Vain yksi lämmitysmuoto on suojassa sabotaaseilta ‒ varaava takka on tekemässä näyttävää paluuta markkinoille

Valmistakan asennus vaatii tarkkuutta ja voimaa, sillä toistakymmentä kiloa painava vuolukivilaatta on saatava millilleen paikoilleen. Vasemmalla takkamestari Pertti Ansamaa, oikealla asentaja Ilkka Puronen. Kuva: Sanne Katainen

Takkatyömaalla odottaa törmäävänsä valtavaan kuormaan tiiliä ja sangolliseen laastia, mutta vastassa on parisenkymmentä vuolukivilaattaa. Niistä rakentuu seuraavien tuntien aikana moderni varaava kiertoilmatakka.

Nyt syntymässä oleva tulisija oli vielä eilen Tampereen Takan liikkeessä mallitakkana. Kohta Kangasalla asuva perhe saa siitä oivan lisälämmönlähteen.

Perustusten päällä seisoo terässydän, ja sen ympärille asennetaan tämän päivän aikana vuolukivikuoret. Katonrajassa ammottaa pyöreä reikä hormia varten.

Takkamestari Pertti Ansamaa ja asentaja Ilkka Puranen tarkastelevat Tulikiven opasta. Kokenutkin muurari tarvitsee uusien mallien kokoamiseen valmistajan ohjeen.

”Opas itsessään ei vielä ihan riitä ohjeeksi maallikolle. Kokoamisessa on myös vaiheita, joita oppaassa ei välttämättä mainita. Ne pitää vain tietää”, Puranen toteaa.

Suomessa ei ole toistaiseksi määritelty, kuka voi asentaa tulisijan. Kyllin kokenut takan ostaja voisi siis teoriassa ryhtyä asennuspuuhiin itsekin.

Asunnon omistaja Juha Pursimo tarkastelee etätyöpäivän lomassa työmaata oven suusta.

”Tulisijan mallin valintaan vaikutti sen hyvä hyötysuhde ja varaavuus, toki lopulta ulkonäkökin”, hän kertoo.

Pursimolle, kuten monelle muullekin takan hankkijalle, tulisija on tunnelman luomisen lisäksi kodin huoltovarmuustekijä.

”Halusimme kodin suoralle sähkölämmitykselle varavaihtoehdon ja tuen. Esimerkiksi sähkökatkojen aikana on hyvä, ettei lämmitys ole täysin sähköstä riippuvainen.”

Asentaja Ilkka Puronen tarkistaa, että teräksinen takkasydän on tarkasti vaaterissa ennen kokoamisen aloittamista.  Kuva: Sanne Katainen

Nykypäivänä tulisija on monessa taloudessa varsinaisen lämmitysmuodon tuki ja lisälämmön lähde.

Käyttö edellyttää tulisijalta erilaisia ominaisuuksia kuin aikana, jona huoneiston lämmitys hoitui yksinomaan tulisijan avulla. Tuolloin lämpöä tuottava pönttöuuni oli vakiovaruste ja tuvan sydämenä sykki massiivinen leivinuuni.

Tulisija- ja savupiippuyhdistyksen toiminnanjohtajan Hannu Murtokareen mukaan viime vuosien kohonneella energian hinnalla on vaikutusta tulisijojen suosioon.

”Energiapoliittinen keskustelu on muovannut ajattelua. Käyttämättömänäkin olleita tulisijoja on otettu uudelleen käyttöön ja laitettu kuntoon.”

Murtokare myös muistuttaa, että tulisija on edelleen ainoa täysin sähköstä vapaa tapa tuottaa lämpöä ja valmistaa ruokaa.

Suomessa tulisijoja riittää. Yhdessä taloudessa nuohottavia tulisijoja voi löytyä useampikin, ja nuohottavien tulisijojen määrä kohoaa lähes 3,5 miljoonaan.

Varaava tulisija on Ansamaan mukaan tekemässä paluun takkamarkkinoille. Muutaman vuoden suvanto suosiossa voi hänen mukaansa selittyä ihmisten innolla investoida maalämpöön ja ilmalämpöpumppuun.

”On ehkä oivallettu, ettei ihan ilmaista ole se maalämpökään.”

Ja jos sähkö katkeaa, pysähtyvät myös lämpöpumput – samoin öljylämmitys.

Varaavassa tulisijassa tulen kierto on suunniteltu niin, että tulen antama energia saadaan suurelta osin talteen. Tulisija siis kerää lämpöä rakenteisiinsa ja näin jatkaa lämmön luovuttamista pitkään.

Kärsivällisyyttä se vaatii. Kylmän takan lämpimäksi saaminen voi kestää tunteja. Erittäin raskasrakenteiset ja suuret mallit saattavat vaatia lämmittäjältään jopa päivien lämmityksen.

Varaava takka ei tietenkään ole talojen ainut tulisijamalli.

Huonetilat saa nopesti lämpimäksi kamiinalla. Valitettavasti se ei varaa juuri lainkaan lämpöenergiaa. Teräsrakenteen päälle jälkikäteen asennettavalla kivikuorella voi tosin parantaa huomattavasti tulisijan varaavuutta.

Vanha kunnon pönttö- eli pystyuuni on sekin yhä voimissaan. Se koostuu metallikuoresta, jonka sisälle on kivestä muurattu pesä. Pönttöuunin etuna on Ansamaan mukaan hyvä hinta-laatusuhde.

Leivinuuneja sen sijaan tehdään enää harvakseltaan. Kodin pääasiallisena ruuanlaittovälineenä ennen hyödynnetty uuni on edelleen oiva lämmittäjä. Huolellisesti lämmitetty massiivinen uuni luovuttaa lämpöä hiljalleen jopa muutaman päivän ajan.

Avotakka taas voi olla näyttävä ja tunnelmallinen, mutta se varaa surkeasti tai ei lainkaan. Mökeillä se jopa viilentää kylmällä kaudella, kun kylmä korvausilma tunkee ovista ja ikkunoista.

”Avotakkoja puretaan paljon pois. Toisaalta esimerkiksi 1970-luvun designtakkoja, jotka ovat poikkeuksellisen kauniita ja arkkitehdin suunnittelemia, halutaan säilyttää”, Ansamaa kertoo.

Avotakan saa aiempaa tehokkaammaksi lämmönlähteeksi takkasydämellä. Sen sijaan uuninluukkujen asennuksella ei pitkälle pötkitä.

”Ei se kiellettyä ole, mutta ei kovin järkevää. Polttolämpötila voi nousta alkuperäiselle takalle liian suureksi.”

Myös kokeneen konkarin on uuden mallin kohdalla syytä tutustua valmistajan kokoamisohjeisiin. Kuva: Sanne Katainen

Tulisijojen tuotekehitystyöllä pyritään hyvään hyötysuhteeseen, eli riittävän lämpimät olot pyritään samaan aikaan mahdollisimman pienellä määrällä puuta.

Palamisen ekologisuus on noussut yhdeksi kilpailuvaltiksi, sillä EU:n ekosuunnitteludirektiivi määrittelee energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelun ja tuotekehityksen ekologiset vaatimukset.

”Monen valmistajan kohdalla tuotannosta jää pois malleja, jotka eivät enää vastaa vaatimuksia”, Puranen kertoo.

Tulisijoja rakennetaan sekä kaupunkialueen omakotitaloihin että maaseudulle. Rivitaloihin niitä Ansamaan mukaan tehdään hieman vähemmän.

”Noin kymmenen vuotta sitten rakennetuissa asunnoissa on usein takka jo valmiina. Nykyään varsinaisen tulisijan sijaan saattaa asunnosta löytyä vain takkavalmius.”

Tällainen saavutetaan luomalla asuntoon kohta, jossa perustukset kestävät painoa sadoista kiloista jopa tuhanteen kiloon. Parhaassa tapauksessa rakenteissa on mietitty myös sopiva linja ylöspäin kohoavalle hormille.

”Aina sitä ei välttämättä ole otettu huomioon”, Ansamaa kertoo.

Maailmanloppu ei suoran linjan puuttumien Ansamaan mukaan kuitenkaan ole. Modernilla metallihormilla onnistuu mutkittelevankin reitin rakentaminen ylöspäin, jos suoran linjan rakentaminen ei ole mahdollista.

Muutaman vuolukivikerroksen kokoamisen jälkeen Ansamaa ja Puranen nostavat ja ujuttavat takkasydämen ja levyjen väliin eristelevyt.

”Eristelevyjen avulla voidaan takka rakentaa lähemmäs seinää. Ilman levyjä varoetäisyys on 150 milliä, levyn kanssa riittää 50 milliä”, miehet kertovat.

Moderni eristelevy kestää takan sisällä vuosikymmeniä ja joustaa lämmön vaikutuksesta elävän takan kanssa. Vanhoissa takoissa lämmönerityis saattoi puuttua kokonaan, myöhemmin hyödynnettiin asbestia tai savimuurausta.

Monelle tulisija on keskeinen osa kodin sisustusta, ja malleissa on valinnanvaraa.

Joskus ulkonäkö jyrää käytännöllisyyden, mikä voi tehdä vaikkapa nuohoojan työstä vaikeaa.

”Joitain malleja on erittäin hankalaa huoltaa, koska huoltoluukut on taitavasti piilotettu.”

Ratkaisevana tekijänä uuden tulisijan valinnassa ja vanhan korjaamisessa on sen käyttötarkoitus. Asiaan vaikuttavat myös muun muassa lämmitettävän huoneen neliömäärät ja rakennuksen rajoitteet.

Asiantuntijaa kannattaa hyödyntää aina suunnittelusta takan ja savupiipun asentamiseen saakka. Näin voidaan ottaa huomioon esimerkiksi tarvittavat suojaetäisyydet ja valita yhteensopivat osat. Jos piippu ja tulisija eivät sovi yhteen, asennus voi jäädä puutteelliseksi.

”Esimerkiksi vääränlainen piippu on paloturvallisuusriski”, Murtokare korostaa.

Jokaisen tulisijan käyttöön ja ominaisuuksiin tulee perehtyä huolella. Apua ja vinkkejä saa esimerkiksi tulisijan nuohoavalta nuohoojalta.

”Huolimattomalla lämmittämisellä voi melkein pilata takan”, Ansamaa sanoo.

Esimerkiksi isommissa varaavissa takoissa tulisijan kylmäksi päästäminen lämmityskaudella ei ole suotavaa. Nopea lämmitys kylmästä lämpimäksi tasaisen lämmön ylläpidon sijaan rasittaa takkaa ja voi lyhentää sen käyttöikää.

Alle kahdessa tunnissa kohteen tulisija muistuttaa jo takkaa. Teoriassa tulisija voisi olla käyttövalmis jo samana iltana. Muuratun tulisijan kuivumista lämmittäjä saisi odottaa parikin viikkoa.

Eli päästään koottavan takan yhteen etuun, nopeuteen.

”Kahden tekijän työnä on ihan mahdollista, että tulisija hormeineen on koottu ja käyttövalmis päivässä. Etenkin, kun tämän kaltaisessa mallissa työ on enemmän asentamista kuin muuraamista ”, Ansamaa kertoo.

”Tässä kuitenkin täytyy huomioida se, että meitä on kokoamassa kaksi. Laatat painavat toistakymmentä kiloa kappale, nostelu on raskasta ja osien paikalleen sovittaminen on tarkkaa hommaa.”