Karanneen lemmikin omistaja käyttäytyy helposti tavalla, joka karkottaa eläimen entistä kauemmas – ratkaisevaa on pysyä rauhallisena ja vaikka grillata

Jotkin koirarodut, kuten vinttikoirat tai huskyt, ovat luonnostaan pitkänmatkanjuoksijoita, joten ne voivat ehtiä nopeasti kilometrienkin päähän. Kuvan koira ei liity juttuun. Kuva: Kari Salonen

Mitä yhteistä on uudellavuodella ja kevään ensimmäisillä lämpimillä päivillä? Ainakin se, että valitettavan moni lemmikki lähtee karkuteille, kertoo Etsijäkoiraliiton kouluttaja ja etsijäkoiraohjaaja Päivi Rosqvist.

”Tärkein neuvo lemmikkien karkaamisen suhteen on, että karkaamisen ehkäiseminen on helpompaa kuin karkurin etsiminen”, Rosqvist muistuttaa.

Jotta karkaamisia pystyy ehkäisemään, kannattaa pysähtyä miettimään, missä tilanteissa ihminen tarjoaa lemmikille mahdollisuuden karkaamiseen tai milloin lemmikki on otollisessa mielentilassa karkaamaan.

Uutenavuonna ilotulitusrakettien pauke saa monet eläimet vauhkoiksi. Kevätaurinko puolestaan lämmittää sekä mieltä että ihmisten asumuksia, joten yleensä viimeistään toukokuussa ihmiset alkavat avata ikkunoita sekä parvekkeiden ja terassien ovia. Kissa puolestaan ei tarvitse kummoista räppänää karkumatkalle pääsemiseen.

Ulos pyrkivää kissaa ei todennäköisesti estä pelkkä hyttysverkko, sillä kissat terävine kynsineen ovat hyvin näppäriä muotoilemaan verkon uuteen uskoon. Hyttysverkon lisäksi kulkureittiä tukkimaan tarvitaan esimerkiksi metallinen tai puinen ristikko.

”Kevään ja kesän suurimman karkuriryhmän muodostavat nimenomaan sisäkissat, jotka pääsevät omistajan pienen huolimattomuuden hetken takia omille teilleen”, Rosqvist kertoo.

Koirat puolestaan antautuvat keväällä herkästi hajuaistinsa vietäväksi. Ongelmallisia ovat erityisesti tilanteet, jossa koiran annetaan olla metsässä vapaana, sillä tuolloin koira lähtee herkästi villieläinten poikasten tai juoksuisten narttujen perään.

Rosqvistin mukaan tavallinen keväinen tarina koiran karkaamisesta onkin sellainen, että perhe lähtee viikonlopuksi laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Koiraa lenkitetään vapaana metsässä ja se karkaa. Sunnuntaina ollaan pulassa, kun koiraa ei kuulu ja maanantaina pitäisi olla töissä ja koulussa satojen kilometrien päässä.

Kissat pääsevät livahtamaan hyvinkin pienistä aukoista karkumatkalle, esimerkiksi raollaan olevasta ikkunasta, vaikka siinä olisikin hyttysverkko. Kuva: Markku Vuorikari

Valtaosa karkuritarinoista saa Rosqvistin mukaan onnellisen lopun muutamassa tunnissa, mutta lemmikki löytyy joskus viikkojen tai jopa kuukausien päästä.

Jotta karkurisaagasta ei tulisi jatkokertomusta, lemmikin karattua omistajan pitää malttaa rauhoittaa tilanne. Ensimmäiset tunnit karkaamisen jälkeen ovat ratkaisevan tärkeät, Rosqvist painottaa.

”Ihmisille on luontaista siinä tilanteessa huutaa kurkku suorana, juosta päämäärättömästi ja pyytää koko suku apuun, mutta niin ei pidä toimia”, Rosqvist muistuttaa.

Katoamistilanteiden ensiavuksi Etsijäkoiraliitto on julkaissut ohjepatteriston katoamistilanteiden varalle.

Liitto toimii vapaaehtoispohjalta. Rosqvistin mukaan läheskään kaikissa tilanteissa etsijäkoiraa ei tarvita, eikä koiraa ole edes saatavilla kaikkiin karkaamistapauksiin.

Koulutettuja etsijäkoiria on Suomessa vain joitain kymmeniä ja niiden palvelut perustuvat vapaehtoistyöhön, joten koiraa ei ole joka pulmaan ja maan jokaiseen kolkkaan saatavilla salamannopeasti.

Karanneen lemmikin omistajan oma aktiivisuus onkin ensiarvoisen tärkeää. Parasta on jäädä katoamispaikalle ja lemmikin nimen huutamisen sijaan puhella ja leperrellä rauhallisella äänellä.

Ympäriinsä ei kannata lähteä kuljeksimaan, sillä haahuilemalla ihminen vain levittää omaa stressihajuaan lemmikin tarkan nenän nuuhkittavaksi. Iso etsijäjoukko taas todennäköisesti vain ajaa karkurin entistä kauemmas.

Katoamispaikalta kannattaa vetää hajujälkiä kohti kotia, tai jos koti on esimerkiksi ison tien takana, hajujäljet kannattaa vetää johonkin turvalliseen houkuttelupaikkaan.

Hajujälkiä vedetään esimerkiksi kaatamalla purkkitonnikalaa sukkahousuihin ja vetämällä sukkahousuja maata pitkin. Jälkiä tehdään eri suunnista, tähden sakaroiden tapaan kotia tai houkuttelupaikkaa kohti.

Rosqvist tietää, että seuraava vinkki kuulostaa hassulta: ihmisen kannattaa ruveta grillaamaan makkaraa tai lämmittämään muuta ruokaa. Tähän puuhaan riittää kertakäyttögrilli tai sprii- tai kaasukeitin.

”Ruuan tuoksu leviää pitkälle ja peittää ihmisen stressinhajun. Lisäksi ihminen pysyy paikallaan ja saa muuta tekemistä kuin murehtimisen”, Rosqvist kertoo.

Grilliruokien tuoksu voi houkutella karanneen lemmikin takaisin. Kuva: Kari Salonen

Katoamisilmoituksia kannattaa välittömästi tehdä sekä sosiaaliseen mediaan, löytöeläintaloihin että paperilappuina katoamispaikan ympäristöön. Lemmikki on syytä kuvailla mahdollisimman tarkkaan. Rosqvistin mukaan nimi kannattaa kuitenkin jättää ilmoituksesta pois, että ihmiset eivät stressaisi lemmikkiä huutamalla sen nimeä.

Etsijäkoiraliitolla on myös neuvontapuhelin, johon voi soittaa, jos lemmikki ei palaa kotikonstein. Vuonna 2022 neuvontapuhelimeen soitettiin yli 1 200 puhelua, mikä on liitolle tavanomainen määrä. Noin puolet puheluista liittyy koiriin, vajaa puolet kissoihin ja muutama prosentti muihin lemmikkieläimiin.

Millään taholla ei ole tietoa kaikista tämän maan karkurilemmikeistä tai siitä, kuinka moni niistä saadaan takaisin kotiin. Etsijäkoiraliiton neuvontapuhelimeen soittaneista omistajista 95 prosenttia löytää lemmikkinsä.

”Näitä kaikkia tapauksia yhdistää se, että on noudatettu ohjeita eikä ryntäilty ympäriinsä”, Rosqvist kertoo.

Kissat piileskelevät yleensä parinsadan metrin säteellä karkupaikasta. Ne voivat olla hyvinkin lähellä kotia. Kuvituskuva. Kuva: Markku Vuorikari

Jos etsijäkoiran palveluksia tarvitaan, koira tarvitsee etsintöihin kadonneen lemmikin hajua esimerkiksi karvatuposta tai pannasta. Koira tekee työtä omaan tahtiinsa ja ohjaaja kulkee perässä pitkän hihnan päässä.

Etsijäkoiriin liittyy Rosqvistin mukaan eräs yleinen harhaluulo. Koirat eivät nimittäin juokse karannutta lemmikkiä kiinni, vaan jäävät kunnioittavan etäisyyden päähän, mistä lemmikin omistaja jatkaa houkuttelua.

Karkurin löytöpaikka ja -aika riippuu aina eläimestä ja tilanteesta. Kissat piileskelevät yleensä parinsadan metrin säteellä karkupaikasta, ja sisäkissa saattaa löytyä hyvinkin läheltä kotia.

Rosqvist kehottaakin katsomaan omaa ja naapuritaloa sekä havainnoimaan ympäristöä pienen ja ketterän eläimen silmin: Jos varaston ovi repsottaa auki tai roskakatoksessa on kissanmentävä kolo, mirri voi hyvinkin löytyä sieltä.

Jotkin koirarodut, kuten vinttikoirat tai huskyt, ovat luonnostaan pitkänmatkanjuoksijoita, joten ne puolestaan saattavat ehtiä lyhyelläkin karkumatkalla kilometrien päähän.

”Omistajan sitoutuminen etsintään on kaiken A ja O. Ei missään ole nappulaa, jota painamalla karkurin saa kiinni.”