Olin varma, ettei minusta tule farmaria – sitten muuttuivat sekä oma mieli että ilmapiiri

Juice Leskisen laulussa todetaan: ihmettelen mitä viljelee mies, joka kynsien altakin myynyt on maansa. Jos sitaatista ohitetaan sukupuoliajattelu, sillä maata voi olla myös naisoletettujen kynsien alla, niin toteamus on kyllä varsin paikkansa pitävä. Taustaansa ei voi ohittaa. Ei, vaikka joskus ehkä niin haluaisikin tehdä.

Omalle kohdalle tuo lausahdus tuli konkreettisella tavalla eteen pari vuotta sitten, kun olimme tehneet sisarusteni kanssa kotitilalla sukupolvenvaihdoksen ja ensimmäiset kevätkylvöt olivat käsillä. Tiedän, ettei Leskinen laulussaan varsinaisesti tarkoittanut maan viljelemistä, mutta jostain se lause vaan tuli mieleen, kun seisoin siinä vasta muokkaamani pellon vierellä ja yritin pähkäillä, miten kylvökoneen kiertokoe tehdään.

Ohjekirja pyöri käsissä ja lippis päässä. Arvatkaapa mitä tein. Googlasin tietysti. Ja kuinka ollakaan Youtuben loputtomasta tarjonnasta löysin videon, jossa innokas maatila­bloggaaja suoritti kiertokokeen juurikin saman merkkisellä kylvökoneella yksityiskohtaisen tarkasti. Jyvät siis peltoon, jalat pöydälle ja sulka hattuun. Kyllä me pojat osataan, kun vaan kehdataan.

Tämä yksittäistapaus ei poista sitä tosiasiaa, etteikö monenlaista haastetta ja ongelmaa olisi ollut vastuksina. En toki ajatellutkaan, että uuden elinkeinon opetteleminen ja edes sen osa-aikainen etäharjoittaminen olisi aivan yksinkertaista. Eivätkä 20 vuotta teatteri-, tv- ja elokuva-alalla ole antaneet tietotaitoa aktuaaliseen viljelyyn.

Tuona reilun kahdenkymmenen vuoden aikana, jonka olen ollut poissa maalaisyhteisön arjesta, on tapahtunut paljon. Internet meillä oli jo 90-luvulla ja jonkinlaista pankki-reskontraohjelmaa sillä saattoi käyttää. Mutta ei ollut Youtubea, ei edes kissavideoita. Hiljainen tieto oli muualla kuin sähköisissä tietokannoissa.

Aina tehtiin työtä – siltä se tuntui – etenkin jos pidettiin maitotilaa niin kuin mekin. Maito meni meijeriin, ja sitä tuotettiin sen verran kuin maitokiintiö antoi tuottaa. Tämän päivän näkökulmasta tuntuu oudolta, ettei tuotantoa koetettu monipuolistaa, kun kerran kannattavuutta ei voinut parantaa ainakaan lisäämällä tuotantomääriä. Ehkä siihen ei kannustettu tai sitä ei tuettu. En tiedä. Minua kiinnostivat futis, kitarat ja keskiolut, ei niinkään maatalouspolitiikka.

Sitten tuli ysiviis, never forget. Leijonat voitti kultaa ja valta vietiin Brysseliin. Tai näin ainakin maatilakotitalouksissa ajateltiin. Mieleen on jäänyt eu-kansanäänestyksen tiimoilta keittiön pöydälle pyörimään jäänyt ei-eu:lle-pinssi. Epävarmuutta ja muutoksia oli ilmassa. Sen kyllä aisti.

Silloinen epävarmuus ei ollut omiaan innostamaan maatalon isännän uralle. Tai mitäpä sitä kiertelemään. Olin varma, ettei minusta tule farmaria. Varovasti kai jo haaveilin näyttelijän urasta. Tai radiotoimittaja minusta piti alun perin tulla. Ylen Radio Mafia oli tuolloin aikansa parasta nuorisokulttuuria ja jotain sellaista minäkin halusin päästä tekemään.

Kanavalla soi usein Ultra Bran kappale Suosi suomalaista. Jos joku ei muista, niin sanat menevät näin. ”Suomalainen ruoka on pahaa, älä tuhlaa siihen rahaa.”

On varmaan niin, että sanoituksessa oli mukana ironinen sävy, mutta hankala sitä oli nuoren ihmisen sieltä sanojen takaa hahmottaa. Että ei voi sanoa, että yleinen asenneilmapiirikään olisi kannustanut tarttumaan tuohon tarunhohtoiseen maanviljelijän elämäntapaan. Kieltämättä vähän pahalta se tuntui koko oman yhteisön puolesta. Näinkö kaupunkilaiset ajattelevat suomalaisesta ruokatuotannosta?

Tuo ilmapiiri on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut paljon. Kai tuo muutos oli osaltaan vaikuttamassa myös siihen, että kun sukupolvenvaihdos tuli meidän perheessämme eteen, ajatus kotitilan peltojen viljelyn jatkamisesta herätti enemmän plusmerkkisiä mahdollisuuksia kuin pelkoa vastoinkäymisistä.

Se mitä viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana on tapahtunut suomalaiselle ruoka- ja juomakultuurille on melkoinen ”digiloikka”. Suomiruoka on hyvässä nosteessa. Ruokainnostukseen kun lisätään korona-aikana syntynyt etätyöbuumi ja rousseaumaisiin valistusajan mittoihin kasvanut takaisin luontoon -ajattelu, niin voi tytöt ja pojat, kun olisi tämän ysärillä tiennyt. Nykyään on seksikästä asua maalla ja omistaa traktori!

Jotta tuon ruokavallankumouksen alkuvoima, puhtaat raaka-aineet, pysyisi yhtä laadukkaana, niin toivoisi vaan, että myös vallankumouksen hedelmät putoilisivat sinne alkutuotannonkin puurtajille. Heidän työpanoksensa on kuitenkin yhtä merkityksellinen kuin michelin-kokkienkin. Sillä niin kuin onnistuneissa vallankumouksissa on tapana, päämäärä on yhteinen.

Itse harrastajaviljelijänä keskityn maistelemaan omista kauroista läheisessä perinnemyllyssä tehtyä artesaanikaura­puuroa ja mietin sanontaa: sota on julmaa ja ratsuväki raakaa, mutta maanviljeleminen se vasta oikeasti on vaikeaa.

Kirjoittaja on näyttelijä, joka paiskii osa-aikatöitä kotitilallaan Sonkajärvellä.

Nykyään on seksikästä asua maalla ja omistaa traktori!