Opiskelijatyönä valmistettu rusettilaukku oli Sanna Niskasen lähtölaukaus yrittäjyyteen – Cobblerina tunnetaan värikkäistä nahka-asusteista

Rusettilaukku on ollut Cobblerinan mallistossa alusta asti. Kuva: Sanne Katainen

On varsin harvinaista, että Sanna Niskasen työhuoneen hyllyillä nököttää rivissä valmiita nahkalaukkuja. Yleensä laukut lähtevät eteenpäin jälleenmyyjille heti kun Niskanen on katkaissut viimeiset langanpäät.

Tällä hetkellä Cobblerinan työhuoneella on laukkuja, sillä Hämeenlinnassa sijaitsevassa Wetterhoffin talossa on ollut viikonloppuna avoimet ovet, eikä kävijöille kehtaa tyhjiä hyllyjä esitellä.

Cobblerinan päätuotteita ovat herkullisen värikkäät laukut ja nahkakorut. Kaikki alkoi kuusi vuotta sitten yhdestä opiskelijatyönä tehdystä rusettilaukusta. Sen myötä Niskasesta tuli yrittäjä.

Hämeenlinnan naapurikunnassa Hattulassa varttunut Niskanen lähti lukion jälkeen opiskelemaan vaateompelijaksi ammattikouluun. Se tuntui helpolta valinnalta, olihan Niskanen aina ommellut jotain pientä. Lisäksi vanhojentanssimekko ja valmistujaisasu olivat syntyneet omista käsistä, vaikka hän ei juuri arkivaatteita ommellutkaan.

Myös Niskasen mummu ompeli paljon ja oli tehnyt työuransa Hämeenlinnan verkatehtaalla.

"Polku löytyi ammattikoulusta aika luontevasti. En tiedä mitä muutakaan olisin tehnyt."

Jo vaatepuolella Niskanen ompeli niin paljon laukkuja kuin mahdollista. Vapaaehtoisella kierrätysnahkakurssilla hän puolestaan tutustui elämänsä materiaaliin. Kurssin opettaja ehdotti Niskaselle jalkinemuotoilun opiskelemista, ja niin oli Niskasen opintopolku viitoitettu.

Vaikka jalkinemuotoilun opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa olivat kiinnostavia, Niskasella oli hitusen tylsää koulussa. Opiskelutahti oli hänelle turhan verkkaista. Koska alalla ei juuri ole valmiita työpaikkoja, Niskanen halusi myös ennakoida valmistumisen jälkeistä aikaa.

Ajatus omasta yrityksestä alkoi muotoutua, mutta päätöstä täytyi toki harkita tarkkaan. Opintojen aikana ei ollut mahdollista saada starttirahaa, mutta Niskanen päätyi perustamaan Cobblerinan siitä huolimatta vuonna 2012.

"Nimi syntyi pyörittelemällä. Cobbler tarkoittaa suutaria, mutta halusin siihen tyttömäisen lopun. En ole koskaan harrastanut balettia, mutta kun otin mukaan sanan ballerina, tuli Cobblerinasta soljuva nimi."

Rohkaisua yrittäjyyteen Niskanen sai koulun myyntitapahtumasta. Hän oli valmistanut myyntiin punavalkoisen rusettilaukun, jonka kuva päätyi paikallisen lehden sivuille.

"Varmaan kuusi ihmistä kävi kysymässä, onko laukkuja vielä myynnissä, mutta ensimmäinen oli tietysti ostanut ainoan kappaleen."

Rusettilaukut ovat olleet Cobblerinan valikoimissa alusta alkaen eivätkä ole katoamassa minnekään.

Sanna Niskasen ompelukone on peräisin 1970-luvulta. Se on tarkoitettu alun perin kenkien ompeluun, koska sillä pystyy helposti ompelemaan pieniäkin käännöksiä. Niskanen ompelee koneella myös laukkuja. Kuva: Sanne Katainen

Wetterhoffin talo on muotoilijalle mitä mainion työskentely-ympäristö, sillä paikalla sijaitsi ompelu- ja kudontakoulu jo 1800-luvulla. Niskanen päätyi historialliseen taloon hitusen sattumalta.

Kaksi ensimmäistä vuottaan yrittäjänä Niskanen työskenteli ammattikorkeakoulun tiloissa sekä kulloisenkin yksiönsä tai kaksionsa olohuoneessa.

Neljä vuotta sitten Niskanen oli muuttamassa miehensä kanssa Hämeenlinnan Iittalasta ostamaansa hirsitaloon.

"Mies totesi, että nyt sinun kamasi lähtevät pois. Ne levisivät aina pitkin asuntoa ja nahasta tulee putua, joka lentää ympäriinsä."

Alun perin Niskanen etsi isoa varastotilaa, jossa voisi käyttää suutarin työssä tarpeellista hiomakonetta ja liimoja. Kaverinsa kautta hän kuuli kuitenkin Wetterhoffin talon työtiloista, eikä ole neljän vuoden aikana katunut päätöstään siirtää ompelukoneitaan ja nahkapakkojaan nykyiseen työhuoneeseensa.

Hiomakone muutti Iittalan talon vintille, joka tosin lämmittämättömänä on soveltuva vain kesäkäyttöön.

Tänä kesänä hankkimansa leikkuukoneen Niskanen puolestaan sijoitti vanhempiensa varastoon. Työhuoneelle sitä ei saatu, sillä Wetterhoffin talon hissin painorajoitus on 400 kiloa ja kone on ratkaisevat 50 kiloa liian painava.

Kahdeksan vuoden aikana Niskanen on valmistanut asiakkaille yhteensä noin 80 paria kenkiä, joista suurimman osan uransa alkuaikoina. Nykyään hänellä ei ole juuri aikaa asettua lestien ääreen, sillä laukuista on tullut Cobblerinan brändin perusta.

Kengän valmistaminen vie helposti työviikon, kun taas yksinkertainen laukku voi valmistua näppärältä ompelijalta puolessakin tunnissa.

"Siinä vaiheessa kun laukku on valmis, niin kengän tekeminen vasta alkaa."

Itsensä elättäminen käsin valmistetuilla kengillä olisi Suomessa hyvin haastavaa, sillä sopivia ostajia ei välttämättä löydy tarpeeksi paljon. Sen vuoksi Niskanen tekee kenkiä vain silloin tällöin, sillä kyllä hän niiden valmistamisesta pitää.

"Juuri tein kesällä miespuoliselle kaverille kengät häihin. Miehenikin olen kengittänyt ihan vakuuttavasti. Pidän itse asiassa eniten miestenkenkien tekemisestä."

On Niskanen toki itselleenkin kenkiä tehnyt, on ollut oikeastaan pakko. Jos suutarilla on jalassaan kaupasta ostetut kengät, tulee joku aivan varmasti kysymään, ovatko jalkineet itse valmistetut. Niskasen itselleen tekemiä 15 kenkäparia voi siis pitää osana Cobblerinan markkinointia. Sama koskee tietysti laukkuja ja koruja.

"Yhdessä vaiheessa minulla ei tosin ollut varaa omiin laukkuihini. Prototyyppejä tulee otettua itselle."

Nahkaiset korva- ja kaulakorut tulivat osaksi Cobblerinan valikoimaa kuin itsestään, sillä laukkuja valmistaessa syntyy valtavasti pientä nahkasilppua. Lisäksi messuille tarvitaan myyntiin laukkuja pienempiä tuotteita, joita on helppo ostaa spontaanisti sen kummemmin suunnittelematta.

Sanna Niskasella on lähes aina itse valmistamansa jalkineet. Hän omistaa vain kolmet kaupasta ostetut kengät: lenkkarit, tennarit ja Minna Parikan pupukengät. Kuva: Sanne Katainen

Cobblerinan tuotteet on valmistettu espanjalaisesta nahasta, Euroopan ulkopuolelta tulleisiin materiaaleihin Niskanen ei suostuisi koskemaan.

Mieluusti hän käyttäisi suomalaistakin nahkaa, mutta tarpeeksi paksuja materiaaleja ei ole saatavilla. Tai jos on, ne ovat ruskeita tai mustia. Eivät ihan linjassa Cobblerinan väri-ilottelun kanssa.

Niskanen miettii paljon käyttämiensä materiaalien eettisyyttä.

"On ehkä vähän kaksinaismoralistista, että olen kasvissyöjä, mutta käytän nahkaa materiaalina."

Toisaalta nahka on Niskasen mielestä parempi materiaali kuin öljypohjainen keinonahka, joka ei kestä Suomen pakkasia. Hyvin hoidettu nahkalaukku sen sijaan kestää vuosikymmeniä.

Niskanen on ollut kokopäiväinen yrittäjä nyt vuoden verran. Vuosi sitten hän teki näyttelyn jalkineista. Apurahan turvin hän rohkeni jättää päivätyönsä, eikä hänen ole tarvinnut palata.

Koska Cobblerinassa alkaa olla enemmän työtä kuin yksi käsipari ehtii tehdä, on Niskanen harkinnut esimerkiksi laukkujen vuorien ompeluttamista ulkopuolisella yrittäjällä. Myös korvakorujen koukkujen pujottelun paikalleen hän ulkoistaisi mieluusti.

Lisäksi Niskanen yrittää opetella lomailemista. Kesällä hän piti viikon loman, mutta se kului omaa taloa maalatessa. Ei kovin rentoa siis.

"On ihan hirmuisen vaikeaa olla tekemättä töitä. Iltaisin en enää kudo villasukkia, vaan punon nahkanyörejä. Se on kivaa telkkaria katsoessa, mutta kai sekin työksi lasketaan. Nyt tarvitsen kuria itselleni, että osaisin myös olla vapaalla."