen ottanut kaiken huomioon, en silti ollut."

Unettomat yöt ja taistelu elinkeinon puolesta saivat tahdon heräämään. Sisukas nainen ei antanut periksi.

"Nyt jälkeenpäin olen miettinyt ryhtyisinkö tähän uudestaan. Kyllä ryhtyisin. Teurastamon perustamisen tietotaitoa ei ole kellään. Kaikki on käytävä muualla katsomassa ja opettelemassa. Valvonta on pilkuntarkkaa. Mutta lähtisin tähän silti."