Panu Rajala kirjoitti elämänkerran kansallisrunoilijasta – "Runeberg on samaistuttava hahmo romanttisena leimahtelijana ja myytinomaisena suurena rakastajana"

Panu Rajala viettää koronakevättä Hämeenkyrössä. Runeberg-tietokirjan valmistuttua hän aikoo nyt pitää pienen tauon elämäkertojen tekemisestä. Kuva: Sanne Katainen

75 vuotta elokuussa täyttävä Panu Rajala lienee Suomen tuotteliain elämäkertojen tekijä. Huhtikuussa Minervalta ilmestyi miehen uusin teos, joka käsittelee kansallisrunoilija J. L. Runebergia.

Viiden viimeisen vuoden sisällä Rajala on tehnyt myös elämäkerrat esimerkiksi Ilmari Kiannosta, Yrjö Jylhästä ja Eino Leinosta.

"Aloitin kirjailijan urani vähän hidastellen. F. E. Sillanpään elämäkerta oli työn alla iät ja ajan, ja se kasvoi kohtuuttoman suureksi, kolmiosaiseksi. Kirjaan piti kerätä kauheasti aineistoa, koska nuorena olin vielä epävarma", Rajala kertoo.

Nyt kirjoittaminen on vapaampaa ja rennompaa, koska Rajalan ei tarvitse enää ajatella akateemisia meriittejä tai viranhakuja.

Minerva-kustantamo tarjosi Rajalalle muutamia elämäkerran aiheita. Kirjailija päätyi Runebergiin hieman nostalgisista syistä, koska hänen ruotsinkielinen äitinsä oli kansallisrunoilijan suuri ihailija.

"Runebergin päivänä kahvipöydässä äiti puhkesi lausumaan ulkomuistista Vänrikki Stoolin runoja. Ne oli taottu päähän koulussa sen aikaiselle nuorisolle."

Rajala eläytyy elämäkertoja tehdessään niin vahvasti kohteeseensa, että hän alkaa muistuttaa kuvattavaa kirjailijaa. Näin eräs ystävä on hänelle todennut.

”Runeberg on minulle samaistuttava hahmo romanttisena leimahtelijana ja myytinomaisena suurena rakastajana. Hänessä on myös se arvokas papillinen puoli, mikä tuntui vähän vieraalta.”

Runeberg halusi selvästi nousta yhteiskunnan arvohenkilöksi, ja hän pyrki jopa Kuopion piispaksi.

Kahdeksan lapsen isänä Runeberg oli hyvin autoritäärinen perheenpää. Opettajana hän harjoitti ankaraa kurinpitoa ja huitoi karttakepillä oppilaita sormille.

Useat suomalaiset kirjailijat ja runoilijat ovat olleet resuisia tyhjätaskuja tai epäonnisia boheemeja, mutta Runeberg oli poikkeus.

Hänellä ei ollut koskaan varsinaisia taloudellisia huolia. Siitä piti huolen vahva tukiverkko sekä leipätyö Porvoon kymnaasin lehtorina.

”Miten vihlova ero onkaan Aleksis Kiven repaleiseen elämään, kuten Lauri Viljanen huudahtaa elämäkerrassaan.”

Johan Ludvig Runeberg (1804–1877) on Suomen tutkituin kirjailija, Rajala toteaa elämäkertansa jälkisanoissa. Silti harva tuntee nykyään kansallisrunoilijan tuotantoa, lähinnä hänet yhdistetään Maamme-lauluun ja kuuluisaan torttuun.

Rajalan kouluvuosina 1950-luvulla Vänrikki Stoolin tarinat kuuluivat vielä pakollisena kansakoulun oppimäärään. Hän toivoo, että Runebergin pääteosten johtoaatteet käytäisiin yhä läpi peruskoulussa.

"Oppilaille tulisi näin joku käsitys, mistä Suomen kirjallisuus sekä kuva isänmaasta ja historiasta nousee. On se kaamea aukko sivistyksessä, jos ei edes Runebergia tunneta."

Rajalan mielestä Runeberg on paljon mainettaan elävämpi, mehukkaampi ja värikkäämpi runoilija. Hän ei ole tosikko edes arvokkaissa sotarunoissaan, ja esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinat ovat täynnä hiljaista, posketonta ja kansanomaista huumoria.

Rajala suosittelee aloittamaan Runebergiin tutustumisen Hirvenhiihtäjistä eli Elgskyttarnesta.

”Runeberg sirottelee tekstiä niin kauniisti vanhalla ruotsinkielellä, että suomennoksessa runous menettää väkisin tenhoaan. Vertailin Runebergin eri suomentajia ja minusta se vanhin kääntäjä Paavo Cajander on lopulta kaikkein jykevin.”

Runebergin rakkauselämästä on kirjoitettu paljon, mutta Rajala nostaa kirjassaan naispäärooliin neiti Emilie Björksténin, jonka syvällinen merkitys Runebergille on aiemmin ohitettu.

”Rakkaani, jää hyvästi! Vielä viimeinen suudelma, lämmin kuin rakkautesi, ja viimeinen syleily, tulinen kuin se! Ikuisesti olen Sinun sydämessäsi. Sen Jumala kyllä antaa anteeksi. Tunnen sen väkevästi tänä hetkenä", Emilie Björkstén kirjoittaa kirjeessään Runebergille

Rajala yllättyi elämänkertaa kootessaan siitä, että Runebergin ja Björksténin rakkaussuhde oli niinkin intensiivinen ja pitkä.

”Romanssi kesti tietyin väliajoin 20 vuotta ja sytytti uudelleen hehkuun myös Runebergin runosuonen. Emilie oli selvästi Runebergin elämän suurin rakkaus.”

Runeberg meni 1831 naimisiin pikkuserkkunsa Fredrika Charlotta Tengströmin kanssa. Kyseessä oli järkiavioliitto. Rajala kuvaa Fredrikaa älykkääksi, toimeliaaksi ja henkeväksi naiseksi, joka ei ilmeisesti innostanut kansallisrunoilijaa aistillisesti.

Runeberg kuitenkin suuntasi rakastumisen tunteensa vilkkaaseen avioelämään Fredrikan kanssa, mistä tuloksena oli kahdeksan lasta.

Runebergilla ja Emilie Björksténillä ei voinut olla seksuaalista suhdetta olosuhteiden pakosta, Rajala arvioi.

Nuoren naisen siveyttä ja kuuluisan runoilijan mainetta valvottiin ankarasti. Emilie karkotettiin pariksi vuodeksi sukulaisensa maatilalle suoranaiseen vankeuteen ja Porvoon kaduilla liikkuessaan Runeberg oli kävelevä muistomerkki.

”Pelkkä suudelma oli noihin aikoihin järisyttävä tunnekokemus nuorelle tytölle varsinkin suuren runoilijan huulilta. Se riitti täyttämään Emilien rakkauden kaipuun."

Fredrika Runeberg valitsi saman taktiikan kuin moni muu kirjailijanrouva myöhemmin, hän ystävystyi ainakin osittain miehensä rakastajattarien kanssa.

Vieraat naiset tuottivat silti Fredrikalle tuskaa, mikä ilmeni psykosomaattisina oireina.

Panu Rajala viettää koronakevättä Hämeenkyrössä vaimonsa Marja Norhan kanssa. Kaupungin ja maaseudun ikuisessa kiistassa jälkimmäinen on nyt kirkkaasti voitolla asumisympäristönä.

Aika on kulunut siivillä lähiluonnossa liikkuessa ja rästikirjoja lukiessa. Viime aikoina Rajala on lukenut juttu kerrallaan Giovanni Boccaccion klassista Decameronea ja Albert Camus’n tuotantoa.

Digitaalisten välineiden rynnäkössä sekä lukeminen että kirjakaupat ovat vaikeuksissa. Rajala uskoo kuitenkin vahvasti fyysisen kirjan vetovoimaan.

Hämeenkyrössä oli äskettäin toimintahäiriöitä verkkoyhteyksissä. Kirja on varma liittymä, joka ei oikuttele.

"Autossa kuuntelen mielelläni äänikirjoja, koska ajaminen on melko mekaanista toimintaa. Fyysinen kirja on rento, luonteva ja vähän vaativa kumppani."

Panu Rajala, Kansallisrunoilija, J. L. Runebergin elämä, Minerva, huhtikuu 2020, 416 sivua.