Kakkuhattutädin käsissä hylätyt myssyt muuttuvat kauniiksi kakuiksi – Älä kuitenkaan maista näitä!

Suurin osa Tuula Hentun kierrätyskakuista on umpinaisia, mutta mukaan mahtuu muutamia avomallejakin. Jos kakkua ei halua nostaa hatuksi päähänsä, voi sen alle latoa vaikka kahvipöytään tarjoomuksia erikoisruokavaliota noudattaville. Itse hän ei enää neulo eikä virkkaa, vaan kaikki materiaalit on löydetty käytettyinä. Kuva: Petteri Kivimäki

Intohimoiset leipurit pohtivat, leipoako tällä kertaa neljän, kuuden vai kahdeksan munan kakku. Jyväskyläläisen Tuula Hentun laskentatapa on hitusen erilainen.

"Tämä on neljän hatun kakku", Henttu esittelee monikerroksista kermaunelmaa.

Mutta hetkinen. Näihin luomuksiin ei kannata upottaa hampaitaan tai kakkulapiota, sillä vastassa voisi olla kuivakka yllätys.

Tuula Henttu tunnetaan nimittäin myös Kakkuhattutätinä. Hänen leipomuksensa ovat syntyneet kierrätysmateriaaleista, suurimmaksi osaksi kirpputoreilta pengotuista myssyistä.

Tammikuussa 2016 Henttu sairastui keuhkokuumeeseen. Lääkäri antoi ankarat ohjeet: mitään ei saisi tehdä, koirankin kanssa sai piipahtaa vain lyhyesti rauhallisilla pissatuslenkeillä.

"Ajattelin, että ei nainen voi olla kuukautta paikallaan. Avasin kaapien ovet ja aloin miettiä, mitä voisin siivota."

Järjestelyurakan keskellä Henttu päätyi kiskaisemaan valkoisen, pörröisen hatun tyhjän piparipurkin päälle ja kas, sehän oli selvästi kermakakku.

Parin vuoden aikana Henttu on valmistanut sata kakkua eli noin yhden kierrätysleivonnaisen viikossa.

Itse kakun kasaaminen on nopeaa. Kun edessä ovat tarvikkeet hatuista runkona toimiviin purkkeihin ja koristeisiin, ei kakun kokoamiseen mene kuin kymmenisen minuuttia.

Eniten aikaa kierrätysleipuri käyttää materiaalien hankintaan.

"On jännittävää, kun epämääräisistä läjistä löytää jotain kiinnostavaa, ja niistä syntyy yhdessä kaunis kokonaisuus."

Kun kierrätyskakut ovat alkaneet kerätä ihailevia katseita, on Henttua kehotettu marssimaan askartelukauppaan ja valmistamaan kakkuja oikein sarjatuotannolla myyntiin. Henttu ei ole suostunut, sillä koko jutun juju on nimenomaan kierrätys.

Myyntiin asti Henttu on tehnyt vain joitain kakkuja, sillä kahden vuoden jälkeenkin kakkuhattujen kehitystyö on vielä kesken. Täytyy selvittää mikä liima kestää parhaiten ja miten materiaalit reagoivat vaikkapa auringonvaloon.

Kirpputorien kiertäminen on luonnollinen osa Hentun arkipuuhia, onhan hän vaatettanut kaikki kolme lastaankin kirpputorien aarteilla. Tarkka silmä havaitsee parhaat apajat ja vakioasiakas osaa ennustaa, mitä valikoimiin on tulossa.

"Jos tänä vuonna Pentikillä on myynnissä tekohelmillä koristettuja mansetteja, ne ovat kahden vuoden päästä kirpparilla."

Kakkuhattujen alkutaipaleella Hentun lähikirpputorin myyjät alkoivat jo hieman ihmetellä naista, joka päivästä toiseen käy haalimassa mukaansa kasan pipoja. Silloin Henttu tunsi tarvetta hieman selitellä käytöstään. Myyjien kasvoille nousikin ymmärtäväinen ilme, kun Henttu kerran vei töitään näytille.

Kierrätysmateriaalien hankintaan on myös omat sesonkinsa. Syksyllä ei kannata haalia pipoja, sillä niiden hinnat ovat silloin kirpputoreilla korkeimmillaan.

"Syksyllä hatut voivat kelvata myös sellaisille ihmisille, jotka tarvitsevat niitä päähänsä. Huhtikuussa hattuja saa 20 sentillä, eikä niitä kukaan enää kaipaa. Ne menisivät muuten lumpuiksi."

Materiaalien hankkiminen kierrätysleivonnaisiin on ollut viime vuosina niin intensiivistä, että niitä on laatikkokaupalla sekä Hentun omassa että naapurilta käyttöön saadussa häkkivarastossa. Henttu onkin vähän jo kyllästynyt hamstraamiseen, enää hän ei aio ostaa yhtäkään piparipurkkia.

Kakkuhattujen valmistaminen on saanut Hentun katsomaan myssyjä aivan uudella tavalla. Ennen ne olivat vain asusteita, joiden tehtävä oli suojata päätä kylmältä ja tuulelta. Nykyään hän näkee hattua katsoessaan automaattisesti kakun.

"Vielä en ole sentään kenenkään päästä lähtenyt hattua ostamaan."

Jossain vaiheessa kierrätyskakkujen leipominen oli niin intensiivistä, että Henttu muisti poistua kotoaan vain koiraansa ulkoiluttamaan. Nyt sadan kakun jälkeen alkaa tuntua siltä, että kaikki kakkuideat on koluttu läpi. Henttu ei halua toistaa itseään, vaan tavoite on pitää työ luovana.

Uusi keksintö ovat kaulahuivikaktukset, joista korkein kohoaa 2,5 metrin korkeuteen. Sementillä valeltuun purkkiin istutetun kasvin runkona voi toimia vaikkapa hylätty tennismaila tai vauvojen leikkikaari.

"Kakkuhatut ja kaulaliinakaktukset on tehty tuomaan iloa ja onnea. Kaikki eivät ymmärrä kakkujani, mutta kaktukset on helpompi käsittää. Ne sopivat niillekin, jotka eivät voi pitää kotonaan lainkaan multaan istutettuja kasveja tai jotka aina unohtavat kastelemisen."

Kaktuksia syntyy myös tumpuista tai vaikka pienien pehmolelujen raajoista. Pehmolelukaktus tosin sai Hentun lapsenlapselta kauhistuneen vastaanoton.

Kierrätysleivonnaiset ja -kaktukset sopivat Hentun mukaan mainiosti niin vanhusten kuin erityistä tukea vaativien lasten ja nuorten askarteluksi. Kierrätyskakun kokoaminen voi olla hyvä harrastus käsityöihmiselle, jonka sormet eivät enää taivu virkkuukoukun tai neulepuikkojen ympärille.

Henttu onkin ohjannut jo muutamia kierrätysleivontapajoja, joiden jälkeen hän on nimittänyt osallistujat kierrätyskondiittoreiksi.

"Kerran mukana oli eräs myttynaama, joka sanoi, että tämä on likkojen juttu. Sitten hän löysi varastoistani pokerimerkkejä ja teki niiden avulla kasinokakun. Hän oli hyvin ylpeä ja sanoi, että tämä oli niin kivaa, että voisi tehdä tätä vapaa-ajallaankin."

Kampaajan pyöröharjasta piikkinsä saaneen kaktuksen tunnustelu on etenkin monille sokeille ja kehitysvammaisille kiinnostavaa. Siksi kierrätysleivonnaisia on lupa koskea.

Koska paikalliset galleriat eivät ole olleet halukkaita ottamaan Hentun töitä esille, on niitä voinut ihailla esimerkiksi kenkäkaupassa, kampaamossa ja kahvilassa.

"Yhdessä näyttelyssä näin pienen tytön itkevän, kun hän piti niin paljon lastenkakusta, jossa oli pieniä dinosauruksia. Ajattelin, että voinhan antaa sen hänelle. Hän tuli onnelliseksi ja minulle tuli hyvä mieli."

Autottoman kierrätystaiteilijan hommissa vain varastointi ja kuljetukset ovat kurjia velvollisuuksia. Pienellä eläkkeellä elävän Hentun filosofiana on kuitenkin pitää mahdollisimman paljon hauskaa.

"Kun tulet 66-vuotiaaksi, kaiken täytyy olla kivaa siellä aivoverenvuotojen ja pallolaajennusten välissä."

Ehkäpä kaulaliinakaktusten jälkeen Henttu keksii jonkin uuden, arvokkaan tavan jatkojalostaa käsintehtyjä pitsiliinoja, joita vielä on runsaasti kirpputoreilla.

"Eläkkeellä oleminen on hyvin mielenkiintoista. En suunnitellut tällaista, se vain tuli jostain."