Rami "Häjy" Hietaniemi painii maailman huipulla, vaikka toinen käsi on poissa pelistä – "Kai siinä on taustalla pohjalaista hulluutta"

Räjähtävyys ja liikkuvuus ovat Rami Hietaniemen parhaita ominaisuuksia painijana. 36-vuotias konkari heittää nukkea Nurmon liikuntahallin painisalilla. Kuva: Johannes Tervo

Rami Hietaniemi jatkaa Nurmon Jymyn kunniakkaita painiperinteitä. Perhossa kasvanut jässikkä tähtää nyt täysillä Tokion olympialaisiin 2020. Seuraavat painin arvokisat ovat vuorossa kesäkuussa, jolloin kamppaillaan EM-mitaleista. Kuva: Johannes Tervo

Rami Hietaniemi on kohdallaan painiurallaan julmettuja vastoinkäymisiä. Siitä huolimatta hän ei ole antanut periksi. Kuva: Johannes Tervo

36-vuotias Rami Hietaniemi on kokenut urallaan julmettuja vastoinkäymisiä, mutta silti Perhossa kasvanut rauhallinen jässikkä painii yhä maailman huipulla.

MM-pronssia 2011 saavuttanut Hietaniemi nousi uudella vuosikymmenellä Suomen painin pelastajaksi. Vain taivas näytti olevan rajana, mutta sitten maailma musteni. Tammikuussa 2013 miehen oikea käsi vammautui erittäin vakavasti kyynärpään puhdistusleikkauksessa sattuneen hoitovirheen vuoksi.

Lääkärit sanoivat, että Hietaniemen paini-ura on ohi. Hyvä, kun mies kykenee hoitamaan arkiaskareet. Sisupussi ei kuitenkaan luovuttanut, vaan nurmolainen mörssäri palasi painimolskille kovan kuntoutuksen jälkeen.

Yhdellä kädellä vääntänyt Hietaniemi voitti kaikkien yllätykseksi EM-hopeaa 2014 kotikisoissa Vantaalla.

"Kai siinä on taustalla pohjalaista hulluutta, että minä vielä painin. Jos joku on sanonut, että en pysty, olen pikkupojasta asti mennyt siihen jekkuun."

Oikeassa kädessä puristusvoima on vain 30 kiloa, kun se terveessä kädessä on 80 kiloa. Toinen käsi on aika lailla pois pelistä painissa.

"Vain etusormi toimii ja peukalo jotenkin. Haarukka pysyy kädessä, mutta astioita putoaa kotona vaistomaisesti."

Mies sai elämänhalunsa takaisin vaimonsa Miia Hietaniemen, tyttäriensä ja muiden läheisten tuella. Hän on perinyt hurjan sisun muutama vuosi sitten kuolleelta isoisältään.

Syvärillä haavoittunut sotaveteraani on Hietaniemen tärkein esikuva. Suomen Leijona -trikoissa painiva pohjalaismies haluaa taistella Suomen puolesta painimatolla, kuten isoisä teki rintamalla.

"Isoisäni ohje oli; että periksi ei anneta. Vaikka elämä kolhii, meillä on kuitenkin lämmintä vettä ja lämmin sänky. Vammat eivät ole mitään, jos vertaa sotaan."

Loukkaantumisten lisäksi myös taloushuolet ovat varjostaneet Hietaniemen urheilu-uraa. Kokenut painija on pudonnut pois Olympiakomitean tukilistalta, kun eurot on laitettu nuorille lahjakkuuksille.

"Luottoa ei enää löydy, vaikka olen antanut koko elämäni urheilulle."

Valtion tuki on kuivunut, mutta onneksi Hietaniemi sai itselleen managerin, joka on kerännyt hänelle yritysrahoitusta. Tukijoukkojen ansiosta hän pystyy jatkamaan uraansa Tokion olympialaisiin 2020.

"Nyt näyttää siltä, että pystyn painimaan koko vuoden ammattilaisena. Viime kesänä jouduin menemään pariksi kuukaudeksi rakennustöihin."

Hietaniemen kunto on tällä hetkellä todella hyvä, mistä kertoo esimerkiksi Haaparannan kansainvälisen turnauksen voitto ennen joulua.

"Haaparannan kovatasoisen turnauksen voitto monen vuoden tauon jälkeen lämmittää mieltä. Olen löytänyt valmentajani Juha Hiltusen kanssa otteluihin sopivan rentouden."

Hietaniemeä motivoi enää olympiamenestys. Lontoon ja Rion olympiareissut olivat pohjalaiselle raju pettymys. Urakka päättyi molemmilla kerroilla yhteen otteluun.

"Olen epäonnistunut kaksi kertaa olympialaisissa. Se jättää ikuisen jäljen, kun kisat ovat ohi muutamassa minuutissa. Olympiamitalin tavoittelu saa minut jaksamaan ja ponnistelemaan."

Olympiapaikka on painissa äärimmäisen raa'an työn takana. Eurooppaan voi tulla maksimissaan kymmenen kisapaikkaa. Niistä ensimmäiset kuusi ovat jaossa syksyn MM-kisoissa ja lisäpaikkoja on tarjolla kevään 2020 karsintaturnauksissa.

"Karsintasysteemi on armoton. Kaikki, jotka lunastavat olympiapaikan tuolla järjestelmällä, ovat kisoissa mitalisuosikkeja."

Hietaniemi arvelee, että Suomi voi saada olympialaisiin kahdesta kolmeen maapaikkaa. Lappajärveläisen hallitsevan maailmanmestarin Petra Ollin varassa on paljon.

Miehissä EM-pronssia viime vuonna paininut Elias Kuosmanen ja nuorten maailmanmestari Arvi Savolainen ovat myös kovassa nousussa.

Perhossa kasvanut Rami Hietaniemi laittoi painitossut jalkaan ensimmäistä kertaa vasta 17-vuotiaana. Loukkaantumisia tuli paljon, koska lajitekniikkaan tottumattomat lihakset ja jänteet eivät kestäneet vääntämistä.

"Minulla oli silti luontainen lahjakkuus painiin, koska olen tykännyt tapella ja vääntää pikkupojasta asti. Lapsena harrastin monipuolisesti kuulantyöntöä, jääkiekkoa ja pesäpalloa."

Kuulantyönnön perholaisen olympiavoittajan Arsi Harjun valmentaja Jorma Tuominiemi toimi Hietaniemen liikunnanopettajana. Oman tiensä kulkijat eivät ottaneet nuorta miestä kuulantyönnön treeniporukkaansa. Niinpä Hietaniemi vaihtoi urheilulajin painiin ja koulupaikkansa Seinäjoelle.

Nurmon legendaarisella painikämpällä Hietaniemi pääsi Juha Ahokkaan valmennusrääkkiin. Raskaansarjan moninkertaisen arvokisamitalistin fyysisessä ja henkisessä myllyssä Hietaniemestä kasvoi Suomen-mestari muutamassa vuodessa.

"Juha oli raaka valmentaja, mutta hän teki minun kanssani uskomattoman työn. Otimme aika paljon yhteen, koska Juha oli vahva persoona. Uhosin monesti lyöväni häntä nekkuun, mutta käsi meni aina taskuun. Tiesin, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia."

Harjoitukset alkoivat kuudelta aamulla Ahokkaan kotipihalta Nurmon Hyllykalliolta, josta pyöräiltiin 55 kilometrin matka Lapuan kirkolle ja takaisin. Sen päälle oli kahden tunnin punttitreeni. Lepotauon jälkeen kello 17 Nurmossa alkoi taas painiharjoitus.

Tätä tahtia oli kestänyt 32 päivää putkeen, kunnes Hietaniemi kysyi, pidettäisiinkö jo lepopäivä?

"Juha vastasi, tule huomenna vasta iltapäivällä. Se oli hullua touhua, mutta uskoimme siihen. Hän kovetti minua tarkoituksella henkisesti, koska olen perusluonteeltani aika pehmeä."

Etelä-Pohjanmaata ja erityisesti Nurmoa on pidetty painin mekkana. Olympiamitalisteja ja arvokisavoittajia Nurmossa riittää Kustaa Pihlajamäestä ja muista 1920-luvun mestareista saakka.

Hietaniemi toivoo, että Nurmon Jymyn komeat painiperinteet saavat jatkoa myös tulevaisuudessa.

"Nurmossa on taas aloitettu painikoulu ja siinä on mukana yli 20 lasta. Painitietous on siirtynyt aika monessa sukupolvessa Nurmossa Jaskarin Taunon ja sitten Salomäen Joukon ajoilta ja Ahokkaan Juha on vienyt perinnettä eteenpäin minulle."

Valmentajan ammattitutkinnon suorittanut Hietaniemi on valmis kehittämään nurmolaisista junioreista uusia mestareita, kun oma urheilu-ura on ohi.

"Joukkuelajit, kuten lentopallo, salibandy ja jalkapallo ovat kasvattaneet suosiotaan myös Etelä-Pohjanmaalla. Urheilulajien arvostus on muuttunut. Nykyään se on kovin urheilija, joka tienaa eniten."

Hietaniemen mukaan tasavahvan vastustajan voittaminen painiottelussa tuo itseluottamusta, henkistä kasvua ja arvostusta muita ihmisiä kohtaan. Kyseessä on alkuvoimainen mies miestä vastaan -kamppailu.

"Painissa mitataan viimeisiä voimia. Voiton jälkeen voi hakata rintaa pukukopissa. Tuntuu hyvältä, kun pystyy väsyttämään kaverin fyysisesti ja henkisesti."