Kirjailija-psykiatri Joel Haahtelan tuore kirja Marijan rakkaus voisi olla vuoden rakkausromaani, mutta yksi asia jää hiertämään lukijaa

Joel Haahtela: Marijan rakkaus. Otava. 2024. 192 sivua. Kuva: Otava/ valokuva: Dorit Salutskij; Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

Lukemisto|Kirjallisuus

26.5.202423:00

Arvio

Janica Pörhönen

Kirkkonummella asuvan kirjailija-psykiatri Joel Haahtelan tuoreella pienoisromaanilla Marijan rakkaus olisi kerronnan ansiosta potentiaalia yltää vuoden rakkausromaaniksi. Se kuvaa sitä, miten koko elämän voi rakentaa muistoihin ja mielikuviin entisestä rakastetustaan.

Kertojana on suomalainen, nuori kirjailijamies. Kesällä 1996 hän rakastuu Prahassa serbialaiseen Marijaan. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Pohjois-Italian Triesten rautatieasemalla. Nainen on kertojalle kuin ikiaikainen sammumaton tähti.

Yhdessä kaksikko matkustaa Roomaan, rakkauden paahtavanoranssiin kaupunkiin tutkimaan vanhoja taideteoksia. Se on matka myös yhteisiin muistoihin. Voisiko rakkaustarinan kirjoittaa alusta? Kyllä voi, ainakin paperille.

Haahtela on parhaimmillaan teoksissa, joissa hän hyödyntää psykiatrin tietämystään mielenterveyden häiriöistä. Romaanissaan Yö Whistlerin maalauksessa käsiteltiin dissosiatiivista identiteettihäiriötä ja Jaakobin portailla -kirja tarkasteli Jerusalem-syndroomaa.

Tässä pienoisromaanissa mielen rooli tuntuu olevan vähäisempi, vaikka Marijalla vaikuttaa olevan kaksi puolta itsessään. Eloisan naisen takana on ihminen, joka tahtoo jostain syystä paeta ja kadota.

Tarinassa on kaunista unenomaista valoa keskellä melankolista tunnelmaa. Kertoja näkee isänsä alkoholismissa jotain hyvää: se suojeli isää kuolemalta. Ja masennuksessakin on jotain kaunista.

”Ihmisiä vaivasi kummallinen ja valheellinen paranemisen pakko, josta luopuminen oli aidomman elämän alku”, sanoittaa Haahtela. Kieli tunkeutuu syvälle sydämeen.

Helsingin Sanomat (10.3.2023) kritisoi Joel Haahtelaa viime romaaninsa arviossa lukijan yleissivistyksen yliarvioimisesta. Teoksessa Yö Whistlerin maalauksessa kirjailija luetteli vähän tunnettujen taiteilijoiden nimiä. Haahtela ei vaikuta hetkahtaneen kritiikistä, sillä Marijan rakkaus on samanlaista historiallisten henkilöiden elämään sukeltamista.

Kuka tuntee esimerkiksi venäläisen Maria Sherbatovan elämäntarinan? Hän sattui pitämään hallussaan italialaisen Duccion di Buoninsegnan maaalaamaa Madonna ja lapsi -taulua.

Tällaisten nippelitietojen vuoksi särkyy kerronnan romanttinen lumous. Teos tuskin menee vuoden vaikuttavimpaan kaunokirjalliseen satoon.