Mielensäpahoittaja ruokarajoitteista: "Jos maito ja kermajäätelö pierettää, niin on syömättä"
Mielensäpahoittajan mielestä moni tekee syömisestä nykyisin liian vaikeaa. Ennen oli yksinkertaisempaa: jos kermajäätelöstä seurasi ilmavaivoja, niin ei sitten syönyt sitä.
Ilman leipää ja perunaa ei olisi minua eikä sinuakaan, sanoo Tuomas Kyrön luoma Mielensäpahoittaja. Kuva: Jarkko SirkiäKirjailija Tuomas Kyrön luoman Mielensäpahoittajan ruokafilosofia kiteytyy siihen, että järjen käyttö on paikallaan eikä ruuasta pidä valittaa.
”Ei lähiruuan pitäisi olla mikään uusi hipsteriaate. Miksi roudata riisiä alueelta, jossa ihmisiltä loppuu ruoka, kun meillä kasvaa perunaa”, Kyrö lausuu Mielensäpahoittajan äänellä.
Lähiruoka ja omavaraisuus ovat Mielensäpahoittajan todellisuutta toisin kuin jossain Herttoniemessä, jossa omien perunoiden ja sipulien viljely on vähän kuin ideologia. Muotijuttu.
Kyrö jakaa Mielensäpahoittajan ajatuksen ruuasta valittamisesta.
”Se on väärin. Esimerkiksi kouluruoka ei ollut loistavaa muttei ikinä pahaakaan. Suomessa koulutus ja syöminen on ilmaista tai siis verorahoin kustannettua. Tiedetään, että aivot toimivat hyvin, kun syö ruokaympyrän mukaan.”
Suomelle ollaan parhaillaan valitsemassa kansallisruokaa. Äänestys päättyy ensi viikolla. Jos Mielensäpahoittaja saisi valita, kansallisruoka olisi ilman muuta peruna ja ruisleipä.
”Tietenkin peruna. Ensin keitettynä ja seuraavana päivänä paistettuna. Ei se sen vaikeampaa tarvitse olla. Ja ruisleipä, elämän pitää olla kovaa kuin hyvä ruisleipä.”
Ei Mielensäpahoittaja pitsaakaan vastusta, sillä sehän on syntynyt, kun tähteet on käytetty hyväksi. Italiassa vain sattuu olemaan erilaiset tähteet kuin meillä.
Karjalanpaistikin kävisi kansallisruuaksi, sitähän tarjotaan joka juhlassa ja se vain paranee päivä päivältä, kunnes lopulta on pilalla.
”Tosin joskus ostin vahingossa valekarjalanpaistilihoja, joissa oli seassa kalkkunaa. Ei hyvä.”
Mielensäpahoittajan keittiössä syödään suomalaista perusruokaa. Oli outoa, kun taskulaskin tuli keittiöön. Alettiin mittailla kaloreita ja ravintoaineita, ja joka toisella on joku allergia.
”Jos maito ja kermajäätelö pierettävät, on syömättä. Jos haluaa laihtua, kuluttaa enemmän, menee vaikka rankamettään tai lumitöihin”, Kyrö lainaa Mielensäpahoittajaa. Hän itsekään ei lankea kvartaaleittain johonkin syömähuruiluun.
”Nykyisin ei ole ihmisryhmää, jossa ei jollain olisi jokin erikoisruokavalio. Ihmiset eivät myöskään häpeä siitä ilmoittaa. Itselleni ei esimerkiksi omena käy, mutta jätän sen pois. En ole kokenut tulleeni syrjityksi, ellei omenaruokavaliotani ole huomioitu Veijo-enon hautajaisissa.”
On Mielensäpahoittajallakin yksi ruokarajoitus: kesäkeittoa hän ei syö. Eikä perustele asiaa.
Kyrö perustelee. ”Se johtuu kirjailijan omista rajoituksista. Minulta tuli vuonna 1978 päiväkodissa kesäkeitto vatsasta pöydälle. Sulamatta jääneet pakastepavun palaset eivät oikein maistuneet.”
Mielensäpahoittajan lausahdus ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” tulee Kyrön kaverin isoisältä. Mielensäpahoittajan maailmankuva on suurelta osin peräisin Kyrön isovanhemmilta, joiden kanssa Tuomas vietti lapsuuden kesiä Mallusjoella Päijät-Hämeessä.
”Sieltä imin ennen sotia syntyneen sukupolven ajattelun. Tehdään eikä analysoida, ja tuhlaaminen on väärin. Kun ollaan reissussa, ei poiketa huoltoasemalle, vaan juodaan ne kahvit vasta kotona. Tulee paremmat ja halvemmaksi.”
Kyrö tajuaa huomaamattaan kirjoittaneensa talteen sellaisen sukupolven asenteen, joka on jo poistumassa keskuudestamme. Se on arvokas perintö meille suomalaisille, jotka olemme kaupungistuneet nopeasti.
”Meillä on toinen jalka sushi-baarissa ja toinen suossa. Vaikka asumme kaupungissa, haaveilemme rintamamiestalosta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
