Ampumaradat käyvät vähiin, kun uudisasukkaat valittavat melusta

Kuva: Kari Salonen

Kultainennoutaja Emil Jönsson ja englanninsetteri Borka ovat ­Lotta Jaakkolan metsästyskavereita. Borka on pohjoissaamea ja tarkoittaa lumipyryä. Kuva: Kari Salonen

Sipoon SSG:n ampumaradalla on radat kaikille lajeille, kertoo rata-asiantuntija Lotta Jaakkola. Janne Rajakallio harjoittelee taustalla haulikkoammuntaa metsästystilanteessa Jarmo Rosenqvistin opastuksella. Kuva: Kari Salonen

Metsästystä harrastava ympäristö­tieteilijä, FT Lotta Jaakkola on omakohtaisesti kokenut, että harjoittelupaikan löytäminen on usein hankalaa. Etenkin pienet haulikkoradat ovat kadonneet ja toimintaa on keskitetty muutamiin suuriin ampumakeskuksiin.

”Monet ryhmät, kuten reserviläiset, poliisit, ampumaurheilijat, metsästäjät ja harrastajat, tarvitsevat ampumisen harjoittelua. Ratoja on kuitenkin saatettu sulkea virheellisin perustein ilman ymmärrystä esimerkiksi niiden aiheuttamasta todellisesta riskistä ympäristölle. Monet ympäristöluvan hakijat ovat jääneet yksin vaikeiden lupahakemusten kanssa.”

”Valituksissa toistuivat melu tai luodeista maaperään tulevat haitta-­aineet. Varsinainen syy on usein kuitenkin maankäytöllinen. Ampumaradat on alun perin rakennettu syrjään ja niiden vieressä on usein myös moottori­rata. Myöhemmin alueelle on kuitenkin kaavoitettu lomatontteja ja asuntoja", Jaakkola sanoo.

”Esimerkiksi Keski-Suomessa Leppä­veden ampumarata on aloittanut toimintansa jo vuonna 1955. 1980-luvun alkupuolella ampuma­radan läheisyyteen kaavoitettiin teollisuusalue, jolle sallittiin myös asuinrakentaminen. Myöhemmin radan läheisyyteen muuttaneet alkoivat valittaa ampumaradan toiminnasta ja sitä vaadittiin lopetettavaksi.”

Joskus meluun liittyvät valitukset saadaan soviteltua rajoittamalla harjoitteluaikaa. Keski-Suomen suurin ampumarata on haulikkoammunnan osalta hiljainen, muilla aseilla voi edelleen ampua. Rata sai kaksi vuotta sitten toimintaansa ympäristöluvan, jonka mukaan haulikkoammuntaa voidaan jatkaa, kunhan 22 metriä korkea ja 400 metriä pitkä meluvalli korotetaan noin 25 metrin korkeuteen ja pituutta jatketaan vielä 40 metriä. Töitä tehdään harrastajavoimin.

”Melumittauksiakaan ei voi tehdä, koska radalla ei saa ampua. Desibelien sijasta mitataan senttejä”, Jaakkola toteaa.

Ulkona olevat ampumaradat vaativat toimiakseen ympäristöluvan. Joskus ampumaratojen ympäristölupien valituksista tehty prosessi voi kestää eri oikeusasteissa vuosia, ensin Vaasan hallinto-oikeudessa ja mahdollisesti sen jälkeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Viime kädessä korkein hallinto-oikeus päättää lopulta asiasta. Ympäristölupia myöntävä viranomainen on kunta, joka pyytää lausunnon elykeskukselta.

Jaakkolan mukaan lupien hakemisen osaamisessa on ampumaratojen ja kuntienkin keskuudessa huomattavia eroja. Paljon rahaa käytetään myös turhiin selvityksiin. Toisaalta, jos jostakin asiasta on olemassa mustaa valkoisella, se otetaan ehdottomana totuutena, jota on vaikea jälkeenpäin korjata. Yksi epäkohta on suhtautuminen maaperästä löytyvään lyijyyn.

”Maaperää ei katsota pilaantuneeksi, kun haulien leviämisalueella ratarakenteissa on lyijyä. Ampuma­­rata aiheuttaa erittäin harvoin akuuttia ongelmaa, jota pitäisi seurata vuosittain. Lyijy liikkuu hitaasti, puhutaan jopa 100 000 vuodesta. Jos haulien leviämisalueella tai tausta­vallien vieressä ei ole ojia tai lammikoita, on minimaalinen riski, että lyijy leviäisi ampumaradan ulkopuolelle.”

Jaakkola kiertää rata-asiantuntijana kouluttamassa ympäristö­lupa-asioissa kaikki Metsästäjäliiton piirit. Koulutuksissa on tarkoitus ottaa aina yksi rata esimerkiksi ja käydä yhdessä läpi sen lupa-asioita. Tällöin osallistujat joutuvat itse miettimään asioita, ja ne jäävät paremmin mieleen.

”Yksi suurimmista ongelmista ampumaratoihin ja ehkä laajemminkin ampumaharrastukseen liittyen on ollut harrastajakunnan passiivinen rooli tiedonvälittämisessä, oli sitten kysymys ympäristölupahakemuksesta, maakuntakaavoituksesta tai julkisesta keskustelusta. Silloin keskustelua on saanut johtaa joku, joka ei tunne kenttää niin hyvin kuin me, ja keskusteluun saattaa vaikuttaa tahallisesti tai tahattomasti myös asenteellisuus.”

”Samalla tavallahan voidaan lähestyä myös lentokenttiä ja liikenne­alueita. Kaikella ihmistoiminnalla on enemmän ja vähemmän ympäristövaikutuksia, joten kyse on siitä mikä koetaan tärkeäksi ja hyväksytyksi. Ampumaradoista on pitkään korostettu vain negatiivisia puolia.”