"Ei meillä lapsia olisi näin paljon, ellei yhteistyö sujuisi niin hyvin" – Juha Kekäläisen puhelin piippaa metsässä, kun koulu loppuu ja isälle on asiaa

Vaikka Kekäläisten perheessä monen muun lapsiperheen tavoin korona-aika on ollut erityistä härdelliä, arjessa vaalitaan myös leppoisia hetkiä. Veera (vas.), Kalle, Helmi, Juha, Liisa ja Anne Kekäläinen perinteiseen yläsavolaisen malliin tehdyn talon tuvassa. Kuva: Lari Lievonen

"Isyys on tuonut elämään syvyyttä, josta ei tiennyt ennen kuin sen sai kokea. Saa nähdä lasten kasvavan ja kehittyvän. Siinä on suuri määrä vastuuta."

"Onhan arki neljän kanssa melkoista härdelliä. Mutta maaseudulla on onneksi tilaa temmeltää", Liisan, Veeran, Helmin ja Kallen isä Juha Kekäläinen kuvaa elämää Muuruvedellä Kuopion pohjoislaidalla.

Hän työskentelee itse metsäasiantuntijana Metsänhoitoyhdistys Savotalla. Arkea helpottaa se, että vaimo Anne Kekäläinen tekee maatalousalan opettajan töitä lyhennetyllä viikolla.

"Iso kiitos tästä kuuluu vaimolle. Ei meillä lapsia olisi näin paljon, ellei yhteistyö sujuisi niin hyvin. Kun lapset ovat olleet pieniä, arjen vetovastuu on kuitenkin ollut kotona enemmän hänellä", Juha toteaa useampaan kertaan.

Isänkin puhelin soi tai piippaa usein metsässä tai toimistolla, kun koulusta kotiutuneet ottavat yhteyttä.

"Pyritään kuuntelemaan hyvin herkällä korvalla, mitä lapset odottavat. Vuorovaikutus on toimivaa. Lapsilla ei ole keskenäänkään takkuista ja he uskovat hyvällä, jos johonkin tarvitsee puuttua."

Ainakin toistaiseksi lapset myös kertoilevat avoimesti asioitaan, mitä Kekäläinen pitää hyvänä. "Näkee sitten, miten teinivuosina asiat menevät."

Juha Kekäläinen ja vaimonsa Anne Kekäläinen uskovat arjen virikkeiden ja läsnäolon voimaan. "Pyritään kuuntelemaan hyvin herkällä korvalla, mitä lapset odottavat. Lapsilla ei ole keskenäänkään takkuista." Kuva: Lari Lievonen

Juha ja Anne Kekäläinen uskovat arjen virikkeiden voimaan.

"Olemme kasvatuksessa olleet aika lailla alusta asti samalla aaltopituudella. Tähdätään luonnonläheiseen ja omalla tavallaan vähän maalaisromanttiseenkin elämään. Ruutuaika ja pelikoneet pidetään aika vähissä. Varsinkin kesällä yritetään olla mahdollisimman paljon ulkona", perheen isä toteaa.

Yhteisiin harrastuksiin kuuluvat luonnossa retkeily ja liikunta.

"Käydään makkaranpaistossa metsässä tai veneajelulla. Talvella teemme hiihtoladut lähtemään kotipihasta. Mummon kanssa isommat tytöt hiihtävät paljon. Ja viime talvena oli myös erinomaiset jäät, niin että järvelle pääsi luistelemaan."

Keskeistä on löytää arjesta kiinnostavaa tekemistä, jossa leikin varjolla lapset innostuvat myös pieniin askareisiin ja oppivat sitä kautta elämän realiteetteja.

"Vanhemmat auttavat jo ruuanlaitossa ja nuoremmat ovat mukana mahdollisuuksien mukaan."

Pienet asiat kuten kirjastoautolla käynti joka toinen viikko tuovat vaihtelua.

Isommilla tytöillä on toki myös jo omia harrastuksia: Liisa ja Veera käyvät kumpikin 4H-kerhossa kotikylällä. Liisalla on Juankoskella pianotunnit ja Veeralla liikuntakerho.

Arjessa lapsia pyritään muistamaan myönteisellä palautteella. Sitä saa niin kouluasioista kuin osallistumisesta yhteiseen tekemiseen.

"Käynnistämme luomumansikan viljelyä. Isommat tytöt olivat jo mukana kitkemässä. Heillä on moporahastot alussa. Se on minusta hyvä asia, kun he ymmärtävät jo oman tilin ja säästöjen merkityksen."

Vanhemmilla tytöillä on myös jo omia harrastuksia. Tilan mansikkahommissa harjoitellaan ajatusta siitä, että tienattua rahaa kannattaa myös opetella pikkuhiljaa säästämään. Kuva: Lari Lievonen

Koronan ensimmäinen aallon suljettua koulut keväällä, arki oli Kekäläisilläkin haastavaa töiden, kahden isomman lapsen etäkoulun ja pienempien kotihoidon sovittamista yhteen.

"Annen opettajan työt siirtyivät etätyöksi, jolloin kotona oli aina joku tukena ja turvana. Nuoremmat lapset jäivät tuolloin myös pois hoidosta", Juha Kekäläinen kuvaa.

Juhan työ metsäasiantuntijana on onneksi pitkälti kiinni omasta aikataulutuksesta ja neuvonta-alue on kodin ympärillä Juankosken metsissä.

"Kartatkin ovat nykyään puhelimessa, niin niitäkään ei tarvitse käydä toimistolla tulostelemassa."

Korona-aika toi perheen enemmän yhteen.

"Meillä tukiverkosto on toiminut aina hyvin. Lapset ja isovanhemmat ovat mielellään toistensa kanssa. Mutta toki olemme valitettavasti joutuneet myös pitämään etäisyyttä kaiken varalta", Juha Kekäläinen sanoo.

Työ metsänhoitoyhdistyksessä on monipuolista ja Mhy Savotta palkittukin työnantajana. Niistä mies on tyytyväinen.

"Toivon, ettei kellokorttimeininkiä tulisikaan. Pyrin aina tekemään työt ripeästi pois, ettei jäisi häntiä roikkumaan. Mutta pitää myös katsoa, että muullekin jää aikaa. Kun kotihommat on kunnossa, niin työntekokin maittaa."

"Traktorihommissa on ollut mukana jokainen vuorollaan 2–5 vuoden iässä", kertoo Juha Kekäläinen. Nyt se vaihe on kuopus Kallella. Kuva: Lari Lievonen

Muuruvedellä on monelle maaseudun kylälle tuttu tilanne. 60 lapsen koulun säilyttäminen kuuluu kyläyhteisön keskeisiin tavoitteisiin.

"Olen sanonut, että myö on oma osuutemme tehty, tehkää sama perässä", Juha Kekäläinen toteaa vähän leikillisesti.

Neljä lasta on nykyisin ainakin savolaisperheissä iso lapsiluku. Kekäläisillä siihen ei liity arvovalintaa vaan se on tuntunut luontevalta: Anne on varttunut kuuden ja Juha kolmen sisaruksen kodissa.

"Kyllä nykyään neljä lasta alkaa olla meidän ikäluokalle aika hyvä saavutus. Kauppareissulla ja harrastuksissa on joskus mummoja hymyilyttänyt, kun lapset lampsivat menemään peräkanaa."

Ystäväpiirin saunailloissa kesken on kyselyjä tullut, miten paljon enemmän työtä monta lasta teetättää.

"Lasten ollessa pieniä se onkin niin. Mutta kun lapset varttuvat, he saavat toisistaan tukea ja seuraa."

"Meilläkin sen näkee niin, että Helmi ja Kalle leikin ja väliin kinastelunkin yhteisvaikutuksena saavat myös yhdessä asioita aikaan. Vaikka toisella on menossa prinsessaleikit ja toinen työntää traktoria, niin väliin ne leikit myös kohtaavat."

Juha Kekäläinen toteaa, että varmasti moni arvelee heidän lapsikatraansa kasvamisen syyksi sen, että kolmen tyttären lisäksi piti perheeseen saada myös poika.

Näin ei ole. Lapset ovat vanhemmilleen tasaveroisia.

"Traktorihommissa on ollut mukana jokainen vuorollaan 2–5 vuoden iässä. Lapsi nukahtaa herkästi kyytiin. Nytkin Kalle lähtee mielellään mukaan, kun esimerkiksi keräilen tuulenkaatoja. Kun hän nukahtaa, hän mahtuu hyttiin pitkälleen."

Isän mukaan Liisalla ja Veeralla on menossa enemmän leipomisvaihe.

"Kaikki lähtevät silti mielellään mukaan vaikka polttopuiden tekoon. Ei aina tarvita sen kummempaa huvia."

Juha Kekäläiselle on tärkeää välittää lapsille sukupolvien yhteyttä. Isoisä Matti Kekäläinen piipahti viikonlopun nuotioretkellä hirvijahdin lomassa. Kuva: Lari Lievonen

Kun Annen vanhemmat asuvat lähellä Kortejoella ja Juhan Juankoskella, lapset viettävät aikaa myös molempien isovanhempien kanssa.

Juha Kekäläisen toive on jättää lapsille tukiverkosto ja välittämisen malli, jollaisen hän on itse saanut kotoaan. Isovanhempien lisäksi serkukset ovat säännöllisiä vieraita.

"Saisikin pysymään niin, että lapset eivät ryhtyisi kasvaessaan riitelemään. Ainakaan vielä sellaisesta ei ole merkkejä."

"Ja kiitollinen pitää olla, kun lapset ovat terveitä. Meillä on käynyt hirmu hyvä tuuri."

Juha Kekäläinen on Metsänhoitoyhdistys Savotan metsäasiantuntija Kuopioon kuuluvan Juankosken alueella.Vaimo Anne Kekäläinen on töissä Savon ammattiopistolla maatalousalan opettajana.Lapsia on neljä: Liisa, 10, Veera, 9, Helmi, 5 ja Kalle 2 vuotta.Perhe asuu Muuruvedellä Kuopiossa, mistä pariskunta osti Annen suvussa pitkään olleen maatilan.Tilalla harjoitetaan metsätaloutta ja kasvatetaan luomumansikkaa.Juhan omat harrastukset ovat metsästys ja kalastus sekä sulkapallo.