Säästävalittaja
Kymmenen vuotta sitten osasin vielä katsoa ulos ikkunasta tai käydä pihassa todetakseni sataako vai paistaako, onko Fennoskandian alueelta saapumassa matalapaine.
Muuttuva sää on maatalousyhteiskunnan edellytys. Pitää paistaa, sataa, tuulla, olla tyyntä, kaikkea sopivasti, että saamme viljamme, perunamme ja marjamme. Kuva: Johannes WiehnHelteellä pitäisi sataa, että kuntta juurtuisi. Sateella pitäisi paistaa, että saisi lomasta enemmän irti. Kylmällä pitäisi olla lämmin, että rahat riittäisivät sähkölaskuun. Mustan joulun on oltava valkoinen. Keväällä vaadin sekä hankikannon että lämpöaallon. Tutkin puhelimestani herkeämättä kolmen, viiden ja kymmenen vuorokauden ennustetta.
Kymmenen vuotta sitten osasin vielä katsoa ulos ikkunasta tai käydä pihassa todetakseni sataako vai paistaako, onko Fennoskandian alueelta saapumassa matalapaine.
Muuttuva sää on maatalousyhteiskunnan edellytys. Pitää paistaa, sataa, tuulla, olla tyyntä, kaikkea sopivasti, että saamme viljamme, perunamme ja marjamme.
Koska ravintomme on riippunut säästä, muinaissuomalaiset keksivät niille jumalia. Suurin oli Ukko Ylijumala, säiden haltija. Tapio vastasi metsästä ja Ahti vedestä. Pekko ei ole ainoastaan aikamiespoika vaan myös pellonpekko, maanviljelyn ja peltojen jumala. Unohtamatta, että Pekko oli myös olutta tuottava jumala.
Olut liittyy olennaisesti omaan sääsuhteeseeni. Juon mieluummin lämmintä olutta kylmässä kuin kylmää lämpimässä. Olen aina viihtynyt paremmin kellarissa kuin aurinkorannalla. Keskikesällä lohdutan itseäni pian alkavalla syksyllä.
Olen elänyt aina hieman väärässä vuodenajassa ja siksi muutuin säästävalittajaksi. Pääkaupungissa kasvaessani pitkiä kalsareita halveksuttiin, pipoa välteltiin, lenkkitossuissa kesät talvet.
Muutos tapahtui maallemuuton yhteydessä vuonna 2005. Olosuhteet opettivat tavoille. Ensimmäisenä syksynä siirryin kalsarimieheksi, löysin toppahousut, lämpökumisaappaat ja pipon. Oikein varustautumalla säästä valittaminen hiipui.
Samoihin aikoihin tapasin jossakin kirjallisuustapahtumassa islantilaisen kirjailijakollegan. Puhe ajautui tietenkin... säähän.
Hän ei ymmärtänyt miksi siitä valitetaan. Islannissa sää vaihtuu minuuteissa myrskystä auringonpaisteeseen ja siitä lumisateeseeen. Aina vaihtuva sää oli vallitseva olosuhde, jonka keskellä täytyy elää elämänsä. Islantilaiselle riitti, että hän tiesi pääsevänsä kuuden tunnin kuluessa suojaan kuivattamaan vaatteet.
Heidänkin mytologiastaan kyllä löytyy säiden jumalia. Suurin on Thor, ukkosenjumala, joka piiskaa ympäristöä säännöllisesti.
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka viettää paljon aikaa maalla Orimattilassa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
