PASSIPAIKALLA Oppositio velttoilee

Puolen vuoden kokemuksen perusteella uusi eduskunta on edeltäjäänsä suurpiirteisempi ja veltompi.

Televisioitavissa debateissa kyllä julmistellaan, mutta varsinaisen keskustelun alkaessa luikitaan omille teille.

Viikon välikysymyskeskustelussa Kimmo Kivelä (ps.) ihmetteli, onko tämä oppositio ollenkaan tosissaan. Viime kaudella vastaaviin keskusteluihin varattiin helposti toista sataa puheenvuoroa. Nyt jäätiin hädin tuskin neljäänkymmeneen, joista moni jäi pitämättä.

Televisiodebateilla on viihdearvonsa, mutta antaako nykyinen puhemiehistö viihteelle liian suuren osuuden eduskunnan salityössä? Ensimmäisen tunnin jälkeen putkahtaa hyvin harvoin uusia ajatuksia.

Mykät lähetekeskustelijat

Silmiin pistävä ero viime kauteen on lakien lähetekeskustelujen kuihtuminen. Punnitut pohdinnat korvataan puoluejohtajien tv-sutkauksilla.

SDP:n nokkamiehet ryhmänjohtaja Antti Lindtmanin perässä selittävät ääripopulistisesti, miten sosiaalileikkaukset voitaisiin helposti perua autoveron alea pienentämällä. Itse verolaki meni valiokuntaan käytännössä mykän salin kautta. Rikkaat veronkiertäjät kaikesta vastuusta vapauttava lakiesitys meni valiokuntaan kenenkään puhumatta mitään.

Viime kaudella vähintään valiokuntavastaavat luonnostelivat puolueensa kannan jo lähetekeskustelussa. Ehkä edustajat eivät vielä ole sisäistäneet uutta valiokuntaansa ja sen keskeistä merkitystä lainsäädäntötyössä.

Ehkä puhemies Maria Lohela (ps.) ei vielä ole löytänyt salin takaosan uutteria työmyyriä, jotka pitävät keskustelun asiallisena ja maanläheisenä.

Viime kaudella Eero Heinäluoma (sd.) lisäsi usein keskusteluun ryhtiä poimimalla mukaan Anne Kalmarin (kesk.) hyvin valmistellun puheenvuoron. Nyt esimerkiksi Kristiina Saloselle (sd.) on tarjolla samankaltainen arvostettava rooli.

Köyhän asian sivussa

Leikkaukset ovat leikkauksia ja ministeri joutuu niiden kanssa keskustelussa aina altavastaajaksi. Sosiaaliministeri Hanna Mäntylä (ps.) selviytyi välikysymyksen tulikokeesta kohtalaisesti, vaikka kokemattomuuttaan päästi opposition välillä pyörittämään.

Demarimylly jauhoi, miten hallitus pudottaa 27 000–50 000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolelle vedoten eduskunnan tietopalvelulla teettämäänsä tutkimukseen. Hallituksen väitettiin jättäneen vaikutusarviot tekemättä.

Samassa hallituksen valtiovarainministeriön masiinassa eduskuntakin taitaa selvityksensä tehdä.

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja Outi Alanko-Kahiluoto pelastaa asiallisuudellaan paljon vihreiden mainetta. Puheenjohtaja Ville Niinistö kun tuli vaalien jälkeen kaapista ja alkoi kilpailla velanoton lisäämisessä Paavo Arhinmäen vasemmistoliiton kanssa.

Ihmiselon karvas käytäntö on silti Alanko-Kahiluodoltakin välillä hukassa. Hän arveli, etteivät vanhukset voi muuttaa tehostettuun palveluasumiseen, kun asumistuen leikkaus heikentää heidän taloudellista asemaansa.

Tehostetussa palveluasumisessa kunta takavarikoi perin tarkkaan asukkaiden tulot viimeistä asumistukisenttiä myöten. Vanhukselle jää kuukausittain pieni taskuraha, josta on kustannettava muun muassa lääkkeet. Ahneimmat kunnat kieltäytyvät vaippojen ostostakin.

Pienrehellisyyttä

Keskustan erotetun puoluesihteerin Jarmo Korhosen muisti palaa pätkittäin.

Aiemmin Korhonen kertoi, miten hänen työhuoneeseensa tuli kerran outoja miehiä, jolloin hän juoksi kauhuissaan ulos. Myöhemmin hän kuuli, että huoneessa perustettiin silloin Kehittyvien Maakuntien Suomi.

Lähes 2 500 sivua myöhemmin Korhonen tunnustaa vehkeilleensä systeemin Arto Merisalon kanssa ravintola Elitessä jo aiemmin. Eläköön myöhennettykin rehellisyys.

Pekka Alarotu

Avaa artikkelin PDF