Kuolema on arka aihe

Kuolema on vaikea aihe keskustella, etenkin läheisten kesken. Hyvä sitä olisi jokaisen kuitenkin tykönään pohtia – omien rajojensa mukaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kuolema koskettaa meitä jokaista – ennemmin tai myöhemmin. Tuskallisimmillaan se näyttäytyy läheisen, etenkin oman lapsen menetyksenä tai kivuliaan sairauden saattelemana.

Kuolemaa yli 20 vuoden ajan pohtinut ja vuodesta 2011 tutkinut Anja Terkamo-Moisio on kiertänyt paljon puhumassa kuolemasta ja huomannut sen kiinnostavan monia, mutta yhtä lailla se on hyvin arka aihe, jopa tabu. Tuo ilmenee monina kuolemisen kiertoilmauksina, kuten: Hän nukkui pois.

Tuskallisuuden ja lointontamisen tarpeen takia kiertoilmausten käyttö on ymmärrettävää, mutta Terkamo-Moisio on itsekin kokenut, että kuoleman toteaminen ääneen juuri kuolemaksi on välillä tärkeää.

"Joskus pitää selkeästi sanoa: ’ Hän on kuollut.’ Silloin tulee tajuntaan, niinhän se on, hän ei lepää eikä enää herää, vaan hän on kuollut. Kun asia sanoitetaan noin, on jäljelle jääneellä lupa romahtaa."

Kun Terkamo-Moisio alkoi työskennellä sairaanhoitajana, heräsi todella iso kysymys: mikä on hyvä kuolema?

"Kun läksin sitä selvittämään, vastaan tulikin vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia."

Terkamo-Moisio valmistui hoitotieteen maisteriksi vuonna 2013, ja tänä syksynä hän sai valmiiksi tohtorinväitöksen "Kuolemaan ja eutanasiaan kohdistuvien asenteiden monitahoisuus".

Tutkimuksen kohteena olivat sekä kansalaiset että suomalaiset sairaanhoitajat. Tulos oli, että yleisesti ottaen molemmat ryhmät asennoituvat kuolemaan neutraalisti ja pitävät sitä luonnollisena osana elämää.

"Itse olen miettinyt, onko tuo neutraali asennoituminen osoitus kuolemasta vieraantumisesta ja pitkälti sen järkeistämisestä."

Suomalaisista 65 prosenttia kuolee terveydenhuollon yksiköissä ja vajaat 20 prosenttia kotioloissa.

"Toisenlaisen todellisuuden näemme mediassa ja kuulemme asiantuntijakokemuksista, eikä tuo todellisuus ole yhtään niin neutraali."

Terveydenhuoltoa ja sen henkilöstöä on viime aikoina rajusti arvosteltu. Terkamo-Moision mielestä epäonnistumisia ei pidä hyväksyä, päinvastoin, niistä pitää puhua ja oppia, jotta hoito paranee. Samoin on alalla kiinnitettävä enemmän huomiota kuolevien ihmisten hoitoon liittyvään koulutukseen, nyt se on hoitajista itsestäkin liian vähäistä.

Tutkimuksessa sairaanhoitajat korostivat inhimillisyyttä ja potilaan itsemääräämisoikeutta.

"Sekä sairaaloissa että vanhustenpalveluissa on mahdollista kuolla rauhallisesti sekä ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 yli 35 000 henkilöä kuoli terveydenhuollon toimintayksiköissä, eivätkä ne kaikki varmasti ole olleet ’huonoja kuolemia’", Terkamo-Moisio korostaa.

Kun ihmisiltä kysytään, mikä on heidän mielestään hyvä kuolema, saadaan hyvin erilaisia vastauksia.

"Aiemmin uskonnolla oli suurempi merkitys, ja hyvä kuolema merkitsi etenkin sopusointua Jumalan ja oman ympäristön kanssa. Nykyään kivuttomuus on yksi päätekijöistä."

Perinteinen käsitys sopusoinnusta ennen kuolemaa on Terkamo-Moision mielestä yhä tavoiteltava asia. Se ettei jäisi riitoja. Sanottaisiin mitä sanottavaa on.

Kuolemasta ei kuitenkaan ketään voi pakottaa puhumaan, se olisi Terkamo-Moision mukaan julmaa ja raakaa. Hyvä sitä olisi jokaisen kuitenkin tykönään pohtia – omien rajojensa mukaan.

"Jos itse kukin pystyisi miettimään: sitten kun minua ei enää ole."

Lue myös:

"Saattohoito kuntoon ennen eutanasiaa"

Väitöstiedote: Suomalaiset suhtautuvat kuolemaan neutraalisti ja eutanasiaan hyväksyvästi

Anja Terkamo-Moision blogi väitöskirjaprosessista: Hyvä paha kuolema

Kuka?

Anja Terkamo-Moisio

Syntynyt 1973 Tampereella.

Asuinpaikka Lappeenranta.

Terveystieteiden tohtori (hoitotiede).

Nuorempi tutkija Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella.

Suomen Kuolemantutkimuksen Seuran puheenjohtaja.

Valmistui sairaanhoitajaksi 1999 Saksassa. Suomessa työskennellyt sairaanhoitajana 2008–2015.

Blogi www.terkamo.com