Kirjailija ja perheenäiti: "En tiennyt olevani masentunut. Ajattelin vain olevani kauhean stressaantunut."

Katri Ranuanjoen tuore kirja käsittelee perheenäidin masennusta. Kuva: Pekka Fali

"Ulkoa päin talo näytti juuri sellaiselta kodilta, jollaisen olin aina halunnut. Jos olisin katsonut tähän hetkeen parikymmentä vuotta sitten, olisin varmasti pitänyt itseäni onnistuneena, onnekkaana jopa.

Vieläkin oli vaikea käsittää, että suurin elämäni säröistä olin minä."

Kerttu on pärjääjä. Hänellä on mies, kaksi lasta, opettajan työ ja unelmiensa talo. Hänellä on myös unikkovihko, johon hän suunnittelee salaa itsemurhapäiväänsä.

Oululaiselta Katri Rauanjoelta äitienpäivän alla ilmestynyt romaani, Jonain keväänä herään, käsittelee perheenäidin masennusta.

Aihe on kirjoittajalle läheinen. Raunajoella todettiin syksyllä 2008 keskivaikea masennus. Kirjan teko alkoikin itseä varten tehdystä oman olon kuvaamisesta.

Sairaus ei näyttänyt todellisia kasvojaan heti. Rauanjoki tulkitsi muodottoman, ahdistuneen olon stressiksi.

"Ahdistus tuli usein iltaisin ja kasvoi. Siihen ei ollut mitään tarkkaa syytä. Tuli myös univaikeuksia: heräilin keskellä yötä paniikkiin ja mietin, etten ole hoitanut asioitani."

Kolmen lapsen äiti huomasi myös pinnansa lyhentyneen. Työpaikkapsykologille hän hakeutui lopulta univaikeuksien vuoksi. Hän ajatteli että tapaamisessa keskusteltaisiin stressistä, mutta Rauanjoelle tehtiinkin testi, jonka seurauksena hän sai masennusdiagnoosin.

"Minusta tuntui, ettei se voi olla mitenkään mahdollista: enhän ollut kauhean surullinen. Valkeni, että masennus voi näyttäytyä monilla tavoilla."

Rauanjoki joutui kuukauden sairaslomalle. Hetkeksi pois jättäytyminen tuntui työlleen omistautuneesta äidinkielen opettajasta vaikealta, vaikka se tekikin hyvää. "Tällaiselle ihmiselle joka ajatteli että pitää jaksaa, diagnoosi aiheutti hirveästi syyllisyyttä. Olenko kauhean heikko, kun minulle käy näin?"

Kokemus ei ollut aivan uusi: keskimmäisen lapsen jälkeen Rauanjoki kärsi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.

Iltaisin oli huono olo, ja asiat rupesivat kiertämään kehää. Siihen auttoi kun ymmärsi, että tilanne helpottaa hormonimyrskyjen tasoituttua.

Jälkikäteen ajateltuna kirjailija huomasi elämässään olleen liikaa kaikkea: työn lisäksi kolme pientä lasta, joista nuorinta Rauanjoki oli vasta ollut kotona hoitamassa.

Mies oli syksyllä matkustellut paljon työnsä puolesta.

Horjumaton käsitys itsestä viimeisen päälle tekevänä suorittajana oli johtanut loppuun palamiseen. Kaikesta piti ottaa vastuu: Jos en minä hoida, niin kuka?

"Kirjassa yksi tapahtuma katkaisee kamelin selän. Oikeassa elämässä en usko, että niin kauhean usein tapahtuu. Tulee vain paljon asioita päällekkäin", hän pohtii. "Me keski-ikäiset ihmiset ruuhkavuosina olemme tiukoilla."