Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Pirjo Hamm-Hakamäen luotsaamassa kemikaliossa uutuustuotteet pääsevät 83 vuotta vanhoille hyllyille – "Äitiäni paheksuttiin siitä, että hän viekoitteli naisia synnin tielle ihomaaleilla"

    Kemikalio oli 1930-luvun maaseudulla harvinaisuus, ja harvinaisuus se on myös nykyaikana. Euran kemikalio on toiminut samalla paikalla 83 vuotta.
    Pirjo Hamm-Hakamäki pitää parfyymisalongin sohvalla tuoksuanalyysejä asiakkaille. Kemikaliosta tiskin takaa saattaa toisinaan löytää myös Hamm-Hakamäen puolison Pentti Hakamäen.
    Pirjo Hamm-Hakamäki pitää parfyymisalongin sohvalla tuoksuanalyysejä asiakkaille. Kemikaliosta tiskin takaa saattaa toisinaan löytää myös Hamm-Hakamäen puolison Pentti Hakamäen. Kuva: Kari Salonen
    Vuonna 1891 valmistunut, uusrenessanssia edustava hirsitalo on pitänyt sisällään niin nimismiehen toimiston kuin kangaskaupankin. Kemikalio siinä on ollut vuodesta 1936.
    Vuonna 1891 valmistunut, uusrenessanssia edustava hirsitalo on pitänyt sisällään niin nimismiehen toimiston kuin kangaskaupankin. Kemikalio siinä on ollut vuodesta 1936. Kuva: Kari Salonen
    Kemikalion hyllyt ja pöydät ovat alkuperäiset. Pirjo Hamm-Hakamäen isoisä Frans Ansio nikkaroi ne tyttärensä kemikalioon vuonna 1936.
    Kemikalion hyllyt ja pöydät ovat alkuperäiset. Pirjo Hamm-Hakamäen isoisä Frans Ansio nikkaroi ne tyttärensä kemikalioon vuonna 1936. Kuva: Kari Salonen
    Italiasta 1930-luvulla hankittu valaisin on yhä paikallaan kemikaliossa.
    Italiasta 1930-luvulla hankittu valaisin on yhä paikallaan kemikaliossa. Kuva: Kari Salonen
    Pirjo Hamm-Hakamäen äiti Meri Hamm (o.s. Ansio) oli kemikalion perustaessaan 26-vuotias.
    Pirjo Hamm-Hakamäen äiti Meri Hamm (o.s. Ansio) oli kemikalion perustaessaan 26-vuotias. Kuva: Kari Salonen

    Vanhaa aikaa henkivällä kylänraitilla vastaan tule puna-valkoinen hirsitalo, jossa lukee Euran kemikalio. Mieleen saattaa hiipiä epäilys, että kyltti on jäänyt paikalleen jollain edeltävällä vuosikymmenellä.

    Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Liike on kaikkea muuta kuin suljettu.

    Pitkulaiseen taloon johtaa nykystandardeja kapeampi ovi. Kun oven avaa, vastassa on parfyymien ja palasaippuoiden tuoksu sekä iloisesti tervehtivä kauppias.

    "Kun äiti akanaan perusti tämän kemikalion, harvat tiesivät kemikalioista. Nyt ympyrä on sulkeutunut, sillä nuori polvi ei ole tottunut käymään kemikalioissa. Mutta tämä on kemikalio ja tällainen on sen kauppias", kertoo taiteilija, kemikalioyrittäjä Pirjo Hamm-Hakamäki, 67.

    Kemikalion kaikilla mahdollisilla pinnoilla on saippuoita, puutereita, ripsivärejä, kynsilakkoja, partavesiä ja kaikkea muuta, mitä ihminen ehostukseensa tarvitsee.

    Hamm-Hakamäki osoittaa miestentuotteille omistettua hyllyä.

    "Ei ole kyse yhdestä tai kahdesta kerrasta, kun miesasiakkaat ovat unohtaneet, mitä oikeastaan ovat tulleet hakemaan."

    Hamm'in talona ja Euran kemikaliona nykyään tunnettu rakennus valmistui vuonna 1891 kauppias- ja käsityöläistaloksi. Siellä on aikanaan pidetty niin postia, nimismiehen toimistoa kuin Euran ensimmäinen valokuvausateljeetakin.

    Hamm-Hakamäen isovanhemmat pitivät talossa verstasta ja kangaskauppaa. Heidän tyttärensä Meri Ansio (avioiduttuaan Hamm) perusti tyhjentyneen postin paikalle kemikalion vuonna 1936.

    Vaikka tuotteet ovat uusia, sisustus on pitkälti alkuperäinen.

    "Äidinisä teki aikanaan nämä pöydät ja hyllyt koivusta. Tuskin mitkään Ikea-kalusteet kestäisivät jatkuvaa käyttöä yli 80:tä vuotta", Hamm-Hakamäki pohtii.

    Meri Ansio oli kemikalioyrittäjäksi ryhtyessään 26-vuotias. Nuoren yrittäjän luotsaama Euran kemikalio oli Suomen ensimmäinen maaseutukemikalio.

    "Äitiäni paheksuttiin siitä, että hän viekoitteli naisia synnin tielle ihomaaleilla", Hamm-Hakamäki kertoo.

    Puutereita ja poskipunia ei tuohon aikaan niin vain tilailtu tukusta. Tuotteiden hankala saatavuus ei kielitaitoista kauppiasta haitannut, sillä hän tilasi tuotteensa filmistudioilta Saksasta.

    Välillä Berliinistä lähetetyt tuotteet herättivät hämmennystä. Meri Ansio esimerkiksi lähetti takaisin kaksi karvatupsua, joille hän ei keksinyt järkevää käyttötarkoitusta.

    "Seuraavassa Saksasta tulleessa kirjeessä luki, että arvoisa Neiti Omistajatar, ne ovat tekoripset, joita Greta Garbokin käyttää, sillä hänen ripsensä ovat niin huonot", Hamm-Hakamäki kertoo.

    Pitkulainen talo jatkuu kemikaliosta vasemmalle monen huoneen verran.

    Järjestyksessä toinen huone oli alunperin Hamm-Hakamäen isoäidin Olga Ansion kangaskauppa, nykyään se toimii Hamm-Hakamäen ateljeena sekä taulujen ja korujen myyntitilana.

    Kolmas huone on parfyymisalonki, jossa asiakas pääsee haisteltavaksi – kirjaimellisesti, sillä Hamm-Hakamäki pitää siellä tuoksuanalyysejä.

    "Asiakas istuu oikein vanhanaikaisesti palveltavaksi. Ihossa ei saa olla mitään hajusteita, ja mieluiten iho saa olla hieman hikinen, jotta sen omat tuoksut tulevat esiin."

    Hamm-Hakamäki nuuhkii asiakkaan ihoa ja antaa suosituksia sopiviksi parfyymeiksi. Hamm-Hakamäestä on tärkeää, että tuoksua ei osteta ensinuuhkaisun perusteella, sillä parfyymissä on kolme kerrosta: ensituoksu, sydäntuoksu ja pohjatuoksu.

    Kuten koiratkin tietävät, kahta samantuoksuista ihmistä ei ole.

    "Iho myös muuttuu vanhemmiten. Siksi nuoruuden suosikkituoksut voivat vanhemmiten aiheuttaa pettymyksen. Usein toki luullaan, että vika on parfyymin raaka-aineissa", Hamm-Hakamäki naurahtaa.

    Viime aikoina Hamm-Hakamäen on täytynyt hiljentää työtahtiaan kroonisen sairauden vuoksi. Hänen miehensä Pentti Hakamäki on eläkkeelle jäätyään istunut usein myös myyntitiskin taakse.

    "Kovin yksityiskohtaisissa kosmetiikkakysymyksissä täytyy kyllä hälyttää Pirjo apuun", naurahtaa Hakamäki.

    Pariskunnan taideharrastukset jatkuvat talon takapihalle. Takapihan rakennukset kätkevät sisäänsä esimerkiksi Jokigalleria-nimisen näyttelytilan, kemikaliomuseon ja laskuvarjojääkärinä kunnostautuneen Hakamäen ottamia kuvia Normandian maihinnousun muistojuhlallisuuksista.

    Takapiha rajautuu Eurajokeen. Joka marraskuussa Hakamäki rakentaa joenrantaan värikkään valotaideteoksen.

    Valotapahtuman on tarkoitus paitsi tarjota valoa synkkään vuodenaikaan, myös muistuttaa Eurajoen suojelun tarpeesta.

    "Joella osaa antaa eri tavalla arvoa, kun asuu aivan sen vieressä", Hakamäki pohtii.