Somessa voi näyttää käsityönsä kaikille: "Kukapa ei nauttisi saadessaan ihailua ja kehuja?

"Maaseudulla tehdään paljon enemmän käsitöitä kuin kaupungissa. Meille on kunnia-asia toimia koko maakunnassa. Ei voi olla vain niin, että tarjonta keskitettäisiin kaupunkiin ja tänne pitäisi tulla tekemään", pohtii Taito Pirkanmaan Virve Pajunen. Kuva: Rami Marjamäki

Sosiaalinen media on räjäyttänyt käsityöt kaikkien nähtäville. Instagram pursuaa kuvia ja facebookin käsityöryhmät vaan paisuvat.

"Somesta on tullut käsityöharrastajien välitön palautekanava", tietää Taito Pirkanmaa ry:n toiminnanjohtaja Virve Pajunen.

"Harrastajat parveilevat mitä moninaisimmissa ryhmissä ladaten kuvia töistään, arvioiden muiden töitä, keräten ideoita ja jakaen kokemuksia. Meininki on todella kannustavaa ja inspiroivaa. Kukapa ei nauttisi saadessaan ihailua ja kehuja?"

Käsityön uusi nousu oli nähtävillä jo 1990-luvun alussa. Käytännön tarpeeseen tehdyistä käsitöistä oli kehittymässä sisustusta, taidetta ja arjen viihdettä. Käsitöiden parissa oli lupa irrotella.

Messutapahtumia alkoi syntyä eri puolille Suomea. Silloin heräsi myös idea Pirkanmaan omasta tapahtumasta.

"Taito Pirkanmaa aloitti Tampereen messujen kanssa oman näyttelynsä, Suomen Kädentaidot -messut 21 vuotta sitten", kertoo messujen äiti Virve Pajunen.

"Marssin silloisen Tampereen messujen toimitusjohtaja Jukka Keski-Pukkilan tykö ja sanoin, että nyt me tarvitaan messut. Tämä aalto tulee nyt. Joko olemme mukana tai muut tekevät sen."

Ensimmäiset kaksi vuotta tapahtuma järjestettiin Tampere-talossa.

"Sitten lähdimme sydän kylmänä Pirkkahalliin ja mietittiin voimmeko saada niin ison tilan täyteen... Sehän sitten räjähti käsistä! Nyt meillä on jo kolme hallia täynnä ja kasvu näyttää vain jatkuvan."

Kukaan ei olisi uskonut, että vuonna 2016 messuilla kävisi jo 44 000 messuvierasta. Marraskuisesta Suomen Kädentaidot -messuista on tullut valtakunnan merkittävän käsityöläisten, alan harrastajien ja käsitöiden ystävien kohtauspaikka.

"Samaan aikaan on nähty kädentaitojen jumalaton nousu. Harrastajaporukka on nykyään valtava. Netti on aukaissut mahdollisuudet globaaleiksi. Maailmalta voi tilata mitä vain."

Mahdollisuuksien laajentuminen ja verkkokaupan käytön helppous ovat syöneet lankakaupat kaupunkien kivijaloista.

"Maakunnissa naiset pitävät lankakauppoja kodeissaan ja myyvät materiaaleja hyvin alkeellisten verkkokauppojen varassa. Kun raaka-aineet maksavat valmiin tuotteen verran, hintakäsitykset ovat aivan pyllyllään."

Vain harva käsityöyrittäjä voi sanoa elävänsä kättensä töillä.

"Käsityö on antoisa harrastus, mutta vaikea työ. Suomalaiset käsityöalan yritykset eivät voi hyvin. Toimintaympäristö on vaikea", kuvailee Virve Pajunen.

Ongelma kiertyy rahan ja työn ympärille. Kun kaikki haluavat tehdä käsitöitä ja osaavatkin jonkin verran, toisten tekemästä työstä ei olla valmiita maksamaan.

"Ihmiset vertaavat tuotteen hintaa menemällä henkkaan ja maukkaan."

Pajunen nostaa esimerkiksi kashmirhuivit, joiden materiaali on hienoin ja kallein kuitu maailmassa.

"Meillä kashmir-lanka maksaa 80 euroa sadalta grammalta. Siitä saa neulottua huivin. Halpakaupasta valmiin huivin saa viidelläkympillä. Siinä ei tekijälle jää mitään työpalkkaa."

Taito Pirkanmaa on yksi kahdeksastatoista eri puolilla Suomea toimivista Taito-yhdistyksistä. Yhdistys täytti 100 vuotta vuonna 2012.