Onko hienompaa kuin huhtikuisena aamuna hiihtää metsäaukon laitaa timanttisella kantohangella?
Hengähdyspaikassa Pekka Särkiö tutkailee kevään etenemistä.
Pajunkissat – ne, jotka ovat saaneet jäädä pensaisiin – kukkivat pian ja antavat tärkeän ensiravinnon talvehtineille perhosille ja mehiläisille. Kuva: Markku VuorikariNäinä viikkoina talvi yrittää pitää vimmatusti otteensa samalla kun kevät jo etenee. Yöt ovat vielä kylmiä ja aamulla hanki kantaa.
Onko hienompaa kuin huhtikuisena aamuna hiihtää metsäaukon laitaa timanttisella kantohangella ja kuunnella tiaisten ti-ti-tyytä ja punatulkkujen viheltelyä? Puoleen päivään mennessä aurinko on pehmittänyt hanget, ja pälvipaikoilla vaalean karvan suojaamat sinivuokot odottavat auringon voittoa talvesta – vielä ummessa ja pää kumarassa.
Kanalinnut aloittavat munintansa varhain keväällä, että poikueet ehtivät vahvistua lyhyen kesän aikana. Varhainen haudonta on riski. Takatalvi voi tuhota poikueita. Tuntureilla sataa usein lunta vielä kesäkuussa ja hautova riekko voi peittyä lumeen. Kuoriutumiseen mennessä lumen pitää olla poissa, sillä poikaset tarvitsevat varvikon hyönteisiä ensiravinnokseen.
Jos ensimmäinen pesue tuhoutuu, voivat riekko ja koppelo yrittää uudelleen juhannuksen jälkeen. Kylmän uhkan näen myös omassa pihakanalassamme. Tiput ovat kylmänarkoja. Pesueen hautoneet kanat kokoavat tiput alleen lämmittelemään kesken leikin.
”Talvi taittuu aina pääsiäisen aikoihin, ja valo voittaa pimeyden.”
Talven ja kevään kamppailu sattuu meillä usein pääsiäiseen. Pääsiäisen koristeet, tiput, pajunkissat ja narsissit kertovat kevään ensi airueista, jotka ennakoivat valon ja elämän voittoa.
Iloitsen jokaisesta kevään tuojasta. Lumikellot, krookukset ja muut sipulikasvit työntävät vahvan, terävän lehtipiikkinsä vaikka lumen läpi. Pajunkissat – ne, jotka ovat saaneet jäädä pensaisiin – kukkivat pian ja antavat tärkeän ensiravinnon talvehtineille perhosille ja mehiläisille.
Jänis poikii maaliskuussa jopa hangelle ja heinäkuussa sängelle uhmaten olosuhteita. Kuuluisa onkiperho March brown on saanut nimensä siitä, että perhon runko on maaliskuun jäniksen naamakarvaa.
Myös pääsiäisessä on kyse kamppailusta valon ja pimeän sekä elämän ja kuoleman välillä. Suomen sana pääsiäinen muistuttaa keskiajan pääsiäispaastosta, josta päästiin, kun pääsiäisenä juhlittiin ylösnousseen Kristuksen voittoa kuolemasta. Varsinainen pääseminen on pääseminen synnin ja kuoleman vallasta vapauteen yhdessä voittaneen Kristuksen kanssa.
Jeesus oli varmaankin hyvin perillä kanojen ja kukkojen elämästä. Hän kun vertasi itseään kanaemoon, joka haluaa koota poikasensa siipien alle saamaan lämpöä ja turvaa. Kasvit sekä linnut, nisäkkäät ja hyönteiset odottavat luottaen kukin kesän saapumiseen. Siihen saa ihminenkin luottaa.
Kirjoittaja on kenttäpiispa evp. ja Kangasniemen vt. kirkkoherra
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
