50 tuntia moottorikelkan sarvissa talvella — lusilaisten ladut syntyvät vapaaehtoisvoimin

Arto Hoikka on käyttää talvessa viitisenkymmentä tuntia moottorikelkan sarvissa ajaen latuja lusilaisille. Kuva: Markku Vuorikari

Lusin 12 kilometrin latuverkosto voi hyvänä lumitalvena venähtää 20 kilometriin. Kuva: Markku Vuorikari

Vasta-ajettua latu-uraa on komeaa hiihdellä. Aurinko paistaa, pakkasta on parikymmentä astetta ja edellä kulkevat moottorikelkka ja latuhöylä. Kelkkaa ajaa Pekka Ojanen, joka hoitaa Arto Hoikan kanssa Lusin latuja.

Eläkeläiset asuvat kilometrin säteellä Lusin koulusta, joka on kylän keskus. Sen piharakennuksessa säilytetään urheiluseura Lusin Lukon moottorikelkkaa ja kaupungin omistamia latuhöylää ja kolmemetristä rullaa, jolla ajetaan latujen luistelu-ura.

Paikka on tuttu urheiluseuran latumiehille. "Minulla on mennyt tänä talvena 33 tuntia latujen ajamiseen", Hoikka laskeskelee.

Kaupunki ajaa arkipäivisin koulun vieressä olevat ladut, joista kertyy viitisen kilometriä hiihdettävää. Loput 12 kilometrin latuverkostosta jää Ojasen ja Hoikan hoidettavaksi. He ajavat myös tarvittaessa viikonloppuisin kaupungin arkisin hoitamia latuja.

Lusin lukko käyttää latujen hoitoon latuhöylää ja rullaa. Kaupunki käyttää vastaavasti urheiluseuran moottorikelkkaa.

"Jos selviää 50 tunnilla talvessa, on hyvä", Hoikka sanoo. Latujen hoitotarve riippuu talven pituudesta ja lumisateiden määrästä.

Ladut kierretään kaksi kertaa. Ensin ajetaan rulla moottorikelkan perässä, ja sen jälkeen latuhöylä. Kaikkien latujen ajamiseen menee kerralla nelisen tuntia.

Hoikka on hoitanut latuja 2000-luvun alusta asti vapaaehtoisena ja välillä kaupungin leivissäkin. Ojanen on tehnyt latuja 1970-luvun puolivälistä asti, ensin hiihtämällä ja myöhemmin moottorikelkalla.

"Kun teki mieli hiihtää, ladut oli tehtävä", Ojanen sanoo. Hänen poikansa hiihtivät kilpaa, ja tarvitsivat harjoitteluun latuja.

Hoikkakin perustelee hoitourakkaa omalla harrastuksella. "Kun uusi luistelupohja on tehty ja on oikein hieno, sitä toivoo, että ehtisipä siihen ensimmäisenä", hän naurahtaa.

Hoikka sanoo haluavansa tehdä hiihdossa kilpaileville kavereilleen hyvät ladut, jotta heidän ei tarvitse lähteä kaupunkiin harjoittelemaan.

"Tänä talvena on tapahtunut kaksi kertaa sekin ihme, että on saanut kiitosta", Hoikka nauraa.

Vaikka Hoikka haaveilee lottovoitosta ja sen myötä latukoneesta, hän myöntää, ettei latujen hoito jää kalustosta kiinni. "Hornetit ovat tuoneet rahan", Hoikka sanoo.

Lusin Lukko pitää puolustusvoiminen lentoharjoitusten aikana Heinolassa parkkipaikkaa, ohjaa liikennettä ja rahastaa kahden euron parkkimaksun autoilijoilta. Aamukahdeksasta iltakymmeneen kestävät talkoopäivät ovat tuoneet seuralle rahat moottorikelkan hankintaan.

Kaupungilta kerran vuodessa saatavalla 300 euron perusavustus on pieni talkoiden tuomiin rahoihin verrattuna.

Kun miehet eivät istu moottorikelkan sarvissa, he järjestävät urheiluseuran kilpailuja tai hoitavat luistelukenttää. "Jokaviikkoista hommaa tämä on", Hoikka sanoo.

Hän kuuluu vuonna 1971 perustetun urheiluseuran perustajajäseniin. Ojanen tuli mukaan toimintaan 1970-luvun puolivälissä asuttuaan Lusissa muutaman vuoden.

Hiihtokauden ulkopuolella miehet järjestävät urheilukilpailuja. Hoikka myös pelaa jalkapalloa ja pesäpalloa Lusin Lukon porukassa.

"Katiska järveen ja soutelemaan", Ojanen kuvailee kesäpuuhiaan.