Tuula Turunen on metsänvartijan sukua – perheen historia on kaiverrettu kansallispuiston puihin
Patvinsuon kansallispuisto Ilomantsin ja Lieksan rajalla on erämaata, jossa ihminen on vuosisatoja asunut luonnon ehdoilla ja kanssa.
Tuula Turunen esittelee karsikkopuuta, johon kaiverrettiin aikanaan suvun tärkeät syntymät ja kuolemat. Kuva: Satu JuvonenSuomun Luontotuvalla Tuula Turunen tarjoaa vieraille kiisseliä, johon marjat on kerätty Patvinsuolta.
Turusen juuret ovat tiiviisti suon reunassa. Suomun ensimmäinen metsänvartija Olli Siponen oli hänen isoisänisän Matti Turusen appi.
Metsänvartijalaitos perustettiin 1859 valvomaan valtion maita. Myös Suomunjärven rantaan perustettiin metsänvartijan tila.
Nykyisen Patvinsuon kansallispuiston laajan alueen tapahtumia valvoi myös kourallinen muita metsänvartijoita.
”Metsänvartija valvoi metsätöitä, metsästystä, kalastusta, kaskeamista ja tuohenottoa. Hän jakoi suoniityt talojen kesken ja valvoi yleistä lakia ja järjestystä”, Tuula Turunen kuvailee.
Olli Siposen kuoltua Matti jatkoi metsänvartijana. Matin jälkeen tehtävää hoiti hänen poikansa Olli Turunen, joka oli Tuulan isoisän veli.
1960-luvulla metsänvartijan toimi lopetettiin. Vakituinen asutus loppui ja tila siirtyi yliopiston ja Metsähallituksen käyttöön.
Nykyisin Suomun tila on osa 1982 perustettua Patvinsuon kansallispuistoa. 105 neliökilometrin kokoinen puisto on pinta-alaltaan eteläisen Suomen laajin.
Tuula ja hänen veljensä Pekka Turunen tarjoavat Suomun Luontotuvalla kesäisin majoitus- ja opastuspalveluita.
Lisäksi tilalla on pieni kahvila, kaksi vuokrattavaa saunaa sekä veneitä ja kanootteja.
Erämaiden asukkaiden jälkiä on kansallispuistossa nähtävissä monin paikoin. Suomunjärven Kuikkaniemessä on ollut kalamaja 1600-luvulla. Nykyinen kalamaja on 1800-luvun alusta, ja se lienee puiston vanhin rakennus.
Monissa keloissa voi nähdä palojälkiä. Usein metsäpalojen syynä on ollut kaskeaminen. Kaskeajien nimet elävät sellaisissa metsäsaarekkeiden nimissä kuten Olkkonen ja Hulkkonen.
"Kansallispuistossa palaa edelleen silloin tällöin, sillä vuodesta 1989 alueella on ennallistettu aiemmin talouskäytössä olleita metsiä polttamalla", kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Maarit Similä.
Ennallistamisella saadaan metsään lisää lahopuuta ja elinympäristöjä harvinaisille kovakuoriais- ja kääpälajeille.
Tervaa poltettiin Suomulla vain kotitarpeiksi. Pieni tervahauta on ollut esimerkiksi Kaunisniemessä. Mäntypolun reitin varressa on hiilimiilu, jossa poltettiin sodan aikana koksia polttoaineeksi häkäpönttöautoihin.
Kansallispuiston lukuisista kontti- ja vuosilukupuista vaikuttavimpia on Siposen ja Turusen sukujen karsikkopuu. Se sijaitsee lähellä Suomun opastuskeskukseen vievää tietä.
Puuhun on kaiverrettu suvun ihmisten kuolinvuosia.
Tuulan mukaan varhaisin sukuun liittyvä kaiverrus on vuodelta 1875, jolloin Olli Siposen 12-vuotias poika hukkui Suomujärveen. Myös viimeisin kaiverrus vuodelta 1973 liittyy hukkumistapaukseen.
Turusten kotitanhuvilla on asuttu jo kivikaudella. Vielä 1500-luvulla alue kuului saamelaisten erämaihin. Lounaasta tulleet kaskeajat ajoivat saamelaiset pois.
”Sanotaan, että saamelaiset kirosivat Suomunjärven: siihen tulee hukkumaan monia. Ja niin on hukkunutkin”, kertoo Tuula Turunen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
