Björn Wahlroos muistuttaa, että UPM haluaa jatkaa painopaperin tuotantoa nimenomaan Suomessa, vaikka sen kysyntä supistuu koko ajan. Kuva: Jef Baecker
Ay-liikkeen palkkakartelli murenee, sanoo Wahlroos: ”Meidän toimintaamme voi kutsua myös isänmaalliseksi”
UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos korostaa, että konserni haluaa jatkaa painopaperin tuotantoa Suomessa. Siksi pitkän lakon kolhut päätettiin kestää. Metsäteollisuuden tulevaisuutta talousvaikuttaja kehuu valoisaksi.
UPM:n hallituksen puheenjohtaja viettää keväisin ison osan ajastaan Ranskan Nizzassa. Kuva: Jef BaeckerWahlroos ottaa MT:n toimittajan ja kuvaajan vastaan talonsa puutarhassa Nizzassa. Kevät on myöhässä myös Etelä-Euroopassa, mutta kirkkaassa auringonpaisteessa tarkenee paitasillaan jo mainiosti.
Heti ensimmäinen kysymys kutittaa monien ärsytyskynnystä näkemyksillään koettelevan suursijoittajan kasvoille tutun virneen.
Onko ideologinen ristiretki ja missio nyt lähellä määränpäätä, kun UPM on saanut runnottua ammattiliittojen valtaa rajoittavat toimialakohtaiset sopimukset läpi?
”Ei tässä ole kysymys minun eikä kenenkään muunkaan missiosta”, Wahlroos kuittaa ja laskee espressokupin pöydälle.
Missio tai ei, Suomen talouselämän avainvaikuttaja on väsymättä muistuttanut vuosikymmenestä toiseen, että keskitettyyn työmarkkinasopimiseen liittyvä joustamattomuus on ongelma. Metsäteollisuudessa muistuttelu on tuottanut tulosta. Kuluneen neuvotelukierroksen yritykset hoitivat itse ammattiliittojen kanssa kukin omalla tavallaan. UPM ajoi itsepintaisesti toimialakohtaisia ratkaisuja.
Wahlroosin viime vuonna ilmestyneeseen elämäkertaan on tulossa vielä kaksi uutta osaa. Kuva: Jef Baecker”Joustamattomuus on erityisen hankalaa aloilla, joilla on kannattavuusongelmia tai joissa kapasiteetin leikkaus on edessä ja meneillään”, Wahlroos selittää.
Painopaperitoimialan sopimus oli se, joka jarrutti viimeiseen asti UPM:n ja Paperiliiton välisen ratkaisun syntymistä ja piti konsernin Suomen tehtaat pysähdyksissä 112 päivää. Wahlroosin mukaan lähtöasetelma oli yksinkertainen: Valmistetaanko painopaperia, jonka kysyntä laskee 6-10 prosentin vuosivauhtia, tulevaisuudessa Suomessa vai Saksassa?
Björn ”Nalle” Wahlroos
Syntynyt 10.10.1952 Helsingissä
Koulutus: Kauppatieteiden tohtori
Perhe: Isä kauppa- ja teollisuusministeriön edesmennyt kansliapäällikkö Bror Wahlroos, vaimo Saara Wahlroos, lapset Nina ja Thomas Wahlroos.
Asuinpaikat: Tukholma (kirjoilla Ruotsissa), Lontoo, Nizza, Joensuun kartano Halikossa.
Ex-professori, ex-pankkiiri, suursijoittaja, suuromistaja, talousvaikuttaja ja tietokirjailija. Tällä hetkellä UPM:n ja Sampo-konsernin hallitusten puheenjohtaja.
”Me haluamme pitää painopaperin tuotantoa Suomessa, jos porukka siellä paperikoneella haluaa myös”, Wahlroos tähdentää. Hän viittaa UPM:n tavoittelemaan sopimuskäytäntöön, jossa ”paikallisilla pääluottamusmiehillä on mahdollisuus neuvotella, millä ehdoilla tuotantoa pystytään jatkamaan” ja jota valtansa menettämistä pelkäävä Paperiliitto vastustaa.
”Me olemme päättäneet jäädä toimialalle ja käydä tämän viivytystaistelun. Sitä voi kutsua myös isänmaallisuudeksi”, Wahlroos huomauttaa. Esimerkiksi Stora Enso on luopumassa neljästä paperitehtaasta. Niistä yksi on Suomessa.
Wahlroos vakuuttaa, että pitkän lakon seurauksena saadut viisi toimialakohtaista sopimusta vastaavat ”aika hyvin” sitä, mitä UPM tavoitteli.
”Niissä on merkittäviä työaikaan ja palkkausperiaatteeseen liittyviä muutoksia sekä selvästi enemmän paikallista sopimista”, Wahlroos luettelee. Hän alleviivaa erityisesti tuntipalkkaukseen siirtymistä ja sitä, että seisokkeja aiheuttaneista ”vuorolistojen älyttömyyksistä” päästiin eroon.
Paperiliiton puheenjohtajan Petri Vanhalan tulkinta on luonnollisesti toinen. Hänestä UPM ei saanut lakkojen kautta sitä, mitä tavoitteli.
”Ammattiyhdistysliike on pyörittänyt keskitettyyn sopimiseen perustuvaa palkkakartellia. Kun malli hajautetaan, heillä ei enää ole samaa markkinavoimaa kuin ennen”, Wahlroos kuittaa vastapuolen tulkinnan.
Hän sivuuttaa tyylilleen uskollisesti myös kysymykset pitkän lakon mainehaitoista ja negativiisista tulosvaikutuksista.
”Me emme ole nyt erityisen huonolla tuulella”, hän virnistää.
Hyvään tuuleen on laajempia liiketaloudellisia syitä.
”Pitkällä aikavälillä metsäteollisuuden kokonaiskysyntätilanne on erittäin valoisa”, Wahlroos innostuu.
Hänen mukaansa edellytys on se, että kestävästi uusiutuvat metsät nähdään ilmaston kannalta hyvänä vaihtoehtona fossiilisille raaka-aineille ja että metsäteollisuuden merkitys ”maailman suurimpana kiertävien hiilimolekyylien tuottajana” ymmärretään.
”Sellun kysyntä kasvaa noin kaksi prosenttia vuodessa”, Wahlroos muistuttaa.
Suomen kannalta huono uutinen on se, että ennen muuta painopaperin valmistuksessa käytettävän pitkäkuituisen havupuusellun tarve ei juurikaan kasva. Wahlroosin mainitsema kasvava sellun kysyntä tyydytetään eukalyptysmassalla. UPM:n toinen Uruguayn sellutehdas, joka käyttää raaka-aineena nopeasti kasvavia eukalyptyspuita, käynnistyy näillä näkymin ensi keväänä.
”Kysynnän kasvu tarkoittaa, että joka toinen vuosi pitää tulla meidän Uruguayn uuden laitoksemme kokoinen sellutehdas lisää. Suomessa kyse on jatkossa enemmän korvausinvestoinneista, ei niinkään uudesta kapasiteetista”, Wahlroos korostaa, mutta lisää samaan hengenvetoon, ettei metsäteollisuus häviä Suomesta mihinkään.
”Se kuluttaa sen 80 miljoonaa kuutiota puuta, joka vuosittain hakataan. Suomalainen metsänomistaja voi nukkua yönsä rauhassa ja metsä on jatkossakin yksi elementti hyvässä sijoitussalkussa.”
Hän uskoo, että EU:ssa ”järki voittaa” ja metsästrategian määrittelevät ne, jotka ymmärtävät, ”mitä metsä on”.
”Jos olet syntynyt Hollannissa, kuten minun vävyni on ja siksi uskallan tämän sanoa, käsityksesi metsästä on vähän toinen kuin Pohjoismaissa”, Wahlroos letkauttaa.
”Poliittisen puolen pitää nyt katsoa, ettei osaamattomuus EU:ssa rajoita suomalaisen metsänomistajan oikeutta hallinnoida kestävästi omistamallaan maalla kasvavaa raaka-ainetta.”
UPM:n kannalta tulevaisuuden lupaavimpien liiketoimintojen sijoituspaikat ovat jatkossa vääjäämättä yhä enemmän Suomen rajojen ulkopuolella. Yksi keskeinen osa valoisasta tulevaisuudesta on itäisen Saksan Leunaan nouseva biokemikaalitehdas.
”Siellä valmistetaan muovin tärkeää raaka-ainetta monoetyleeniglykolia, josta esimerkiksi muovipullojen valmistajat ovat erittäin kiinnostuneita. Se on valtava potentiaalinen markkina meille.”
Leuna valikoitui sijoituspaikaksi, koska Keski-Euroopassa kasvaa raaka-aineeksi soveltuvaa pyökkiä. Lisäksi energia- ja palkkakustannukset ovat matalampia kuin Suomessa. Eli Saksalla on Suomen suhteen kilpailuetua muussakin kuin painopaperiliiketoiminnassa, jonka edellytyksiin Suomessa Wahlroos ei malta olla palaamatta.
”Paperikoneella Suomen palkat ovat 40 prosenttia korkeammat”, hän painottaa.
Haastetteluaika lähenee loppuaan. Lokakuussa 70 vuotta täyttävä isäntä nousee pöydästä saatellakseen vieraat puutarhasta portille.
Hän on eri yhteyksissä korostanut, että Suomi ei muutu ilman rettelöintiä ja siksi tappelu erityisesti työmarkkinoiden jäykkyyksistä pitäisi ottaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Nyt se otettiin ja jotain saatiin myös pelastettua.
Jos talouselämän kokeneella mahtimiehellä ei ollut tappelussa ideologiaa tai missiota, niin ehkä häntä voidaan kutsua pelastajaksi? Mitä pelastaja aikoo tehdä jatkossa, kun nykyinen kausi UPM:n hallituksen puheenjohtajana päättyy?
”Olen vuoden kuluttua ollut elinkeinoelämän palveluksessa 38 vuotta. Sitä ennen tein 11 vuotta kestäneen akateemisen uran. Nyt on ehkä oikea aika siirtyä perheyrittäjäksi ja kirjailijaksi”, Wahlroos veistelee.
Hän sanoo, että suureksi ja globaaliksi kasvaneessa perheen sijoitusyhtiössä riittää tehtävää ”enemmän kuin haluan tehdä” ja viime vuonna ilmestyneeseen elämäkertaan tulee vielä kaksi osaa.
Wahlroosin viiltäviä, usein viihdyttäviä, mutta samalla myös kiisteltyjä analyysejä ja näkemyksiä kuullaan ja luetaan siis vielä pitkään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
