Löytyykö ullakoltasi tämä pian sata vuotta täyttävä trendikaluste? – "Mitä viihtyisämmäksi luomme keittiömme, sitä paremmin sujuvat emännältä taloustyöt"

Emännänkaappi on noin 160 senttiä korkea. Se on suunniteltu suomalaisen naisen keskipituuden mukaisesti niin, ettei sitä käyttäessä tarvinnut nousta keittiötikkaille. Kuva: Jarkko Sirkiä

Sisustuspalstojen ja -blogien trendituotteeksi on viime aikoina noussut emännänkaappi, joka juuri nyt tuntuu löytyvän monesta keittiöstä ja kesämökistä. Se henkii menneiden vuosikymmenten tyyliä ja pienehköjä linjakkaita huonekaluja ihailevaa suuntausta yhdessä pinnatuolien, rottinkihuonekalujen ja matalien sohvien kanssa.

Emännänkaapissa innostaa sen yksinkertainen ja funktionaalinen muotokieli, suhteellisen pieni ja moneen asuntoon sopiva koko sekä monikäyttöisyys. Sen voi tuunata omaan sisustukseen sopivaksi, mutta se voi myös olla värikylläistä retroa haluavalle todellinen silmänilo. Usein emännänkaapit ovat kahdella räiskyvällä värillä maalattuja. Kaapinovessa voi olla koristekukkamaalaus.

Suomessa alettiin kehitellä asuinrakennusten tyyppitaloja 1920-luvulla maaseudulle ja 1930-luvulla kaupunkioloihin. Tyyppitalot sisälsivät teollisesti esivalmisteltuja rakenteita sekä standardeja, joita ensi kertaa alettiin soveltaa asuntorakentamisessa. Harvassa omakotitalossa oli vielä siinä vaiheessa vesi ja viemäri keittiössä. Tyyppitalojen kehittely sysäsi liikkeelle ajattelun, millainen on toimiva ja tarkoituksenmukainen keittiö.

Keittiösuunnittelussa monet vaikutteet tulivat Amerikasta, jossa tuolloin oltiin pitemmällä ergonomisen ajattelun sekä työskentelyn helpottamisen suhteen. Suomalaisissa aikakauslehdissä oli kuvia amerikkalaisista sisustuksista. Sieltä meillekin tulivat esimerkiksi kalusteista ulosvedettävät hyllyt, joiden avulla työtila lisääntyi. Monet toiminnot oli suljettavissa ovien taakse.

Suomalaislehdet kirjoittivat jo 1920-luvulla, kuinka suomalaisissakin mallikeittiöissä toiminnot tulisi keskittää samaan paikkaan emännän askelia säästääkseen. ”Askelten ja muun vaivan säästämiseksi täytyy keittiössä olla myös hauska pöytä ja tuoleja sen ympärillä. Keittiön sisustus on tarkalleen sovittava työn järjestyksen mukaan, niin että vältetään kaikkea edestakaista päätöntä juoksemista. Mitä viihtyisämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi luomme keittiömme, sitä paremmin sujuvat emännältä taloustyöt. Kaikki on laitettava kaappeihin, vältettävä avoimia hyllyjä, sillä ne keräävät vain tomua.” Ohjeita keittiön sisustukseksi kirjoitti Emäntälehti vuonna 1926 (Lähde: Emäntälehti 11.11.1926)

Nimitys emännänkaappi on uudempaa tekoa kuin itse kaappi. Vanhoista Askon, Häklin, A. Viljasen tai Kouvolan puusepäntehtaan 1930-luvun kuvastoista se löytyy nimellä keittiökaappi. Puusepänteollisuuden nousun siivitti uusi materiaali, vaneri. Tätä varhaisemmat astiakaapit ovat kookkaampia, painavampia, ”pitkästä tavarasta” valmistettuja, avohyllyin varustettuja ja mahdollisesti jugendtyylin koristamia.

Emännänkaappi kuuluu monen mielestä erityisesti rintamamiestalon keittiöön. Sodanjälkeisen asuntopulan ratkaisijaksi tulivat rintamamiestalot, joissa oli erillinen keittiö. Se poikkesi suomalaisesta rakennusperinteestä, koska keittiö oli erillään muista tiloista. Rintamamiestalon keittiöön emännänkaappi mahtui pöytäryhmän viereen.

Emännänkaappi todellakin keskitti emännän kaapin ääreen. Yläkaapeissa saattoi olla astiat tai kuiva-aineet, pienissä laatikoissa ompelutarpeet. Pöytäpinnan alapuolella säilytettiin leivinlautaa tai vaihtoehtoisesti sen saattoi vetää esiin apupöydäksi. Jos siinä oli leveä laatikko, siihen tulivat mankeloidut pöytäliinat. Pieniin vetolaatikoihin pystyi laittamaan ottimet ja kauhat, alhaalle padat. Kaapin sisällä hyllyt peitettiin hyllypaperilla ja reunaan kiinnitettiin reunapitsi. Kun yläkaapin oven avaa, saattaa nähdä oven sisäpuolelle telineeseen sijoitetun avatun keittokirjan.

Kaapin viereen sijoitettiin tuoli, jossa emäntä saattoi työn lomassa parsia sukan. ”Jos häntä kaikesta huolimatta työ on rasittanut ja häntä väsyttää, voi hän istuutua kierrettävälle mukavalle tuolille, panna jalkansa tuolin alla olevalle vanteelle ja ottaa syliinsä vaikka vadillisen munanvalkuaisia ja vatkata niitä, niin tuossa tuokiossa on väsymys haihtunut.” (Lähde: Suomen Kuvalehti 24.11.1924)

Koko kesä ajan jatkuva viikoittainen Rakkaat retrot -juttusarja esittelee suomalaisen muotoilun klassikkoesineitä.