Kävellen pohjoiseen reppureissaava Tero Mäkinen poikkeaa mahdollisimman moneen kyläkauppaan ja lippakioskiin – "Suomesta voisi kehittyä kestävän matkailun mallimaa"

Kouvolasta Nuorgamiin reppureissaava Tero Mäkinen tekee matkaa kävellen. Hänet kuvattiin Punkaharjulla, missä kauniit järvimaisemat tekivät länsisuomalaiseen vaikutuksen. Matkallaan Mäkinen haluaa suosia paikallisia palveluita ja pieniä yrityksiä. Kuva: Saara Lavi

Autenttinen 80-luvun kioski tai vanha kyläkauppa saattavat paikallisen silmään vaikuttaa mitättömiltä, eikä niihin tule kiinnitettyä huomiota. "Matkailija taas voi löytää sellaisista tosi nostalgisia fiiliksiä ja eksotiikkaa", toteaa Suomen läpi Kouvolasta Nuorgamiin rinkka selässä suuntaava Tero Mäkinen.

Omalla matkallaan hän pyrkii poikkeamaan mahdollisimman moneen kyläkauppaan ja perinteiseen kioskiin. "Paikallisten palvelujen käyttäminen on iso osa tätä reissua."

Mäkinen näkee suomalaisessa maaseudussa ja luonnossa valtavasti mahdollisuuksia kehittää matkailua. Koronan hän arvelee väistämättä muuttavan matkailua pysyvästi.

"Edessä on uusi aikakausi. Suomi ei ole vielä massaturismimaa. Meillä olisi hyvä mahdollisuus kehittyä kestävän matkailun mallimaaksi", Mäkinen pohtii.

Kokemäeltä kotoisin oleva Mäkinen sai idean Suomi-kävelystä vuosi sitten Etelä-Amerikassa. "Ja yhtäkkiä se olikin todella ajankohtainen", Mäkinen viittaa koronan vaikutuksiin.

Hänen oli tarkoitus lähteä kevään korvalla kävellen Hangosta Nuorgamiin. Kun koronapandemia pani suunnitelman jäihin, Mäkinen päätti ensin kävellä silloisesta kotikaupungistaan Turusta perheen kesämökille Kokemäelle. Siellä muutaman viikon tilannetta tarkkailtuaan Mäkinen päätyi lähtemään pohjoista kohti Kouvolan Repovedeltä.

Etelä-Karjalan pohjoislaidalla Parikkalassa miehellä on kilometrejä takana mökkikävelyn kanssa yhteensä runsaat 350. Päivässä matka etenee 15-20 kilometriä. Nuorgamiin Mäkinen toivoo saapuvansa lokakuussa. "Siinä pitäisi jäädä muutama viikko pelivaraa ennen kunnon talvea. En halua tehdä päivämatkoista pidempiä, silloin tästä lähtisi nautinto."

Kävely valikoitui kulkutavaksi, koska se on ekologista ja Mäkiselle mieluisaa. Lisäksi ensimmäinen pitkä kävelymatka on kokeilu, sillä haaveissa siintää jonain päivänä käveleminen Pohjois-Amerikan halki.

Tärkeintä matkassa ei silti ole patikointi. "Tämä on ensisijaisesti reppureissaamista Suomessa, vastaavaa kuin reppureissu vaikka Aasiassa."

Mukana kulkevat leiriytymisvälineet majoittumista varten, ja viikonloppuisin Mäkinen yöpyy pienissä majataloissa. Hän ei ole vannonut tekevänsä koko matkaa kävellen. "Jos esimerkiksi loukkaan itseni, voin tarvittaessa jatkaa matkaa muilla kulkuvälineillä."

Viikonloput Mäkinen pitää taukoa kävelystä. Silloin hän tankkaa ruokaa ja tutustuu tarkemmin majoituskaupunkiin. Välillä viikonloppu kuluu myös reitin ulkopuolella. "Kotimaan matkailussa on se hyvä puoli, että kavereita ja läheisiä voi nähdä pitkän reissun aikana helpommin kuin maailmalla."

Sosiaaliohjaajana matkojensa välillä työskentelevä Mäkinen haluaa tehdä reissuillaan myös hyväntekeväisyyttä. Siihen tarkoitukseen hän perusti kolmisen vuotta sitten yhdistyksen. Alpha Aid & Travel ry kerää varoja muun muassa musiikkitapahtumilla, talkoilla ja lahjoittajilta. Tällä matkalla yhdistys tukee ainakin työtä vähävaraisten lapsiperheiden ja nuorten mielenterveystyön parissa. Matkakulunsa Mäkinen kattaa itse, jotta hyväntekeväisyysvarat menevät kohteisiin lyhentämättöminä.

Mäkisen matkabudjetti Suomessa on samaa luokkaa kuin maailmalla, runsaat tuhat euroa kuukaudessa. Suurin menoerä on ruoka, vaikka mies kokkaa paljon yksinkertaista retkiruokaa. Majoituksena toimii pääasiassa teltta, mutta välillä Mäkinen majoittuu myös majataloissa, etenkin viikonloppuisin. Edullisissa maissa myös majataloissa asuminen mahtuisi samaan kuukausibudjettiin. "Kallishan Suomi on, mutta palvelut ovat täällä kunnossa ja kaikki toimii hyvin. Sekä majoitusta että ravintoloita löytyy helposti. Loistava reppureissumaa."

Se, että kaikki toimii odotetusti, saattaa jonkun mielestä vähentää reppureissun jännitystä. Vastinetta Suomessa tarjoavat Mäkisen mielestä luonto ja aito maaseutu. "Löytyyköhän näin aitoa maaseutua monestakaan maasta?", hän miettii.

Myös itärajan läheisyys on ollut elämys. "Jos se on eksoottinen minulle, niin miten jännittävä se mahtaisi olla yhdysvaltalaisen mielestä", Mäkinen pohtii.

Korona karsi Mäkisen harmiksi reissun sisällöstä ison osan pois, kun lähes kaikki tapahtumat peruttiin. Siitä huolimatta satakuntalainen on ehtinyt jo alkumatkan aikana tutustua itäsuomalaisten sosiaalisuuteen ja tapaan ryhtyä spontaanisti keskustelemaan. "Lyhyen matkan aikana on jo tullut paljon hienoja kohtaamisia."

Koronakevät on innostanut Mäkisen lisäksi tien päälle muitakin.

Imatralainen Uutisvuoksi-lehti kertoi juuri 71-vuotiaasta Paavo Martikaisesta, joka suuntaa kesän aikana jalan Nuorgamista Kotkaan. Helsingistä Nuorgamiin lähtee pian kävelemään Diili-tv-ohjelmassakin nähty Helena Kastikainen, jonka kalenteri tyhjeni puhujakeikoista rajusti poikkeustilanteessa. Varmasti Suomen kulkuväylillä nähdään tänä kesänä lukuisia muitakin pitkän tai lyhyemmän matkan taittajia erilaisilla kulkuvälineillä.