Taiteilija kutoo räsymattoja maalaamalla - ”Työskennellessä käyn läpi koko tunneskaalan innostuksesta turhautumiseen ja lamaannukseen”

Jenni Kalsola maalaa räsymattoa muistuttavia teoksia. Kuva: Stiina Hovi

Kuin mattokauppaan tulisi. Sellainen ajatus nousee mielen päälle, kun astuu taiteilija Jenni Kalsolan työhuoneeseen. Katosta näyttää roikkuvan lukuisia räsymattoja. Tarkemmin katsoessaan huomaa, että ne ovatkin maalauksia.

Teoksista löytyy loputtomasti yksityiskohtia. Niissä seikkailevat asiat ja ihmiset on ikään kuin kudottu teoksen sisään. Teosten reunat on hapsutettu mattovaikutelman lisäämiseksi. Jopa loimilangat on maalattu.

”Minua viehättää ajatus, että vanhoissa räsymatoissa on tiiviisti kudottu yhteen ihmisten tarinoita: siinä ovat vierekkäin kesämekko ja lakanat. Yksittäisistä asioista muodostuu paljon isompi kuva. Ihmiset tunnistavat matoissa oman historiansa palasia.”

Jenni Kalsolan tie kuvataiteilijaksi oli varsin suoraviivainen. Se alkoi 6-vuotiaana, kun hän meni kuvataidekouluun.

”Piirtäminen ja maalaaminen ovat aina olleet tapani käsitellä elämää”, hän kertoo. ”Lukion jälkeen minulla ei ollut mielessä edes muuta vaihtoehtoa kuin hakea taidealalle.”

Kotimaisiin taideopintoihin oli vaikea päästä. Ensin Kalsola kävi Paimion kansanopiston kuvataidelinjan ja sen jälkeen opiskeli Belgiassa Gentin taideakatemiassa. ”Siellä selvisi, ettei minusta ainakaan taidegraafikkoa tule”, hän nauraa.

Hän pääsi Kankaanpäähän taidekouluun nelivuotisiin taiteilijaopintoihin. Myöhemmin hän valmistui vielä Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) taiteen maisteriksi 2009.

Lapsena pikku-Jenni vietti aikaa kesämökillä, jossa pääsi joskus seuraamaan kuinka isoäiti kutoi mattoja kesäisin paljon aikaa isoäitinsä seurassa, kun tämä kutoi mattoja. ”Mahtoiko siitä tarttua alitajuntaan räsymattojen kuva?”

Vasemman reunan Veljet-teokseen Kalsola on maalannut isänsä ja tämän veljen lapsina. Kuva: Stiina Hovi

Taiteilijantyön lisäksi Kalsolalla on takanaan pitkä rupeama kuvataideopettajana. Hän on opettanut sekä lapsia ja nuoria että aikuisia. ”Kuvataiteella eläminen on niin epävarmaa, että halusin sen rinnalle toisen työn.”

Opettajana Kalsola on nähnyt muutoksen lapsissa ja nuorissa. ”He ovat nykyisin levottomampia ja eivätkä kädentaidot ole niin hyvät. Itse muistan lapsena piirtäneeni ja maalanneeni koko ajan. Ei ollut kännyköitä ja pelikoneita viemässä huomiota.”

”Toisaalta näen kiinnostuksen käsillä tekemiseen lisääntyneen. Se on tehnyt uuden tulemisen. Halutaan vastapainoa ruutuihin tuijottamiselle.”

Kalsola kokee, ettei lapsilla ja nuorilla ole enää samalla lailla pitkäjänteisyyttä kuin ennen. ”Kun aloitin opettajana, pystyimme maalaamaan vaikkapa jotain asetelmaa monta tuntia. Nykyään pitää tarjota paljon enemmän vaihtelua.”

Opettajan työ antoi hyvää vastapainoa taiteilijan yksinäiselle puurtamiselle. ”Pidin myös todella paljon lasten ja nuorten kanssa työskentelystä.”

Nykyisin Kalsola keskittyy pelkästään taiteilijan uraansa. Se johtuu useammasta seikasta. ”Tuntui, että kaipasin enemmän ajatteluaikaa ja tilaa taiteelle. Kahden työn yhteen sovittaminen oli aikataulullisesti haastavaa, ja minulla on kaksi lasta, joiden kanssa haluan viettää enemmän aikaa. Nyt pystyn pyhittämään viikonloput perheelle.”

Jenni Kalsolan teokset ovat suuria ja täynnä yksityiskohtia. Kuva: Stiina Hovi

Jenni Kalsola ammentaa teoksissaan muuan muassa arjen hetkistä. ”Näen asioissa isompia merkityksiä. Mietin aina, mitä tilanteen taustalla mahtaa olla.”

Kalsolan töihin heijastuu myös suurempia asioita, kuten koronapandemia ja Ukrainan sota. Hän ei kuitenkaan alleviivaa niitä, mutta siellä räsymattojen kerroksellisuuden alla ne ovat.

Taulussa saattaa olla kuva yhdestä pyyhkeestä, mutta vieraspyyhe puuttuu. Niin, korona-ajan alussa sellaista ei paljon tarvittu.

Räsymattomaalausten lisäksi Kalsola on tehnyt isoja kollaaseja erilaisista materiaaleista. ”Tykkään hyödyntää asioita, jotka muuten heitettäisiin pois.”

Teoksista voi löytää tyhjiä maalituubeja, kuivuneita maalinjämiä, lankaa, nappeja, paperihahmoja, kirjankansia, hiuksia...

Kalsolalla ei ole varsinaista kierrätysideologiaa, mutta hän pyrkii toiminnassaan materiaalien tarkkaan hyödyntämiseen. ”Yritän työssäni tuottaa mahdollisimman vähän jätettä, en esimerkiksi kaada siveltimien pesuvettä sellaisenaan viemäriin.”

Vanhempi lintuaiheinen kollaasiteos koostuu lukuisista materiaaleista. Kuva: Stiina Hovi

Kalsola on vetänyt paljon rentoutusmaalausta eri-ikäisille ryhmille. Rentoutusmaalauksessa jatketaan toisen aloittamaa jälkeä, maalaus on kaikkien yhteinen. "Olet vain yksi osa kokonaisuutta, et ole vastuussa onnistumisesta. Voi olla hyvin vapauttavaa, kun ei tarvitse tehdä tavoitteellisesti."

"Työpaikkaryhmissä moni empii alkuun, koska ei koe osaavansa maalata. Lopulta he ovat kuitenkin tyytyväisiä, kun tarttuivat siveltimeen."

Jos on stressiä tai ahdistusta, voi maalaaminen olla siihen hyvä helpotuskeino. "Kannattaa vain tarttua mihin tahansa väreihin ja alkaa maalata. Aloittaa vaikka silmät kiinni, ajatuksella, ettei tästä tarvitse tulla mitään. Maalaa vain. Se on hyvin rentouttavaa, tehdä ilman tavoitetta."

Maalaukset on tehty pikkutarkalla otteella. Kuva: Stiina Hovi

Forssa on tunnettu tekstiiliteollisuushistoriastaan. ”Olen miettinyt, että kumpuaako tekstiiliteollisuuden perinne tällä tavoin myös minun kauttani. Teen tavallaan tekstiiliä uudella tavalla”, Jenni Kalsola sanoo. ”On kiinnostavaa, kuinka historia tulee kauttamme esiin.”

”Työskennellessä käyn läpi koko tunneskaalan innostuksesta turhautumiseen ja lamaannukseen”, hän nauraa. ”Ensisijaisesti maalaaminen on minulle kuitenkin iloa. Tekeminen on kovin nautinnollista. Se on iso syy, miksi olen kuvataiteilija.”

Taiteilijan töiden läpi on kautta linjan kulkenut ajatus siitä, että ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta.

”Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia. Vierastan ajatusta, että ihminen olisi oman onnensa seppä”, Kalsola pohtii. ”Sattumalla on iso rooli elämässä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. On julma ajatus, että jos jollain menee huonosti, niin ihminen on itse kokonaan aiheuttanut sen itselleen.”

”Asioiden jatkuvuus on kiehtonut minua pitkään. Linkitymme kaikki toisiimme kuin jonkinlainen rihmasto: suku, historia, ihmiset, luonto.”

Ihan kuten kangassuikaleet räsymatossa.

Myös loimilangat on maalattu. Kuva: Stiina Hovi

Räsymatto ei ole Jenni Kalsolalle vielä loppuun maalattu tie. ”Aihe kiehtoo edelleen. Jätän kuitenkin kaikki ovet avoimiksi, mitä haluankaan seuraavaksi tehdä.”

Räsymattoja muistuttavat teokset ovat helppoja lähestyä, vaikka aihe olisi vakavakin, kuten lapsisotilaat tai pandemian aiheuttama yksinäisyys. ”Tietty tuttuus ja turvallisuus näissä on.”

”Koskaan ei ole näyttelyiden yhteydessä tullut yhtä paljon keskusteluja ja palautetta kuin räsymattomaalauksista. Jokaisella on joku muisto tai kokemus räsymatoista. Se kirvoittaa hyviä keskusteluita.”

”Minulle räsymatot ovat osa kansallista mielenmaisemaa. Ne kertovat omasta perimästä, suvusta ja sen historiasta.”

Jenni Kalsolan näyttely Puukonttorin Galleriassa, Nuutajärven Lasikylässä 30.6.2022 asti.