Paimion Miila kertoo talonpoikaisen käsityön historiaa
PAIMIO (MT)
Käsityömuseo Miila on useammallakin tavalla harvinaisuus. Ensinnäkään ei ole aivan tavallista, että nykyään ylipäätään avataan uutta museota. Toisekseen museo on perustettu testamenttilahjoituksen turvin, ja suurin osa esineistöstä on testamentin mukana tullutta.
”Se, että museo saa testamenttilahjoituksen, ei ole mitenkään harvinaista. Se sen sijaan on, että lahjoitussumma on kaikkinensa hieman yli miljoona euroa ja sen turvin perustetaan kokonaan uusi museo”, Miilan museosuunnittelija Laura Lankinen sanoo.
Testamentin teki Salon Halikossa asunut Lyyli Tuomola, joka kuoli vuonna 2008. Hän testamenttasi kaiken omaisuutensa Paimion kaupungille muutamin ehdoin.
Ehdoista keskeisimmät olivat, että varoilla pitää perustaa ja ylläpitää käsityömuseota, että museon tulee olla Paimiossa ja että Tuomolan suvun käsitöitä tulee säilyttää.
”Ei ole tarkkaa tietoa, miksi Lyyli halusi museon juuri Paimioon, vaikka asui itse Halikossa. Yksi syy oli varmasti se, että sekä hänen äitinsä että isänsä suku oli lähtöisin täältä.”
Vaikka Miila on perustettu Tuomolan testamenttirahoilla, sinne on koottu koko Varsinais-Suomen käsityöhistoriaa. Museon pysyvä näyttely kertoo talonpoikaisen arjen käsityöstä.
”Monelle näyttelyssä käynti on ollut nostalgiamatka. Täällä on tuttuja esineitä omasta lapsuudenkodista tai mummolasta”, Lankinen kertoo.
Tuomolan idea museon taustalla oli, että esineitä ei pidettäisi pelkästään esillä, vaan että käsityöperinnettä siirrettäisiin eteenpäin. Näin Miilassa on tehtykin, sillä siellä järjestetään perinnekäsityökursseja ja lapsille käsityöaiheisia kesäleirejä.
Lankinen kuitenkin uskoo, ettei museo näytä aivan sellaiselta, mitä Tuomola itse oli ajatellut.
”Tämä on perinteitä kunnioittava, mutta modernimpi tapa tehdä museonäyttely. Toivon, että Lyyli olisi positiivisesti yllättynyt, jos näkisi, mitä olemme tehneet.”
Lyyli Tuomola oli kuusilapsisen perheen kolmanneksi vanhin. Kaksi lapsista kuoli nuorena, loput neljä elivät naimattomina ja asuivat koko elämänsä lapsuudenkodissaan Halikossa. Tuomola kuoli viimeisenä, ja perheen omaisuus jäi hänelle.
”Sisarukset olivat ehtineet keskustella vain pintapuolisesti, mitä omaisuudelle tehdään. Lopullinen päätös jäi Lyylille itselleen”, Lankinen selittää.
Perinnön kohtalosta päättäminen tuli Tuomolalle yllätyksenä. Hän oli ajatellut, ettei jäisi perheen viimeiseksi edustajaksi, koska oli neljästä vanhaksi eläneestä sisaruksesta vanhin. Ehkä juuri tästä syystä hän ei ehtinyt keskustella testamentistaan tai toiveistaan Paimion kaupungin edustajan kanssa lainkaan. Hänen toiveitaan onkin tulkittu pelkän testamentin perusteella.
”Esineisiin ja käsitöihin perehtyminen on ollut salapoliisityötä. Olisin mielelläni tavannut Lyylin ja keskustellut hänen kanssaan esimerkiksi siitä, milloin mikäkin käsityö on tehty”, Lankinen harmittelee.
ANNIINA KAJANDER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
