Näin ehkäiset huussissa kärpäset ja pistävän hajun – pakastavat ja polttavat käymälät kuulostavat vaivattomilta, mutta niissä on yksi iso puute

Vastenmielinen haju kuivakäymälässä kertoo aina, että jotain on tehty väärin. Kuva: Jarmo Hankivaara

Kaikissa kompostoivissa käymälöissä hajuttomuus perustuu suurelta osalta nesteen erotteluun tai ainakin suotonesteiden tehokkaaseen poistumiseen kiinteästä käymäläjätteestä.

Näin vältetään haiseva lillinki, ja jätös pääsee kompostoitumaan mullaksi tehokkaasti.

Tuo vähäpätöiseltä tuntuva asia muuttuu todeksi, kun lyödään faktat pöytään. Jokainen ihminen tuottaa vessajätettä vuodessa noin 500 kiloa. Siitä nestettä on noin 350 kiloa, ulostetta noin 100 kiloa ja loput paperia.

Virtsan pitäisi valua esimerkiksi laakeaan haihdutusaltaaseen, jossa voi olla imeytysaineena vaikkapa turvetta. Altaan tulisi olla ulkona huussista mutta kuitenkin lipan alla sateelta suojassa. Mieluusti aurinko saisi paistaa sinne ja hoitaa osaltaan haihdutusta.

Osassa kuivakäymälöistä virtsa ohjataan erilliseen säiliöön. Typpipitoisena se sopii laimennettuna kukille tai lehtikompostoriin. Sopiva laimennussuhde on kahdeksasosa virtsaa ja loput vettä.

Kuivakäymälöiden tyhjennyksessä monella on oma periaatteensa, ja hyvä niin. Huono ajatus ei ole antaa jätösten muhia pytyssä talven yli ja tyhjentää sisältö keväällä jälkikompostiin.

Käteviä ovat myös esimerkiksi lokeromalliset säiliöt. Kiekkomallisessa ratkaisussa lokero pyöräytetään täytyttyään kompostoitumaan ja samalla tilalle ilmestyy tyhjä kaukalo kuin pupu taikurin hatusta. Ensin täyttyneistä saa parin vuoden kuluttua jo multaa, eikä jokavuotisia huussin tyhjennyksiä tarvita.

Isompien jätösten peittelyssä kariketta ei pidä säästellä. Sillä estää kärpästen pesiytymisen huussiin, mikä olisi vähintään yhtä iso riesa kuin hajutkin. Kaupalliset karikkeet ovat siinä mielessä hyviä, että näin ei ainakaan itse tuo pihalta hyönteisten munia.

Sitkeässä istuu luotto siihen, että sisätilojen maalaaminen vaaleansinisiksi torjuisi kärpäsiä. Uskoo ken tahtoo.

Kalkkia ei kannata heittää ulosteiden päälle, sillä se haihduttaa typpeä ja aiheuttaa ammoniakin hajua.

Hajuherkimmille on tarjolla pakastavia ja polttavia käymälöitä. Molemmat kuitenkin tarvitsevat sähköä eivätkä siten ole kovin ekologisia tai taloudellisia.

Polttavat keksittiin aikoinaan pitkän matkan pommikoneisiin, joissa ulosteista tehdään tuhkaa energiaa säästämättä. Ison armeijan budjetissa tuo ei tunnu, mutta mökkiläisen kukkarossa kyllä.

Mökkikäytössä saattaa tuntua turhauttavalta tuhlata polttavaan käymälään 1–2 kWh:ta jokainen käyntikerta tai pakastavaan saman verran päivän aikana. Hankkia pitää myös tuotteisiin tarkoitetut pussit, jotka on vaihdettava jokaisen vessakäynnin jälkeen.