Hoidatko kesäkukkia oikein? Nappaa tästä vinkit jatkuvaan kukkaloistoon

Marketta (Argyranthemum frutescens) on varma kukkija, jonka loistosta saa nauttia pitkälle syksyyn saakka. Kukinnan saa jatkumaan, kun lakastuneet kukat leikataan pois varsineen.  Kuva: Säde Aarlahti

Kesäkukkien maailma hurmaa väreillään ja runsaudellaan. Ryhmäkasvit tarjoavatkin loputtomasti materiaalia väreillä leikittelyyn. Eri sävyistä voi koota pihalle joka vuosi hieman erilaisen ilmeen.

Suosio eri värien välillä vaihtelee. Tällä hetkellä eletään runsauden ja yltäkylläisyyden aikaa. Kukkien terälehdissä nähdäänkin nyt kaikkia sateenkaaren sävyjä aina haaleista pastelleista vahvoihin fuksian, terrakotan ja violetin sävyihin. Dramatiikan ystävälle tarjolla on myös useita mustanpuhuvia lajikkeita.

Hortensia (Hydrangea Macrophylla-ryhmä) on puoli­varjon kuningatar. Hoidon salaisuutena on säännöllinen ja riittävä kastelu. Kuva: Säde Aarlahti

Eri lajeista suosiossa ovat etenkin näyttävät ja nostalgiset lajit, kuten pelargonit, verenpisarat, hortensiat ja begoniat. Helppohoitoiset pikkupetuniat ovat amppelikasvatuksen suosikkeja, sillä ne kestävät hyvin Suomen kesäsäätä ja kukkivat kyltymättä ilman tarvetta kuihtuneiden kukkien poistoon tai kasvuston leikkaamiseen.

Kasvien valintaa helpottaa, kun tietää, millaiset olosuhteet niitä pihalla ja puutarhassa odottavat. Toiset lajeista kestävät hyvin paahdetta, kun taas toisille keskipäivän kuumuus aiheuttaa vioituksia. Varjoisalla terassilla taas elinvoimaisinkin pelargoni lopettaa helposti kukintansa.

Olosuhteiden muuttaminen kasveille mieluisiksi on usein hankalampaa ja kalliimpaa kuin se, että olosuhteet otetaan huomioon jo kukkien hankintavaiheessa.

Oikutteleva kesäsääkään ei lannista siniviuhkan (Scaevola aemola) kukintaa. Rotevakasvuinen laji sopii sellaisenaan amppeliin tai korkeaan ruukkuun. Sen voi myös yhdistää moneen muuhun lajiin.  Kuva: Säde Aarlahti

Aurinkoisilla ja kuumilla paikoilla viihtyviä kesäkukkia ovat verbenat eli rautayrtit, amppeliolkikukat, härmesalvia, pelargonit, petuniat, samettikukat ja koristeportulakka. Jos tiedetään, että keskipäivän aurinko pääsee porottamaan istutukseen esteettä, voi kukkien olosuhteita helpottaa kokoamalla kasvit suuremmaksi ryhmäksi ja valitsemalla reilun kokoisia, paksuseinäisiä ja väriltään vaaleita ruukkuja. Niissä multa kuumenee päivän aikana vähemmän.

Jos paikka on mukavan aurinkoinen ja suojassa tuulilta sekä sateelta, on se kuin paratiisi useimmille kesäkukille. Varjoisilla paikoilla viihtyviä kesäkukkia puolestaan ovat hortensiat, verenpisarat, lumihiutale, karjalanneidot ja ahkeraliisat.

Kesäkynttilää (Gaura lindheimeri) on kutsuttu myös herrasväenkauraksi. Ilmavan keveä, vanha koristekasvi menestyy niin auringossa kuin puolivarjossakin. Kuva: Säde Aarlahti

Useimmat kesäkukista eivät pidä taukoa kukinnassa, elleivät olosuhteet muutu kesän kuluessa epäedullisiksi. Kukintaa haittaavia tekijöitä ovat kuivuminen, ravinteiden vähyys, taivaalta satava vesi, pitkään jatkuva paahde sekä erilaiset taudit ja tuholaiset. Erityisen vakaina kukkijoina tunnetaan lobeliat, samettiruusut, pikkupetuniat ja ahkeraliisat, jotka sietävät hyvin vaihtelevaa säätä ja antavat anteeksi pienet hoidon puutteet.

Istutuksen yhteydessä kannattaa aina varmistaa kukan juurille parhaat mahdolliset kasvuolot. Näin juuret selviävät mahdollisimman hyvin myös kesällä eteen tulevista haasteista. Ryhmäkasvien kasvu kuluttaa paljon ravinteita, joten vanhojen ulkoruukkujen mullat on hyvä vaihtaa kokonaan. Suurissa astioissa riittää korvata osa vanhasta kasvualustasta uudella.

Hyvän lisän kasvualustaan tuovat kastelukiteet sekä hitaasti liukenevat ravinteet. Niiden turvin kasvit pärjäävät omillaan hivenen kauemmin, mikäli niitä ei kesän kiireissä ehdikään kastella alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Monet pitkän linjan kukkaharrastajista vannovat jaetun lannoituksen nimeen: osa lannoitteesta pitkävaikutteisena ruukkuun, osa nopeana energiana kasteluveteen. Käytetyt annokset tulee kuitenkin muistaa puolittaa, jotta lopputulos ei kaadu liikalannoituksen puolelle. Liiallinen ravinteiden saanti ei lisää kukkien määrää. Sen sijaan se kuormittaa ympäristöä ja kukkaroa.

Linjakkaat kallat (Zantedescia) tuovat vaihtelua perinteisempien kesäkukkien rinnalle. Istuta kallat mietoon ja ilmavaan kasvualustaan ja vältä lannoittamasta niitä liikaa. Kuva: Säde Aarlahti

Kesäkukkien yhteydessä puhutaan usein kuihtuneiden kukkien nyppimisestä. Nykyisin tarjolla on kuitenkin runsaasti lajeja, joille nyppiminen ei ole välttämätöntä. Asia kannattaa varmistaa kukkia hankkiessa, jotta hoidon suhteen ei synny yllätyksiä. Esimerkiksi orvokeilla ja pelargoneilla vanhat kukinnot tulee leikata pois, sen sijaan pikkupetuniat, lumihiutale, lobelia, siniviuhka ja kesäkynttilä kukoistavat kauniisti ilman säännöllistä nyppimistäkin.

Jos kesäkukkien kukinta taukoaa, kannattaa ne hetkeksi nostaa syrjään ja leikata versoja reilusti lyhyemmiksi. Kesän lämmössä kasvu uusiutuu nopeasti. Monesti kasvit ehtivät uuteen kukoistukseen kahdessa tai kolmessa viikossa.