Video: 17-kiloinen Mikko Meriahven on Suomen kuuluisin kala – itsevarma jötkäle asuu yksin, koska kanssaeväkkäillä oli taipumus kadota sen suuhun
Koronasulku masensi Mikkoa. Vailla vieraita se "istui" altaassa olevan ketjun lenkillä ja sen väri oli yhtä harmaa kuin sen mieli.MT:n uudessa lukemistossa esitellään joka perjantai kiinnostava eläin. Palstaa kutsutaan toimituksessa nimellä päivän pörrö. Tällä kertaa esittelyssä oleva eläin ei kuitenkaan ole söpö ja pörröinen, vaan 17-kiloinen, itsevarma ja ahne suomuinen jötkäle.
Helsingin Linnanmäellä Sea Life -akvaariossa elävä Mikko Meriahven on ylittänyt julkisuuskynnyksen monesti. Dramaattisin tapahtuma sattui pari vuotta sitten, kun masennuksesta toipuvaa Mikkoa yritettiin piristää silittämällä sitä 35-senttisellä pulloharjalla.
Kukaan ei tiedä, miksi Mikko pulloharjaa luuli, mutta ruuaksi se sen ilmeisesti tulkitsi. Salamannopeasti se riuhtaisi harjaosan varresta ja nielaisi kurkkuunsa.
Hoitajille tuli hätä. Kala pitäisi nukuttaa ja harja kiskoa ulos, mutta miten?
Mikon altaasta pumpattiin nopeasti pois tonneittain merivettä. Jäljelle jääneeseen veteen annosteltiin eläinlääkärin neuvoma määrä nukutusainetta. Sitten vain auttajat altaaseen ja harja ulos kalan kitusista.
Mikko on kiistämättä Suomen kuuluisin kala, ja tunnettu se on maailmallakin. Sen faniseinällä on postia muun muassa Englannista ja USA:n Teksasista, kalan tulkkina toimiva intendentti Markus Dernjatin kertoo.
Mikon elämäntarina on karu. "Se on kala, jonka ei olisi koskaan pitänyt tulla Suomeen", Dernjatin toteaa.
Suomeen tultuaan Mikko eleli kotiakvaariossa, johon se kasvoi hyvin pian liian isoksi. Välillä se oleskeli eläinkaupassa, mutta päätyi lopulta Sea Lifeen 16 vuotta sitten. "Silloin se oli sellainen 30-senttinen sintti."
Mikko oli näyttänyt luonteensa jo ennen Sea Lifeen tuloaan: sen allaskavereilla oli taipumus kadota.
"Meilläkin kävi vahinko, jota emme ikinä olisi uskoneet tapahtuvan. Mikko söi ison, myrkyllisen, piikikkään siipisimpun. Siitä opimme, että Mikko tulee viettämään elämänsä altaassa yksin", Dernjatin kertoo.
Kun Mikko vain kasvoi kasvamistaan, oppaatkin alkoivat hiukan pelätä sen ruokkimista. "Se on tosi vauhdikas, roiskii vettä ja tekee pyrähdyksiä."
Sea Life otti Mikon aikanaan vähän pitkin hampain, sillä meriahven tiedettiin hankalaksi tapaukseksi, sekä luonteensa että kokonsa puolesta. Alun perin ajatus olikin, että sille ehkä löydettäisiin koti jostain toisesta eurooppalaisesta akvaariosta.
Kukaan ei Mikkoa kuitenkaan halunnut. Niinpä sille lopulta päädyttiin rakentamaan oma 14 000 litran allas, jossa se saa elää loppuelämänsä. Sea Lifessa vain haitankki ja rauskuallas ovat Mikon allasta isompia.
Mikon paino on nyt 17 kiloa ja ikää on yhtä paljon kuin kiloja, Dernjatin kertoo. "Se painaa enemmän kuin meidän mustaevähait ja sillä on voimaa kuin pienessä kylässä."
Korona-aika ja siihen liittyvät sulut ovat ottaneet Mikolle koville. Luonnossa se eläisi koralliriutan ja syvänteen rajamailla ja tarkkailisi onkalostaan muiden kalojen jatkuvaa vilinää. Akvaariossa vieraiden virta tarjoaa sille samanlaisen virikkeen.
Kun vieraita ei ollut, kala ikävystyi. Se "istui" altaassa olevan ketjun lenkillä ja sen väri oli yhtä harmaa kuin mieli. Kalan iloksi tuotu televisiokaan ei riittänyt viihdykkeeksi.
Kun altaan luo tulee joku, Mikko syöksähtää luokse ja vaihtaa parhaimmillaan värinsäkin innostuneen tummansiniseksi.
Videolta näet, miten Mikkoa korona-aikaan viihdytettiin silittelemällä sitä ikkunanpesimellä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

