Savusaunan hämärässä synnyttiin, kylvettiin ja valmistettiin vainajat viimeiselle matkalleen

Impi Ihalempi Palén syntyi Korteniemen savusaunan lauteiden alla aikaan, jolloin lapsia ja äitejä kuoli paljon synnytykseen. Saunarakennus on edelleen pystyssä. Kuva: Kari Salonen

Korteniemen perinnetilan mailla Tammelan Liesjärven rannassa könöttää kuin paikalle unohtuneena pieni harmaa ladontapainen rakennus. Ajoittain vierailija voi nähdä sen seinänraoista puskevan ulos savua.

Näky on nykyihmiselle hämmentävä, mutta entisajan ihmiselle arkipäivää. Rakennus on savusauna, ja koska siinä ei ole savupiippua, tunkee savu ulos sieltä, mistä pääsee.

Sanotaan, että savusauna on ollut huushollin puhtain paikka. Se on myös hieman erillään talon muista toiminnoista palovaaran vuoksi. Näistä syistä savusaunat ovat olleet tavallisia synnytyspaikkoja.

Kerrotaan, että Korteniemen savusaunassa myös valmisteltiin vainajat viimeiselle matkalleen.

Saunojen savuja on etenkin Länsi-Suomen alueella käytetty myös lihan palvaamiseen. Ahkerimmin saunoja silti käyttivät kylpijät.

Eräopas Jouni Palén kertoo isänsä äidin syntyneen Korteniemen savusaunassa vuonna 1901.

”Hän oli luultavasti ensimmäinen vastikään rakennetussa savusaunassa syntynyt lapsi.”

Lauteiden alla vieläkin nähtävillä oleva hiilenmusta puinen sänky toimi silloin synnytyssänkynä.

Impi Ihalempiksi ristityn pienokaisen äiti oli ensimmäisen metsänvartijan Kalle Lönngrenin nuorin lapsi. Isätön tyttö jäi äitinsä ainokaiseksi.

Savusaunan lauteiden alla syntynyt Impi synnytti itse kaikkiaan 12 lasta mentyään naimisiin Heikki Palénin kanssa.

Perheen lapsista vanhimmat syntyivät hekin kotioloissa, saunan sijaan ehkä kamarissa, mutta 1930-luvun kuluessa tämänkin äidin synnytykset siirtyivät sairaalatiloihin ja ammattilaisten käsiin. Jouni Palén muistelee kerrotun, että hänen vuonna 1935 syntynyt isänsä Antti olisi jo syntynyt sairaalassa.

Impi ja Heikki olivat pienviljelijöitä. He ostivat 1920-luvun loppupuolella itselleen torpparilain turvin vapautensa saaneen Leppäahon torpan Liesjärven kupeesta.

Suurperhe eli ajalle tyypilliseen tapaan pikkutilallaan. Oltiin omavaraisia ja lisätuloja haalittiin kalastuksesta, metsätöistä sekä suo-ojien kaivamisesta.

Suurta surua vanhemmille oli tuonut ensimmäisen lapsen kuolema muutaman kuukauden ikäisenä vuonna 1923. Sekin oli ajalle tyypillistä. Imeväisikäisiä kuoli paljon, samoin kuin äitejä ja lapsia synnytyksen yhteydessä.

Suunnilleen joka sadas synnytys vei äidin hengen savusaunoissa ja kamareissa, sillä maallikkokätilöiden auttamismahdollisuudet olivat kovin rajalliset.

Suomalainen nainen synnytti pitkälle 1800-luvulle keskimäärin kuusi lasta, joista vain kaksi tai kolme kasvoi aikuisiksi.

Vuonna 1925 aloitettu äitiysneuvolatoiminta paransi äitien ja lasten hyvinvointia nopeasti ja tehokkaasti.

Alkuvuosina koulutetut kätilöt tulivat synnyttäjän avuksi kotiin, mutta muutaman vuosikymmenen sisällä valtaosa synnytyksistä tapahtui jo sairaaloissa.

Historian hämäriin jää, kuinka monta lasta Korteniemen savusaunan sängyssä vielä Impi Ihalempin jälkeen syntyi.

”Varmaa tietoa ei tosiaan ainakaan minulla ole. Aukusti, joka jatkoi metsänvartijana tilan pitämistä, sai Annansa kanssa seitsemän lasta vuosien 1903 ja 1921 välillä. Lastenlapsia ei ehkä Korteniemessä enää syntynyt, eikä kaikilla lapsilla lapsia ollutkaan. Aukustin sisaruksista ei ehkä muilla ollut Korteniemessä syntyneitä lapsia kuin juuri mummoni äidillä Idalla”, Jouni Palén muistelee.