”Vie aikaa, että miehet uskaltavat jutella, mutta sekin onnistuu, kun on mielekästä tekemistä”

Me miehet -hankkeen vapaaehtoiset Pekka Holmroos (vas). Kirill Tarvasaho, Markku Lehtola, Pekka Murejoki sekä hankkeen työntekijät Peter Peitsalo, Pekka Anttila ja Kimmo Sainio lyhyellä tauolla Salon Reilassa. Kuva: Veikko Niittymaa

Salon seurakunnan kesäpaikkaan Reilaan kokoontui elokuun lopulla ryhmä aktiivisia ja rohkeita miehiä, jotka ovat valmiita antamaan aikaansa vapaaehtoistyöhön muiden maaseudun miesten kanssa.

"Kylillä Esson baareissa kokoontuu miesporukoita turisemaan, ja vähän samanlaisella mielellä mekin olemme liikkeellä", kertoo projektityöntekijä Pekka Anttila Suomen kylät ry:n Me miehet -hankkeesta.

Anttilan mukaan hanke on suunnattu maaseudun työikäisille miehille, jotka eivät jostain syystä ole aktiivisia mutta kaipaavat yhdessä tekemistä ja ajatusten jakamista. Siinä sivussa kylät pysyvät yhteisöllisinä. Ideoita on lainattu isojen kaupunkien Miessakeilta.

Suomen Kylät ry vastaa hankkeesta ja rahoitusta on saatu raha-automaattiyhdistyksen peruja olevalta Stealta eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta.

Alkuun lähdetään neljällä paikkakunnalla, Lohjalla, Raaseporissa, Salossa ja Somerolla, mutta ryhmän voi perustaa missä päin tahansa Varsinais-Suomea ja Uuttamaata. Tavoite on saada kolmen vuoden aikana pystyyn vähintään 30 miesporukkaa kahden maakunnan alueelle.

Ajatus on, että kylille kootaan 5–8 hengen porukoita, jotka kokoontuvat vähintään kymmenen kertaa.

Mukaan tulemisen kynnys pidetään niin matalana kuin suinkin. Osalla ryhmistä on jo valmis sisältö katsottuna, osalla sitä mietitään ryhmän kanssa. Luvassa on ainakin metallinetsintää ja maastoratsastusta sekä elektronista musiikkia ja lintujen bongausta.

Toiminta perustuu vapaa­ehtoisuuteen, eikä ryhmien kokoajille makseta palkkaa pieniä matkakorvauksia lukuun ottamatta.

Vertaisryhmien avulla on tarkoitus tukea maaseudun miesten työ- ja toimintakykyä sekä arjen hallintaa samalla kun hoidetaan sosiaalisia suhteita ja vähennetään yksinäisyyttä. Elintavatkin voivat kuin huomaamatta kohentua, jos ryhmä innostuu kuntoilemaan.

Koolla olleille on tuttua, että ihmisiä on vaikea saada liikkeelle, varsinkin peräkammariin juuttuneita miehiä.

Keskusteleminen ei ole ykkösasia vaan kokoontuminen jonkun asian ympärille. Vie aikaa, että miehet uskaltavat jutella, mutta senkin aika tulee, kun on mielekästä tekemistä, ryhmäläiset miettivät.

Kirill Tarvasaho on vetänyt taideryhmiä, joiden aikana hän on huomannut, miten osallistujat innostuvat. Syksyllä on tarkoitus aloittaa taas uudelleen.

Maaseudulle Marttilaan muuttaneen Pekka Holmroosin mielestä vapaaehtoisille on entistä enemmän tarvetta ja tekemistä, kun sosiaalityöntekijöiden juttusille on vaikea päästä ja resursseja on niukasti.

Hän rohkaisee maaseudun miehiä lähtemään mukaan. Monta kertaa on nähty, että ensimmäisen askelen ottamisen jälkeen asiat alkavat kiinnostaa ja yhdessä tekemisen kautta löytyy mielekästä tekemistä – jopa uusi ammatti.

Ihmisillä on tarve kuulua johonkin ryhmään, Holmroos toteaa. Hän on ollut mukana A-killoissa ja seurannut hienoja kertomuksia, kun kaverit ovat saaneet elämästä kiinni.

Miessakeissa on tärkeää miettiä, miten saadaan osallistujien ääni kuuluviin. On turha järjestää tekemistä ja toimintaa, jos se ei innosta ketään, Peter Peitsalo miettii.

Niille miehille, jotka eivät halua juoda, on vähän tekemistä.

Huoltoaseman baarissa kokoontuva kaljaporukka ei ole kaikkia varten. Me miehet -ryhmä voisi sopia heille, Pekka Murejoki arvelee.

Murejoen mielestä ryhmät voisivat kokoontua esimerkiksi kylätaloilla. Niille mahtuu usein lisää käyttöä.