Perhe, ystävien tuki ja käsityöt kannattelivat syövän yli – "Nousen aina oikealla jalalla ylös"

"Elämänhalu on kova, kun sairastuu. Olen kiitollinen joka päivästä", sanoo Tarja Viitala. Kuva: Esko Keski-Vähälä

"Elämä on lyönyt aika monesti kontalleen, mutta sinne ei auta jäädä", sanoo Tarja Viitala, 59.

Entinen lypsykarjatilan emäntä on sairastanut rintasyövän ja häneltä on leikattu aivokasvain kaksi kertaa. Vasen silmä on sokeutunut. Lonkat on leikattu, maatilan raskaat työt ovat aiheuttaneet kulumia sekä lukuisia muita sairauksia.

"Sairaskertomusmappi on aika paksu", sanoo työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Viitala.

"Nämä ovat elämänkokemuksia. Elämänhalu on kova, kun sairastuu. Olen kiitollinen joka päivästä. Nousen aamulla aina oikealla jalalla ylös."

Viitala aloitti miehensä kotitilan emäntänä Nivalassa vuonna 1986.

Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2014. Seuraavana vuonna mammografiassa Ylivieskassa huomattiin jotain epätavallista.

Viitala pääsi Ouluun tutkimuksiin ja sairaus varmistui syöväksi pari viikkoa myöhemmin.

"Epätietoisuus siinä välissä oli kaikista pahinta. Se loi turvattomuutta ja pelkoja."

Syöpähoidot kestivät toista vuotta.

Rinta leikattiin pois, Viitalan toiveesta kokonaan. Imusolmukkeita poistettiin vasemmalta puolelta 21.

Sitten alkoivat rankat sytostaattihoidot ja niiden rinnalla kortisonikuuri ja muut lääkitykset. Viimeiset sytostaattihoidot tekivät olon kelvottomaksi.

Viitalaa oksetti ja todella heikotti, hän liikkui rollaattorin kanssa eikä saanut nukuttua. Samaan aikaan tehtiin muuttoa talon toiseen päätyyn.

Mistä löytyi voimaa?

"Ajattelin, että kunhan saan yhden lautasen siirrettyä päädystä toiseen päivässä, se päivä on pelastettu. Ylitin sen moninkertaisesti."

Suuria tavoitteita ei Viitalan mukaan kannata itselleen sairaana asettaa. Lepo on erittäin tärkeää.

Öisin hän teki hiljaisessa talossa käsitöitä: virkkasi, putsasi vanhoja nukkeja ja teki niille vaatteita.

Seuraavaksi rintasyöpää hoidettiin sädehoidolla. Viitala matkusti joka arkipäivä Nivalasta Ouluun hoitoon parin kuukauden ajan.

"Jos terveys rupeaa reistaamaan, se on aika vakava tilanne maatalousyrittäjälle", Viitala sanoo.

"Onneksi minulla ei ollut työelämää harteilla. On tärkeää toipumiselle, että ylimääräiset murheet voi jättää pois."

Oma perhe, lapsenlapset ja ystävien tuki on ollut tärkeää.

Viitala on kertonut sairaudestaan avoimesti ystävilleen. Moni heistä on itsekin kokenut syövän.

Lisää vertaistukea löytyi syöpäyhdistyksen paikallisosaston tapaamisista.

Yhdistyksillä on myös koulutettuja tukihenkilöitä, jotka kuuntelevat, neuvovat ja auttavat sairastunutta. Viitala on yksi heistä.

"Älä jää yksin", hän evästäisi syöpään sairastunutta.

Tärkeä ohje on myös tämä: "Älkää hylätkö tuttavaa, joka sairastuu syöpään."

Viitalalla on monta rautaa tulessa. Syöpäkerhon porukan kanssa tehdään erilaisia retkiä.

"Emäntänä ei pystynyt reissaamaan, nyt olen matkustellut."

Kotona Viitala rentoutuu kuuntelemalla äänikirjoja. Samalla hän tekee käsitöitä.

"Harrastuksissa saa muuta ajateltavaa. Surut ja murheet unohtuvat."