Neljännen polven kauppias muutti Jyväskylästä maaseutukaupan pitäjäksi – "tämä tuntui heti omalta"

Asiakkaista tulee läheisiä pienellä paikkakunnalla. Tarleena Raatikainen tekee mieluiten iltavuoroja, jolloin jää enemmän aikaa jutella asiakkaiden kanssa. 

Tarleena Raatikainen, 25, aloitti K-kauppiasuransa maaliskuun alussa Karstulan K-market Mansikassa. Päätyminen kauppiaaksi pienelle paikkakunnalle tuli hänelle itselleen iloisena yllätyksenä.

Raatikainen suoritti K-ryhmän kauppiasvalmennuksen viime marraskuussa. Tavoitteena oli löytää oma kauppapaikka Jyväskylästä, jossa hän asui avopuolisonsa Joonas Nokelaisen kanssa.

Vuodenvaihteessa Kesko yllättäen tarjosi hänelle Mansikan kauppiaspaikkaa.

"Ajattelin aluksi, että tämä paikka ei sovi minulle. Kun kävin täällä katsomassa paikkoja, kauppa tuntui heti omalta ja sellaiselta, jota olisi hienoa kehittää omanlaiseksi", Tarleena Raatikainen muistelee ensikäyntiään.

Raatikainen perehtyi yritykseen, mutta lopullisen päätöksen hän teki täysin tunnepohjalta.

"En usko, että olisin löytänyt parempaa kauppaa Jyväskylästä. Nyt koen, että sovin paremmin pienelle paikkakunnalle, jossa elämä on sosiaalista ja välittömämpää kuin kaupungissa."

Ensimmäiset viikot kauppiaana ovat sujuneet henkilökuntaan ja asiakkaisiin tutustuessa.

"Minulla on isot saappaat täytettävänä. Edelliset kauppiaat olivat pitkäaikaisia ja tosi pidettyjä paikkakunnalla. Onneksi asiakkaat ovat ottaneet minut hyvin vastaan."

Tuore kauppias on selkeyttänyt myymälää ja hienosäätänyt tuotevalikoimaa.

Kauppiastyössä häntä kiehtoo vastuu ja vapaus. Suurin vastuu on siinä, että kaupan kahdeksalle työntekijälle on töitä jatkossakin.

"Osalla heistä on vuosikymmenten työkokemus, joten minun on osattava kuunnella heitä. Johtajana pyrin olemaan reilu ja ylläpitämään hyvää fiilistä, koska henkilökunnan hyvä henki välittyy asiakkaille."

Raatikainen tiesi mihin ryhtyi, sillä hän kuuluu kauppiassukuun molempien vanhempien puolelta. Äidin isoisä Toivo Uusimäki piti kyläkauppaa ja kioskia Lappajärvellä jo 1900-luvun alussa.

Raatikaisen syntymän aikaan vanhemmilla oli K-kauppa Toholammilla. Vauvavuoden jälkeen perhe muutti Ähtäriin uuden kauppapaikan perässä.

Tarleena Raatikaisen äiti ­ Tiina ­Poukka kertoo puhelimitse, että tyttären kauppias­ura tuli hänelle yllätyksenä.

"Tarleena tietää ammatin hyvät ja huonot puolet. Luulin, että tytär osaa arvostaa vuosilomia ja säännöllistä työaikaa, mutta näköjään ei", Poukka naurahtaa.

Poukka aloitti oman kauppiasuransa 27-vuotiaana Toholammilla. Saatuaan tarjouksen kauppapaikasta hänen oli tarkistettava kartasta, missä Toholampi sijaitsee.

"Nostan hattua tytölle. Hän on ihailtavan rohkea ja reipas, kun lähti tuon ikäisenä yrittämään vieraalle paikkakunnalle. Tiedän kokemuksesta, millaista se on."

Raatikainen sai tujauksen kauppiastyötä jo äidinmaidossa, sillä Poukka kertoo pitäneensä vain päivän äitiyslomaa.

"Tarleena nukkui vauvana vaunuissa kaupan edustalla tai lastauslaiturilla. Siihen aikaan ei ollut itkuhälyttimiä. Muutaman kerran asiakkaat toivat vaunut sisälle kauppaan, kun olivat kuulleet itkua lapsen herättyä unilta."

Nuori kauppias elää erilaista elämää kuin moni ikätoverinsa. Vastuu on iso, ja töitä pitää olla valmis tekemään paljon. Harrastuksille ei jää enää yhtä paljon aikaa kuin ennen.

Tarleena Raatikainen on entinen SM-tason kilparatsastaja, ja parhaimmillaan hänellä oli viisi hevosta. Tähtäimessä oli hevosalan ammatti.

17-vuotiaana Raatikainen lähti Saksaan ratsastamaan ja töihin hevostallille.

"Tiedostin Saksassa asuessa, että haluan toisen ammatin ja että hevoset olisivat pelkkä harrastus. En ollut tarpeeksi kilpailuhenkinen kilparatsastajaksi."

Raatikainen opiskeli tradenomiksi Seinäjoella. Käänteentekevä hetki koitti työharjoittelussa mainostoimistossa.

"Muutaman päivän jälkeen havahduin siihen, että toimistotyö on tylsää, kun siinä ei näe asiakkaita. Silloin päätin, että minusta tuleekin kauppias."

Viime kesänä Raatikainen sijoittui kärkisijoille kenttäratsastuksen Keski-Suomen rankingissa. Kauppiastyön alettua hänen oli tehtävä raskas päätös: luovuttava hevosista.

"On tyly tosiasia, että minulla ei ole aikaa hevosille tässä elämäntilanteessa. Luopuminen tuntui erittäin haikealta. Toivon, että ehtisin ratsastaa vielä tulevaisuudessa, koska se on elämäntapa."

Kauppiaan työ on hyvin erilaista pienellä paikkakunnalla: kaikki tuntevat kauppiaan ja asiakkaista tulee läheisiä.

Raatikainen on kaupassa paljon näkyvillä ja toivoo asiakkaidensa tulevan rohkeasti juttusille.

Hän tekee mieluiten iltavuoroja, jolloin jää enemmän aikaa jutella asiakkaiden kanssa.

Ensimmäiset viikot kauppiaana ovat olleet jännittäviä. Tarvittaessa Raatikainen soittaa Tiina-äidille ja kysyy neuvoa.

"Äiti oli minulla töissä pääsiäisenä. Nyt se menee niin, että jos hän haluaa nähdä lastansa, hänen on tultava sen kauppaan töihin."