Tiedätkö, mitkä Suomen hirvieläimistä ovat ihmisten maahantuomia? Kolme muuta lajia ovat alkuperäisiä

Valkohäntäpeuran tunnistaa pitkästä, alapuolelta vaaleasta häntä, jonka eläin nostaa häirittynä varoitussignaaliksi. Kuva: Jarkko Sirkiä

Suomessa esiintyy lisäksi kaksi alkuperäiseen luontoon kuulumatonta hirvieläinlajia, jotka ovat siirtoistutusten tulosta. Lajit ovat valkohäntäpeura ja kuusipeura.

1930-luvulla riistanhoitoon kuuluivat vieraslajien siirtoistutukset. Merkittävin hanke oli valkohäntäpeurojen siirto Amerikasta Suomeen.

Aloite oli lähtöisin Minnesotassa asuneilta amerikansuomalaisilta ja Suomen Metsästäjäliitto oli hankkeessa vastaanottavana osapuolena.

Tuolloin yhteiskunnallinen tilanne oli erilainen kuin nyt, sillä kauriit ja metsäpeurat olivat käytännössä hävinneet kokonaan ja hirvikantakin oli katoamassa.

Suomeen saakka laivamatkasta selvisi yksi uros ja neljä naarasta. Eläimet kuljetettiin Vesilahden Laukkoon. Maaliskuussa 1938 peurat karkasivat ja lopulta maatalousministeriö antoi erikoisluvan, jolla takaisin tarhaan houkutellut yksilötkin laskettiin luontoon.

Vesilahden Laukkoon siirretyt laukonpeurat ovat sittemmin levinneet suureen osaan Suomea. Toinen siirto tehtiin vuonna 1948. Kolme urosta ja kolme naarasta lennätettiin Suomeen kahdessa erässä marras–joulukuussa 1948, mutta näiden kohtalo on huonommin raportoitu.

Kuusipeuran karva on kesällä punertavanruskea, jossa on vaaleita täpliä. Talvella se on tummahkonruskea. Sillä on valkea peräpeili, jossa on M-kirjainta muistuttava kuvio. Kuva: Eija Vallinheimo

Kuusipeura on alun perin kotoisin Lähi-idästä. Roomalaiset veivät lajin Englantiin jo antiikin aikana. Lajilla on pitkä historia yhteiselossa ihmisen kanssa. Suomeen ensimmäiset kuusipeurat tuotiin 1800-luvulla.

Ensimmäinen siirto tapahtui vuonna 1890, kun peuroja tuotiin Saksasta Karlbergin kartanon eli nykyisen Aulangon alueelle.

Suomessa kuusipeuroja istutettiin luontoon usealle alueelle 1800- ja 1900-luvuilla. Tuolloiset istutukset eivät kuitenkaan onnistuneet synnyttämään elinvoimaisia kantoja.

Suomen vanhin edelleen olemassa oleva kuusipeurakanta sai alkunsa 1936, kun Hättön saarelle Uudenmaan Inkoossa tuotiin kaksi kuusipeuraa Korkeasaaren eläintarhasta. Korkeasaaren kuusipeurat olivat peräisin 1890-luvulla Saksasta tuoduista eläimistä.

Nykyisin eniten kuusipeuroja on Kytäjän seudulla ja Kirkkonummella. Kuusipeura tarvitsee yhä ihmisen ruokinta-apua selviytyäkseen talven yli. Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterissä on tällä hetkellä nelisenkymmentä kuusipeuratarhaa.

Vapautuksia on tehty lukuisia eri puolille eteläistä Suomea, tunnetuimpana Jorma Ollilan ja Antti Herlinin vapauttamat kuusipeurat.

Hirven lisäksi metsäpeura ja metsäkauris ovat kuuluneet Suomen alkuperäiseen lajistoon. Molempien historiaan kuuluu sekä hyviä että huonoja aikoja.

Metsäpeura muistuttaa paljon ulkonäöltään poroa. Kuva: Petteri Kivimäki

Metsäpeuralla on pitkä historia Suomessa ja se kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Sitä on esiintynyt aikoinaan aina Etelä-Suomea myöten. Metsäpeura katosi eläimistöstämme 1800-luvun lopulla liiallisen pyynnin seurauksena yli viideksikymmeneksi vuodeksi.

Jatkosodan aikana suomalaissotilaat löysivät hämmästyksekseen metsäpeuroja Itä-Karjalasta, mikä johti lajin rauhoitukseen kesken sotatoimien. Venäjän Karjalassa tokat eli peuralaumat säilyivät ja metsäpeurat palasivat Suomeen 1950-luvulla.

Metsäpeuroja elää Kainuussa Kuhmon, Sotkamon ja Ristijärven alueilla ja Suomenselällä Pohjanmaan ja Keski-Suomen välissä. Kainuun alueella eli vielä 2000-luvun alussa noin 1 700 metsäpeuraa, mutta metsäpeurakantaa ovat verottaneet suurpedot.

Suomenselän kanta on saanut alkunsa Salamanperän luonnonpuiston alueelle siirretyistä metsäpeuroista siirtoistutuksilla 1970–80-lukujen taitteessa. Metsähallitus on palautusistuttanut 2020-luvun alussa Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuiston ympäristöön metsäpeuroja.

Metsäkauriin tunnistaa parhaiten töpöstä hännästä ja pienestä koosta.  Kuva: Ari Ahlfors

Metsäkauris kuului Suomenkin lajistoon vielä 1700-luvulla, mutta se hävisi sittemmin maastamme. 1900-luvulla metsäkauriita tuli Suomeen idästä Karjalan kannaksen kautta ja lännestä Perämeren pohjukan kautta.

Itäiset levittäytymisyritykset eivät johtaneet pysyvään kantaan. Olosuhteet eivät suosineet kaurista, joka ei kyennyt levittäytymään etelämmäksi.

Myöhemmät siirtoistutukset onnistuivat, ja niistä kanta lähti vähitellen runsastumaan ja levittäytymään.

Myös saksanhirveä on tavattu aiemmin istutettuna Suomessa, mutta kannat eivät lähteneet kasvuun eivätkä säilyneet.

Viime vuosina on tehty joitakin yksittäisiä havaintoja saksanhirvistä erityisesti läntisessä Suomessa. Näiden yksilöiden arvioidaan vaeltaneen meille Ruotsista.

Lähteet:

Jahtimailla: riistanisäkkäät

metsastajaliitto.fi/historia

riistakeskus.fi

jahtimedia.fi